Etyyliselluloosa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etyyliselluloosan rakenteen toistuva yksikkö

Etyyliselluloosa on puolisynteettinen selluloosasta johdettu polymeeri, joka kuuluu selluloosaeetterien ryhmään. Etyyliselluloosaa käytetään elintarvikkeissa ja lääkeaineissa lisäaineena sekä pinnoitteissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyyliselluloosan liukoisuus riippuu sen substituutioasteesta. Tyypillisimmin käytettyjen etyyliselluloosapolymeerien substituutioaste on välillä 2,2–2,7 ja tällainen materiaali liukenee vain orgaanisiin liuottimiin. Alhaisemman substituutioasteen omaava etyyliselluloosa liukenee myös veteen. Etyyliselluloosan tiheys on pienin selluloosasta johdetuista muoveista. Polymeeri on termoplastinen ja stabiili laajalla lämpötila-alueella. Etyyliselluloosan vetomurtolujuus ja joustavuus riippuvat polymeerin molekyylipainosta ja suurenevat molekyylipainon kasvaessa. Korkeissa lämpötiloissa etyyliselluloosa on altis hajoamiselle auringonvalon tai UV-säteilyn vaikutuksesta.[1][2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyyliselluloosaa valmistetaan korotetussa paineessa ja 140 °C:n lämpötilassa selluloosasta, etyylikloridista ja natriumhydroksidista. Valmistusprosessissa käytetään suurta natriumhydroksidi- ja etyylikloridiylimäärää. Lopuksi muodostunut tuote pestään vedellä suolojen poistamiseksi, kuivataan ja jauhetaan. Sivutuotteina muodostuu etanolia ja dietyylieetteriä. Reaktiota voidaan kuvata seuraavalla reaktioyhtälöllä.[1]

RcellOH + NaOH + C2H5Cl → RcellOC2H5 + NaCl + CH3CH2OH + CH3CH2OCH2CH3

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyyliselluloosaa käytetään paperien pinnoitteina, maaleissa ja lakoissa sekä sidosaineena monissa sovelluksissa. Se on monien lääketablettien kantaja- ja pinnoitusaine sekä elintarvikkeissa sitä käytetään emulgointi- ja täyteaineena. Etyyliselluloosan E-koodi on E462 ja CAS-numero 9004-57-3.[1][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Thomas G. Majewicz & Thomas J. Podlas :Cellulose Ethers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 18.01.2012
  2. Jan W. Gooch: Encyclopedic Dictionary of Polymers, s. 277. Springer, 2010. ISBN 978-1-4419-6246-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.01.2012). (englanniksi)
  3. E-koodiavain EVIRA. Viitattu 18.1.2012.
  4. Robert S. Igoe: Dictionary of Food Ingredients, s. 54978-1-4419-9712-8. Springer, 2011. ISBN 978-1-4419-6246-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.01.2012). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.