Selluloosa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Selluloosa
Selluloosa

Selluloosa (C6H10O5)n on pitkäketjuinen, β-D-glukoosimolekyyleistä koostuva polysakkaridi, joka on rakenneaineena useimpien kasvien soluseinissä. Eräät bakteerilajit muodostavat selluloosasta suojan muodostaessaan biofilmin. [1] Selluloosa on maapallon yleisin orgaaninen polymeeri.[2] Selluloosan eristi ja sen kaavan määritti ensimmäisen kerran 1838 ranskalainen kemisti Anselme Payen. Selluloosa ei juuri liukene tavallisimpiin liuottimiin. Selluloosalla ei myöskään ole sulamispistettä, mutta se hajoaa yli 300 °C:n lämpötiloissa. Puuaines sisältää 33–50-prosenttista selluloosaa. Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa. Sellulaasi on selluloosaa hajottava entsyymi.

Kasviksissa oleva selluloosa ei imeydy ihmisen ruoan­sulatuksessa, mutta se kuuluu ravintokuituihin, joilla on terveydellisesti edullisia vaikutuksia. Kasvinsyöjäeläimet, kuten märehtijät, pystyvät hajottamaan selluloosaa mikro-organismien avulla.

Selluloosa erotetaan puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät). Tällaisesta teknisesti eristetystä puhtaasta selluloosasta käytetään myös nimitystä sellu ja sitä käytetään varsinkin paperiteollisuuden raaka-aineena. Selluloosa muodostaa suurimman osan paperimassan kuiva-aineesta eli puumassasta. Selluloosaa käytetään myös ruudin valmistukseen nitroselluloosana.

Nanoselluloosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nanoselluloosalla nähdään olevan perinteiseen puusta eristettyyn lignoselluloosaan verrattuna uusia sovelluksia biotekniikassa. Nanoselluloosaa voidaan käyttää esimerkiksi kantaja-aineena biomateriaaleissa, keinotekoisena ihona palovammojen hoidossa, biohajoavana materiaalina kertakäyttötuotteissa ja suurta lujuutta omaavana materiaalina erilaisissa teollisuuden sovelluksissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Romeo, Tony (2008). Bacterial biofilms. Berlin: Springer, 258–263. ISBN 978-3-540-75418-3. 
  2. Klemm, Dieter (2005). "Cellulose: Fascinating Biopolymer and Sustainable Raw Material". Angew. Chem. Int. Ed. 44 (22). doi:10.1002/anie.200460587.