Talletussuoja
Wikipedia
Talletussuojaksi kutsutaan järjestelyjä, joilla pankin tallettajien saamiset turvataan tapauksessa, jossa pankki on maksukyvytön. Talletushan on pohjimmiltaan pankin velka asiakkaalle, ja pankkikin voi ajautua maksukyvyttömäksi tai jopa tehdä konkurssin. Tällaisessa tapauksessa tililtä ei voi nostaa varoja eikä tililtä voi tehdä esimerkiksi tilisiirtoja, ellei jokin taho turvaa tallettajien saamisia.
Talletussuojajärjestelmien tarpeellisuutta on perusteltu muun muassa sillä, että tavallisilla pientallettajilla ei ole edellytyksiä arvioida talletuspankkien luotettavuutta ja vakavaraisuutta. Heidän on voitava luottaa siihen, että talletukset on joka tapauksessa turvattu. Talletussuojan avulla voidaan monissa tapauksissa estää talletuspako.
Kriitikot ovat esittäneet, että talletussuojajärjestelyt ovat omiaan edistämään ns. moraalikatoa: tallettajien ei enää kannata välittää pankin ottamista riskeistä, joten erittäin riskihakuistakin toimintaa harjoittava pankki pystyy keräämään rahoitusta tallettajilta. Jos riskihakuinen sijoitus- ja luotonantopolitiikka epäonnistuu, tappiot päätyvät talletussuojajärjestelmän maksettaviksi. Jos toiminta onkin tuottoisaa, pankin osakkaat voivat jakaa voitot keskenään. Tällainen kansantaloudellisesti arveluttava toiminta ei olisi mahdollista, jos talletussuojajärjestelmää ei olisi, sillä riskihakuinen pankki ei saisi riittävästi talletusrahoitusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] EU:n talletussuojadirektiivi
EU- ja muissa ETA-maissa on voimassa talletussuojadirektiivi (94/19/EY), joka säätelee tallettajien saamisten turvaamista. Direktiivin mukaan jokaisen pankin tallettajien saamiset turvataan sen kotivaltion talletussuojajärjestelmässä. Jokaisessa maassa on oltava vähintään yksi tällainen järjestelmä. Jos pankilla on sivukonttoreita muissa ETA-maissa, sivukonttorin tallettajien saamiset eivät ole tallettajien vaan pankin kotimaan järjestelmän suojaamia. Sen sijaan erillinen tytärpankki toisessa ETA-maassa kuuluu paikalliseen talletussuojajärjestelmään.
Direktiivin mukaan yhden tallettajan saamiset yhdessä pankissa on turvattava vähintään 20 000 euroon saakka. Ylärajaa suojalle ei ole, vaan kansallisesti voidaan päättää kuinka kattavasta suojasta tahansa. Talletussuojajärjestelmät eivät ole valtioiden takaamia, vaan ne edustavat eräänlaista pankkien yhteisvastuuta: varoja mahdollisten korvausten maksamiseen kerätään pankeilta.
[muokkaa] Talletussuoja Suomessa
Suomessa toimiluvan saaneet pankit ovat velvollisia kuulumaan talletussuojarahastoon ja maksamaan sille kannatusmaksuja vuosittain. Jos rahaston varat eivät riitä mahdollisiin korvauksiin, se voi ottaa lainaa ja alkaa periä korotettuja kannatusmaksuja. Viime kädessä Rahoitustarkastus päättää rahaston varojen maksamisesta tallettajille. Suoranaista valtion takausta rahastolla ei ole, eikä valtio muutenkaan enää nykyään Suomessa takaa tallettajien saamisia - eduskunnan pankkitukiponnen ollessa voimassa kaikki pankkien velat olivat tosiasiallisesti valtion takaamia.
Suomen talletussuojajärjestelmä takaa tallettajien saamiset 50 000 euroon pankkia ja tallettajaa kohti. Suurenkin summan saisi siis kokonaan suojalla katetuksi jakamalla rahat useaan pankkiin tai vaikkapa perheenjäsenten kesken. Suomen talletussuojan erikoispiirteisiin kuuluu myös asuntokaupparahojen täydellinen suoja: jos asiakas pystyy osoittamaan, että tilillä olleet varat oli saatu omassa käytössä olleen asunnon myynnistä, ja että ne oli tarkoitus käyttää omaan käyttöön tulevan asunnon ostamiseen, ei suojan kattavuudella ole mitään ylärajaa mikäli varat on talletettu tilille enintään kuusi kuukautta ennen pankin maksukyvyttömyyden alkamista. Maksukyvyttömyys katsotaan alkaneeksi Rahoitustarkastuksen tehtyä päätöksen talletussuojarahaston maksuvelvollisuudesta.
Sijoitustoiminnassa käytettyjen saatavien turvaamiseen sovelletaan Sijoittajien korvausrahaston sääntöjä. Sijoittajien korvausrahastosuoja on ei-ammattimaisille sijoittajille 90% sijoittajan saatavan suuruudesta, kuitenkin enintään 20 000€. Ammattimaiset sijoittajat eivät kuulu Suomessa sijoittajien korvausrahastosuojan piiriin. Sijoittajan onkin syytä selvittää minkä talletussuojan piiriin hänen saatavansa milloinkin luetaan.[1]
Suomen talletussuojarahastosta ei ole vielä koskaan maksettu korvauksia tallettajille. Suomen talletussuojarahaston kaltainen järjestely on ETA-maissa hyvin tavallinen, ja esimerkiksi pohjoismaiden järjestelmät ovat pohjimmiltaan hyvin samantapaisia. Tosin Norjassa suojattu summa on selvästi korkeampi kuin muissa pohjoismaissa.
[muokkaa] Talletussuoja muissa maissa
Talletussuojan suuruus vaihtelee suuresti maittain. Esimerkiksi se on Norjassa noin 250 000 euroa, Yhdysvalloissa 250 000 dollaria Italiassa 100 000 euroa, Ranskassa 70 000 euroa, Tanskassa noin 40 000 euroa, Ruotsissa noin 51 000 euroa ja Islannissa noin 20 500 euroa. Koska talletussuojan yläraja on yleensä asetettu paikallisessa valuutassa, tarkka talletussuojan määrä vaihtelee valuuttakurssin mukaan.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Sampo Pankki: Rahoitustarkastuksen hyväksymä asiakastiedote 16.11.2007
- ↑ Kankare, Matti: Suomalaisraha virtaa islantilaispankkeihin / Talletussuoja voi yllättää Talouselämä. 21.11.2007. Viitattu 21.11.2007.
