Paperimassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paperimassa on paperin valmistuksessa käytetty välituote. Se sisältää enimmäkseen vettä, suurin osa kuiva-aineesta on selluloosaa.

Paperimassaa valmistetaan erottamalla selluloosa puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla sellutehtaassa (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät) tai mekaanisesti. Massaa voidaan valmistaa myös kierrätetystä kuidusta. Kuitu voidaan kierrättää noin seitsemän kertaa, ennen kuin sen ominaisuudet heikkenevät liikaa kuitujen lyhenemisen vuoksi. Mekaanisesta massasta valmistettu paperi on heikompaa kuin paperi joka on valmistettu kemiallisesta massasta. Sitä käytetään muun muassa sanomalehtipaperissa.

Paperiteollisuus määrittää massanvalmistusprosessin siten, että se käsittää valmiin massan tuottamisen kulloinkin kyseessä olevasta raaka-aineesta. Tuotantovaiheet riippuvat täysin tuotettavasta massasta ja käytettävästä raaka-aineesta. Massat jaetaan mekaanisiin massoihin (hioke, hierre), kemiallisiin massoihin (sellu) sekä uusiomassoihin. Näitä valmistetaan kutakin lukuisin eri prosessimuodoin, jotka eroavat käytettävän paineen, laitteiden terien, vesimäärien, lämpötilojen, kemikaalimäärien ja laatujen, ja monien muiden vuosikymmenien varrella eri ajankohtina käyttöön otettujen tehtaiden valmistus/saneeraus hetken tuotantotarpeiden ja laitteistojen mukaan.

Yhtenevyyksiä näissä prosesseissa on kuidutus, jauhaminen, siivilöinti/puhdistus, valkaisu sekä halu tuottaa mahdollisimman vähän ligniiniä sisältävää, sekä halutun vaaleaa ja lujaa massaa.

Paperiteollisuudessa paperimassaa käytetään valkaisemattomana ruskeana massana tai valkaistuna massana. Paperimassasta valmistetaan paperia puristamalla sitä telojen läpi ja haihduttamalla siitä vettä.