Venäjän oligarkit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Venäjän oligarkeilla tarkoitetaan venäläisiä erittäin varakkaita liikemiehiä. Oligarkki-sanaan liittyy myös poliittinen oligarkia eli harvainvalta. Nyky-Venäjällä oligarkeiksi kutsutaan myös erittäin varakkaita liikemiehiä, jotka eivät käytä suoraa poliittista valtaa, mutta heidän toiminnallaan on yhteiskunnallista merkitystä. Sana oligarkki levisi Neuvostoliiton romahtamisen myötä, kun valtion omaisuutta yksityistettiin.

Yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän oligarkit ovat Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella toimivia "ökyrikkaita" miljardööriliikemiehiä, jotka saavuttivat huomattavan määrän varallisuutta Boris Jeltsinin hallintokauden aikana. He jakoivat Neuvostoliiton valtion omistukset keskenään. Oligarkit omistavat tyypillisesti energiayhtiöitä (öljy, kaasu, sähkö) ja raaka-aineita tuottavia yhtiöitä (metallit, värimetallit).lähde?

Oligarkit aloittivat jo Neuvostoliitossa Mihail Gorbatšovin aikoina muun muassa salakuljettamalla maahan länsimaista tavaraa.lähde? Myöhemmin varallisuuden kasvu perustui mm. sisäpiirikauppoihin ja kytkentöihin Venäjän poliittisten päättäjien kanssa.lähde? Oligarkeilla lienee ollut läheisiä yhteyksiä ministereihin Anatoli Tšubaisiin ja Jegor Gaidariin.kenen mukaan? Monet pankkitoimintaan erikoistuneista oligarkeista menettivät omaisuutensa elokuun 1998 talouskriisissä, jonka jälkeisen talouskasvun myötä esiin astui kymmenisen uutta oligarkkia.[1]

Venäjän suuryhtiöiden yksityistämistä pidetään maailmanhistorian suurimpana omaisuudensiirtona.kenen mukaan? Monien venäläisten mielestä yksityistämisprosessi oli myös maailman suurin huijaus ja varkautta.kenen mukaan? Venäjän oligarkit sekaantuivat maan politiikkaan tukien epäsuosittua, istuvaa presidentti Boris Jeltsiniä vaaleissa kommunistien ehdokas Gennadi Zjuganovia vastaan 1996. Oligarkkien edustajia pääsikin Venäjän ministereiksi. Tämän jälkeen suurimmat oligarkit mm. seitsemän suurimman pankin johtajat alkoivat kilpailla keskenään poliittisesta vallasta. Oligarkit halusivat poliittista valtaa edistääkseen liiketoimiaan. He halusivat hallitukselta itselleen edullisia poliittisia päätöksiä. Presidentti Vladimir Putin on pidättänyt tai ajanut pidätysuhalla maanpakoon muutamia häntä poliittisesti vastustavia oligarkkeja.lähde?

Oligarkkien synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oligarkit aloittivat toimintansa jo Gorbatšovin aikana muun muassa salakuljettamalla länsimaisia tavaroita kuten farmarihousuja ja tietokoneita.lähde? Pääasiassa oligarkit rikastuivat kuitenkin ns. komsomolilaisessa yksityistämisessä. Komsomol oli NKP:n nuorisojärjestö. Monet nykyiset oligarkit rikastuivatkin 1980-luvun lopulla toimimalla Komsomolissa.lähde? Tällöin järjestön hierarkiassa ylemmille portaille kavunneet henkilöt saattoivat rikastua kahdella tavalla: nuorison asunto-osuuskuntien (MŽK) ja nuorison tieteellisteknisten keskusten (NTTM) kautta.

Nuorison asunto-osuuskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Neuvostoliiton nuorisolla oli pulaa asunnoista, ja valtio alkoikin tarjota nuorille mahdollisuutta rakentaa talonsa budjettirahalla itse. Käytäntö levisi 1980-luvulle tultaessa koko maahan. Asunto-osuuskunnat perustivat rahastoja toimintansa tukemiseksi, ja spekuloivat esimerkiksi rakennusmateriaaleista, joista oli pula.

Ensimmäisen Moskovan nuorison asunto-osuuskunnan perusti myöhemmin InkomBankin pääjohtajana toiminut Vladimir Vinogradov. Vinogradovin perustamaan asunto-osakeyhtiöön liittyi huomattava määrä asuntoa tarvitsevia ja haluavia, mutta varattomia nuoria ihmisiä. Perustaakseen oman investointirahaston he perustivat vuonna 1988 InkomBankin, joka keräsi tallettajiltaan 4,5 miljoonan ruplan pääoman. Ruplan arvo oli tuolloin noin seitsemän Yhdysvaltain dollaria.

Vuonna 1990 Neuvostoliiton lasten ja nuorten televisio- ja elokuvakeskusta johtanut Sergei Kukušev keräsi yhteen asunto-osuuskuntia, joiden kanssa yhteistyössä hän perusti Russki Kapital -sijoitusyhtiön. Asunto-osuuskuntien kautta ensimmäiset miljoonansa keräsi myös nykyajan ehkä kuuluisin oligarkki Mihail Hodorkovski, joka noihin aikoihin toimi Moskovan Frunzen kaupunginosan Komsomolin komitean pääsihteerinä.

Nuorison tieteellistekniset keskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton ministerineuvoston päätöksellä vuonna 1987 perustettiin Nuorison tieteellistekniset keskukset -järjestelmä, johon kuului osana tietokoneistamisohjelma. Keskukset hankkivat ulkomailta käytettyjä halpoja tietokoneita, jotka Neuvostoliitossa menivät kaupaksi henkilöauton hinnalla. Tieteellisteknisten keskusten ei tarvinnut maksaa veroja, ja 1990-luvulle tultaessa Neuvostoliitossa oli jo yli 600 mainitunkaltaista keskusta.lähde? Myöhemmin tieteellistekniset keskukset saivat valtiolta luvan hallita itse omaisuuttaan, ja näin sai alkunsa ensimmäinen liikemieseliitti. Tieteellistekniset keskukset saattoivat lisäksi saada Valtionpankista käteistä rahaa kaupallisiin toimenpiteisiinsä, toisin kuin muut yritykset. Tämän seurauksena komsomolilaiset käyttivät etujaan hyväkseen pestäkseen varjotaloudesta peräisin ollutta rahaa.lähde? Tämän ja korruption seurauksena tieteellistekniset keskukset tulivat riippuvaisiksi talousrikollisuuden saralla toimineista järjestäytyneistä rikollisryhmistä.

Maailman suurin huijaus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Neuvostoliitto alkoi siirtyä markkinatalouden suuntaan, myös pankkitoiminta ja lainoitus tulivat tarpeeseen. Huomattavan pörssipääomansa ansiosta komsomolilaiset kykenivätkin perustamaan lukuisia pankkeja, tunnetuimpana esimerkkinä Menatep.

Suurimpana syynä Venäjän "oligarkian" syntyyn pidetään Anatoli Tšubaisin ja Jegor Gaidarin talousuudistuksia.kenen mukaan? Nämä "nuoret uudistajat" ovat vastuussa 1990-luvun äkillisestä omaisuuden yksityistämisestä. Jokaiselle neuvostokansalaiselle jaettiin "yksityistämisseteli", joka laskelmien mukaan vastasi kunkin kansalaisen osuutta Neuvostoliiton arvosta. Kyseinen seteli oli 10 000 ruplan arvoinen, ja henkilö saattoi tehdä sillä mitä lystää, mutta hyperinflaation seurauksena setelit menettivät nopeasti arvoaan. Suurin osa kansasta myi setelit muille, ja noin 30 % kansasta sijoitti setelit erityisiin rahastoihin, jotka pian romahtivat.lähde? Näin setelit joutuivat keinottelijoille, jotka ostivat niitä komsomolilaisella rahalla. Toivottua kansankapitalismia ei syntynyt. Nykyään Tšubais on yksi maailman rikkaimmista miehistä.lähde? Hän omistaa Venäjän sähkönjakeluverkon ja toimii Oikeistovoimien liitto -puolueen puheenjohtajana.lähde?

Oligarkit politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1995 talvella kommunistit voittivat parlamenttivaalit muuttuen duuman suurimmaksi puolueeksi, tosin vähemmistöpuolueeksi. Mutta Jeltsinin tukijoiden kannatus oli vain 3%. Liikemiehet pelkäsivät kommunistijohtaja johtajansa Gennadi Zjuganovin peruvan yksityistämisen, vaikeuttavan oligarkkien liiketoimia tai muuten ajavan maan kaaokseen. Niinpä oligarkit kokoontuivat 30. tammikuuta 1996 sopien niin sanotun Davosin paktin[2], jossa päätettiin tukea vaalirahoituksella epäsuosittua Boris Jeltsiniä.[3] 27. huhtikuuta Izvestijassa 12 rikasta liikemiestä vetosi kansaan presidentinvaaleihin liittyen mm kansalliskiihkoilua vastaan.[4] Jeltsin voittikin vaalit melko täpärästi vuonna 1996.

Pian oligarkit alkoivat kilpailla vaikutusvallasta politiikkaan haluten päästä päättämään maan talousasioista itselleen edullisella tavalla. Kilpailua edisti varsinkin se, etteivät yksityistämiskaupat olleet enää etukäteen sovittuja sisäpiirijunailuja. Niinpä oligarkkien yhteisrintaman luonut Davosin pakti menetti merkityksensä, kun raharikkaat pyrkivät kasvattamaan omaisuuttaan. Niinpä oligarkit hankkivat itselleen tiedotusvälineitä, kuten lehtiä ja TV-asemia.[5]. Oligarkit olivat riidelleet jo vuonna 1994-1995 niin sanotussa kompromat-sodassa, jossa mustamaalasivat toisiaan julkisuudessa. Oligarkit nimittäin tavoittelivat vielä yksityistettävänä olevaa valtion omaisuutta itselleen kasvattaakseen omaisuuttaan. He myös halusivat osuuksia valtion budjetin rahavirroista.[6] Liikepankit viivyttivät budjettivarojen maksua kuljettelemalla rahoja kuukausia valuuttamarkkinoilla.[7] Esimerkiksi Onexim-pankin johtaja Potanin toimi ministerinä.[8] Kaikkein tunnetuin politiikkaan ilmaantuneista liikemiehistä oli Boris Berezovski, joka oli suosionsa huipulla alkuvuodesta 1997.[9] Jeltsinin vaalivoiton jälkeen presidentti sairasteli, ja oligarkkien mies Tshubais hallitsi käytännössä maata.[10]

Seitsemän suurta oligarkkeihin liittyvää pankkia Alfa, Inkom, Most, Oneksim, Menatep, Rossijskij Kredit, SBS-Agro aloittivat "pankkiirisodat" kilpaillen yksityistettävästä omaisuudesta ja julkistaen omistamissaan tiedotusvälineissä toisia pankkeja mustaavaa aineistoa. Pankit asettivat kukin oman presidenttiehdokkaansa. Kreml tasapainoili näiden pankkien välillä.[1] Vuoden 1998 talouskriisissä monet, varsinkin pankkitoimintaansa varallisuutensa perustaneet oligarkit, menettivät omaisuutensa. Niinpä vuoden 1999 uuden aallon oligarkit olivat suureksi osaksi eri ihmisiä kuin vuoden 1996 oligarkit.[1] Vladimir Putinin aikana varsinkin keskushallinnon kannalta epämiellyttävät oligarkit ovat joutuneet tilille talousrikoksistaan, pääasiassa veronkierrosta. Esimerkiksi Vladimir Gusinski ja Boris Berezovski pakoilevat syytteitä ulkomailla, ja entinen Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski kärsii 8 vuoden vankeustuomiota talousrikoksistaan (vapautettiin 2013, Sotshin talviolympialaisten alla) ja Jukos-öljy-yhtiö on pakkohuutokaupattu. Oligarkit ovat venäläisten keskuudessa paikoin hyvinkin epäsuosittuja henkilöitä, ja heidän toimintansa katsotaan voimistaneen jo venäläisten jo aikaisemminkin vaikuttanutta antisemitismiä.

Liikemiesten keskinäiset riidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä ovat oligarkit ja muutkin liikemiehet riidelleet keskenään yhtiöiden omistuksesta ja haastaneet toisia liikemiehiä oikeuteen. Joskus riidat on sovittu ilman oikeudenkäyntiä. Mutta myös kovia, laittomia keinoja on käytetty. Esimerkiksi Siperiassa käytiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen raaka "alumiinisota", jonka takia kuoli kymmeniä ihmisiä palkkamurhien takia nimenomaan Krasnojarskissa mutta myös muualla.[11][12] Siihen sekaantuivat mafia, korruptoituneet valtion virkamiehet ja entiset KGB:n miehet. Keskinäiset liiketoimista johtuvat riidat selvitettiin palkkamurhilla.[13] Oleg Deripaska voitti alumiinisodan Roman Abramovitšin avulla ja perusti vuonna 2000 jättimäisen RusAlin. Tällöin tehtaanjohtajien, pankkiirien, omistajien ja rikollisiksi väitettyjen liikemiesten avustajien murhat loppuivat.[14] Kiista alumiinista oli ankara, koska se on arvokas vientituote. RusAlista tuli vuonna 2007 maailman suurin alumiinin tuottaja.

Muutenkin liikemiehet ovat selvitelleet välejä palkkamurhien avulla. Kun venäläisen rikkaita listaavan Forbes-lehden Paul Klebnikov väitti kirjassa "Godfather of the Kremlin" oligarkki Boris Berezovskilla olevan tšetšeenimafiakytkentöjä ja Berezovskin salakuljettaneen Venäjältä miljoonia dollareita, Klebnikov löydettiin kotinsa ulkopuolelta ammuttuna 9. kesäkuuta 2004.[15] Klebnikovia vihattiin luultavasti myös siksi, että hän julkisti Venäjän suurliikemiesten omaisuuksia. Useiden liikemiehien mukaan Klebnikov liioitteli monien varallisuutta. Monet liikemiehet halusivat veroja kiertääkseen salata omaisuutensa.

Rikkaimmat oligarkit listattuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike-elämän aikakauslehti Forbes listasi maailman miljardöörit (USD) 8. maaliskuuta 2007. Alla poimittu venäläiset miljardöörilistalle päässeet.[16]


Sija (Venäjä) Sija (Maailma) Henkilö Syntymävuosi Omaisuus
(Mrd. USD)
Asuinpaikka Varallisuuden lähde
1. 16. Roman Abramovitš 1966 18,7 Iso-Britannia Öljy
2. 35. Suleiman Kerimov 1966 14,4 Venäjä Sijoittaja
3. 36. Vladimir Lisin 1956 14,3 Venäjä Metalli
4. 38. Vladimir Potanin 1961 13,5 Venäjä Metalli, kulta
4. 38. Mihail Prohorov 1965 13,5 Venäjä Metalli, kulta
6. 40. Oleg Deripaska 1968 13,3 Venäjä Alumiini
7. 45. Mihail Fridman 1964 12,6 Venäjä Öljy, vähittäiskauppa, telekommunikaatio, pankkitoiminta
8. 48. Vagit Alekperov 1950 12,4 Venäjä Öljy
9. 54. Aleksei Mordašov 1965 11,2 Venäjä Metalli
10. 61. Viktor Vekselberg 1957 10,4 Venäjä Öljy, värimetallit
11. 71. Vladimir Jevtušenkov 1948 9,1 Venäjä Tietoliikenne, finanssi, kiinteistöt
12. 83. Nikolai Tsvetkov 1960 8,4 Venäjä Öljy, finanssi
13. 86. German Han 1962 8,0 Venäjä Tietoliikenne, finanssi, öljy
14. 86. Iskander Mahmudov 1964 8,0 Venäjä Värimetallit
15. 104. Viktor Rašnikov 1949 7,0 Venäjä Metallit
16. 116. Aleksei Kuzmitšev 1963 6,2 Venäjä Tietoliikenne, finanssi, öljy
17. 132. Dmitri Pumpjanski 1964 5,7 Venäjä Tuotanto
18. 137. Aleksandr Abramov 1959 5,6 Venäjä Metalli
19. 142. Ališer Usmanov 1954 5,5 Venäjä Metalli
20. 150. Rustam Tariko 1962 5,4 Venäjä Pankkitoiminta, vodka
21. 152. Leonid Fedun 1957 5,3 Venäjä Öljy
22. 167. Boris Ivanišvili 1956 4,7 Georgia Teräs, pankkitoiminta
23. 172. Andrei Melnitšenko 1972 4,6 Venäjä Pankkitoiminta, energia
23. 172. Sergei Popov 1930 4,6 Venäjä Pankkitoiminta, energia
25. 194. Leonid Mihelson 1956 4,3 Venäjä Maakaasu
26. 237. Vladimir Bogdanov 1952 3,7 Venäjä Öljy
26. 237. Aleksandr Lebedev 1959 3,7 Venäjä Osakkeet
28. 243. Pjotr Aven 1953 3,6 Venäjä Öljy, pankkitoiminta
29. 271. Dmitri Rybolovlev 1957 3,3 Venäjä Lannoitteet
30. 279. Jelena Baturina 1963 3,1 Venäjä Rakennusala
31. 341. Mihail Goutseriev 1958 2,9 Venäjä Öljy, kiinteistöt
32. 390. Aleksandr Frolov 1965 2,4 Venäjä Kaivostoiminta, teräs
32. 390. Filaret Galtšev 1963 2,4 Venäjä Sementti
34. 458. Igor Zjuzin 1961 2,1 Venäjä Kaivostoiminta, teräs
35. 488. Ural Rahimov 1962 2,0 Venäjä Öljy, kemikaalit
35. 488. Vassili Anisimov 1952 2,0 Venäjä Metalli, kiinteistöt
37. 583. Aleksei Ananjev 1965 1,7 Venäjä Pankkitoiminta, IT, kiinteistöt
37. 583. Dmitri Ananjev 1969 1,7 Venäjä Pankkitoiminta, IT, kiinteistöt
37. 583. Sergei Galitski 1968 1,7 Venäjä Vähittäismyynti
37. 583. Andrei Skotš 1966 1,7 Venäjä Metalli
41. 618. Igor Jakovlev 1966 1,6 Venäjä Vähittäiskauppa
41. 618. Šalva Tšigirinski 1950 1,6 Venäjä Öljy, kiinteistöt
43. 664. Farhad Ahmedov 1956 1,5 Venäjä Maakaasu
43. 664. Oleg Boiko 1965 1,5 Venäjä Kasinot
43. 664. Andrei Kozitsyn 1961 1,5 Venäjä Metalli
43. 664. Gleb Fetisov 1967 1,5 Venäjä Telekommunikaatio, pankkitoiminta
47. 717. Lev Kvetnoi 1966 1,4 Venäjä Metalli
47. 717. Vjazeslav Kantor 1954 1,4 Sveitsi Lannoitteet, kiinteistöt
49. 754. Vladimir Jorih 1959 1,3 Venäjä Kaivostoiminta, teräs
50. 799. Anatoli Sedyh 1965 1,2 Venäjä Metalliputket
51. 840. Andrei Kosogov 1961 1,1 Venäjä Öljy, telekommunikaatio, pankkitoiminta
51. 840. Boris Berezovski 1946 1,1 Iso-Britannia Öljy, autot, media
53. 891. David Davidovitš 1963 1,0 Venäjä Öljy

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Claes Ericson: Oligarkit - helppoa rahaa ja katoavaista valtaa kapitalistisella Venäjällä. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38325-4.
  • Luukkanen, Arto: Projekti Putin: Uuden Venäjän historiaa 1996–2008. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33079-1.
  • Kuorsalo, Anne & Valkonen, Martti & Susiluoto, Ilmari: Venäjä - kovan linjan energiajätti. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 9789513751364.
  • Kuorsalo, Anne & Susiluoto, Ilmari & Valkonen, Martti: Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2868-4.
  • Sailas, Anne & Susiluoto, Ilmari & Valkonen, Martti: Venäjä: Jättiläinen tuuliajolla. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-2062-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sergei Aleksandrov/A.Borodavkin: 20 PERHETTÄ, JOTKA OMISTAVAT VENÄJÄN Putin etäännytti oligarkit Kremlistä Venäjän aika/Ogonjok. 2001.
  2. Ericson 2011, s. 110.
  3. Kuorsalo 1999, s. 31
  4. Luukkanen 2008, s. 44.
  5. Luukkanen 2008, Projekti Putin, s. 40, 43
  6. Luukkanen 2008, s. 43.
  7. Kuorsalo 2007, s. 108
  8. Luukkanen 2008, s. 44.
  9. Kuorsalo 1999, s. 45-46.
  10. Kuorsalo 1999, s. 31.
  11. Kuorsalo, Anne: Venäjä, kovan linjan energiajätti. Edita 2007, s. 165.
  12. Venäjä, jättiläinen tuuliajolla
  13. Times Online October 21, 2008,/article4986428.ece Profile: Oleg Deripaska, shy Russian oligarch at centre of political storm
  14. Kuorsalo 1999, s. 26.
  15. GlobalSecurity, Home :: Military :: World :: Russia :: Introduction :: Government :: Military Oligarchs
  16. http://www.forbes.com/2007/03/07/billionaires-worlds-richest_07billionaires_cz_lk_af_0308billie_land.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Irina Borogan, Andrei Soldatov: Uusi yläluokka. Like, 2012. 978-952-01-0704-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]