Henrik Purjehtija
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vanhentunut lähde |
Henrik Purjehtija (4. maaliskuuta 1394 – 13. marraskuuta 1460) oli portugalilainen prinssi, joka perusti purjehduskoulun Cabo de São Vicentelle ja varusti laivoja pitkiä matkoja varten. Hän houkutteli purjehtijoita jättämään kotoisen Välimeren ja suuntaamaan lähes tuntemattomalle Atlantille. Prinssi Henrik pani alulle Portugalin löytöretket ja sai tästä lisänimen "Purjehtija", vaikkei itse osallistunutkaan pitkille matkoille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henrik aloittaa löytöretket
Portugalin kuningas Juhana I oli jo 1415 noussut maihin Afrikassa ja muun muassa valloittanut maurilaisilta Ceutan. Palattuansa sanotaan hänen nimittäneen viidennen poikansa prinssi Henrikin viimeisten valloitustensa maaherraksi. Henrikillä oli laajat tiedot, rohkea mieli ja palava halu merillä liikkumaan. Hän oleskeli enimmäkseen Sagresissa Euroopan lounaisimman niemen Cabo de São Vicenten rannalla koettaen tähtitieteilijöiden ja maantieteilijöiden seurassa parannella kompassia ja muita apuvälineitä merenkulun helpottamiseksi. Hän myös lähetti laivoja tutkimaan Afrikan rannikkoa niin etäälle kuin mahdollista. Yhä uusiin ponnistuksiin kiihdytti häntä toivo löytää meritie Intiaan.
Tähän asti tunnettiin Afrikan länsirannasta ainoastaan se osa, joka oli Marokon eteläisen niemen Cabo Nãon pohjoispuolella. Siitä niemestä katsottiin alkavan kuuman vyöhykkeen eikä etelämmäksi oltu uskallettu purjehtia. Merimiestarinoissa kerrottiin ilman siellä olevan hehkuvaa ja veden kiehuvan. Kanariansaaret kuitenkin tunnettiin, koska genovalaiset laivat olivat käyneet siellä jo noin 1340. Paavi oli silloin lahjoittanut ne saaret Kastilian kuninkaalle.[1]
[muokkaa] Uudet siirtokunnat
Merimiehet, jotka Henrik syksyllä 1415 lähetti Cabo Nãoon, saapuivat onnellisesti Cabo Bojadorin kohdalle, mutta palasivat sieltä tyhjin toimin. Henrik kutsui luokseen kaksi yläluokkaista herraa, jotka kunniasanallaan vakuuttivat etteivät palaa ennen kuin löytävät jonkin uuden maan. Ankara myrsky heitti nämä alukset kauas merelle erääseen saareen, jota sittemmin on sanottu Porto Santoksi eli pyhäksi satamaksi. Henrik perustutti sinne siirtokunnan.
Tästä saaresta näkyi kirkkaalla ilmalla ikään kuin pilvenmöhkäle etäällä näköpiirin reunalla; sinne purjehdittiin ja löydettiin 1419 Madeira, jossa jo sitä ennen italialaiset olivat käyneet. Koko saari oli yhtenä ainoana tiheänä metsänä, joka portugalilaisten tultua syttyi tuleen; sen kerrotaan palaneen kokonaista seitsemän vuotta. Henrik perusti sinnekin siirtokunnan ja kuljetutti Kyprokselta viinipuita ja Sisiliasta sokeriruokoa.
1432 löytyivät vielä etäämpää Azorit, jotka silloin olivat asumattomat; sinnekin perustettiin siirtokunta. Vuonna 1434 purjehdittiin viimein Kap Bojadorin ohitse ja huomattiin meri aivan purjehduskelpoiseksi eikä ilmakaan ollut sietämättömän kuuma, vaikka tosin hyvin lämmin. Nyt löydettiin paikka toisensa perästä; saavuttiin erääseen niemeen, joka nimitettiin valkoisesta hiedastaan Valkoniemeksi, ja toiseen, joka lehtevistä, viheriöitsevistä puistaan sai Vihreäniemen eli Kap Verden nimen. Silloin nähtiin ensi kerran mustia afrikkalaisia, ja koska he olivat pakanoita, katsottiin voivan vapaasti vangita heitä ja pakottaa heitä maksamaan lunnaita.[1]
[muokkaa] Henrikin kuolema
Ennen kuolemaansa vuonna 1463 sai Henrik ilokseen nähdä laivojensa palaavan äskettäin löydetystä Guineasta ja tuovan täytensä kultaa, elefantinluuta, pippuria ja muita kalliita tavaroita. Löytöretkien aikakausi oli alkanut.[1] Henrik oil kuollesaan 66-vuotias
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.
