Boris Berezovski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee liikemiestä. Pianistia käsittelee artikkeli Boris Berezovski (pianisti).

Boris Abramovitš Berezovski (ven. Борис Абрамович Березовский, 23. tammikuuta 1946, Moskova23. maaliskuuta 2013, Lontoo) oli venäläinen oligarkki.[1] Hän aloitti liiketoimintansa Neuvostoliiton perestroikan aikana ja pääsi presidentti Boris Jeltsinin lähipiiriin neuvonantajaksi. Berezovski tuki uuden presidentti Vladimir Putinin valintaa, mutta ajautui sittemmin poliittisiin ristiriitoihin. Berezovski lähti vapaaehtoiseen maanpakolaisuuteen ensin Ranskaan ja myöhemmin Isoon-Britanniaan.[2]

Viimeiset vuodet hänet tunnettiin Lontoossa asuvana Venäjän poliittista johtoa arvostelevana miljardöörinä[3] Berezovski oli etniseltä taustaltaan juutalainen. Englannissa asuessaan Berezovski muutti viralliseksi nimekseen Platon Elenin elämäänsä perustuneen elokuvan päähenkilön mukaan.[4] Berezovski oli naimisissa, ja häneltä jäi kuusi lasta.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berezovski opiskeli metsätaloutta ja matematiikkaa. Hän valmistui tohtoriksi 1983 ja liittyi tiedeakatemian jäseneksi 1991. Liiketoimintansa Berezovski aloitti perestroikan aikaan vuonna 1989 harjoittamalla valtion AvtoVAZ-tehtaan autojen (muun muassa Lada) jälleenmyyntiä laillisin mutta myös laittomin keinoin. Käytettyjen autojen kaupalla hän teki ensimmäisen miljoonansa.[3]

1990-luvun alun villeinä vuosina monien liikemiesten tavoin myös Berezovski joutui venäläisten mafiaryhmien kanssa hankaluuksiin, sillä hänen uskottiin tehneen yhteistyötä vaikutusvaltaisen Moskovan tšetšeenimafian kanssa. Hänet yritettiin murhata monesti, esimerkiksi vuonna 1994 autopommilla.

Berezovski oli yksi presidentti Boris Jeltsin lähipiiriin kuuluneista liikemiehistä. Rahallisesta tuestaan hän sai palkkioksi jäsenyyden turvallisuusneuvostossa.[3] Hän saavutti valtaa useissa entisissä valtionyhtiöissä, mukaan lukien AvtoVAZ, Aeroflot ja joitakin öljy-yhtiöitä, joista yksityistettiin Sibneft. Berezovski sai hallintaansa Venäjän suurimman tiedotusvälineimperiumin, muun muassa ORT-televisiokanavan ja Izvestija-sanomalehden. Näiden medioiden tuella oli merkittävä vaikutus Jeltsinin uudelleenvalintaan 1996.

Berezovski oli pääneuvottelija neuvoteltaessa vuoden 1994 rauhaa Tšetšeniaan.[3] Hän toimi lyhyen aikaa IVY:n pääsihteerinä ja valittiin duumaan 1999. Berezovski tuki Vladimir Putinin presidentinvaalikampanjaa 2000.

Hän kuitenkin vastusti Putinin toista Tšetšenian sotaa, minkä jälkeen Putin aloitti hänen ja muiden oligarkkien liiketoimien tutkimisen. Viranomaiset syyttivät Berezovskia veronkierrosta ja kavalluksesta.[3] Boris Berezovskia syytettiin Venäjällä muun muassa laittomasta yritystoiminnasta ja rahanpesusta.

Berezovski erosi duumasta ja muutti Lontooseen.[5] Hänelle myönnettiin vuonna 2003 poliittinen turvapaikka Britanniassa. Venäjän luovutusvaatimukset eivät tuottaneet tulosta.

Berezovskin media kritisoi Putinia voimakkaasti muun muassa Kurskin onnettomuuden hoidosta. Hallitus painosti Berezovskia luopumaan kahdesta valtakunnallisesta TV-kanavasta ja monista muista yrityksistään. Boris Berezovski syytti Venäjän turvallisuuspalvelua, FSB:tä ja Putinia pommi-iskuista 1999, jotka johtivat toiseen Tšetšenian sotaan.

Amerikkalainen journalisti Paul Klebnikov kirjoitti Berezovskin elämäkerran syyskuussa 2000. Kirja väitti Berezovskilla olevan yhteyksiä tšetšeenimafiaan ja sotaherroihin. Klebnikov murhattiin marraskuussa 2004. Talouslehti Forbes on yhdistänyt Boris Berezovskin nimen Paul Klebnikovin murhaan.[6]

Berezovski tuki myrkytettyä FSB:n agenttia Aleksandr Litvinenkoa rahallisesti. Väitetään, että juuri ennen Berezovskin maanpakoa Litvinenko olisi määrätty tappamaan hänet, mutta hän olisi kieltäytynyt, minkä vuoksi Berezovski olisi ollut kiitollisuudenvelassa.[3]

Berezovski on kerskunut rahoittaneensa Ukrainan "oranssin vallankumouksen". Venäjän vaatimuksesta hän joutui brittien kuulusteltavaksi sanottuaan haastattelussa, että on suunnittelemassa vallankumousta Venäjällä.[3]

Venäjän valtio syytti Boris Berezovskia vallankaappauksen suunnittelemisesta keväällä 2007. Myöhemmin kesällä Moskovassa asiasta aloitettiin oikeudenkäynti. Syynä oli Guardian-lehdelle 13. huhtikuuta annettu haastattelu, jossa Berezovski sanoi Venäjän vallan vaihtumiseen tarvittavan voimankäyttöä.[7][8][9]

Brasilialainen tuomari on antanut Berezovskista pidätysmääräyksen rahanpesuun osallistumisesta.[10]

Berezovskia kohtaan tehtiin epäonnistunut murhayritys vuonna 2007 Britannian sisäisen turvallisuuspalvelun virkailijoiden mukaan. Brittihallituslähteen mukaan tämä ilmentää FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan. Venäjän hallituksen kriitikkoja kohti tehdyt hengenvaaralliset hyökkäykset Britanniassa ovat sotkeneet maiden ulkopoliittiset suhteet.[11]

Vuonna 2011 Berezovski kävi Britanniassa oikeutta Roman Abramovitšia vastaan. Berezovskin mukaan Abramovitš pakotti hänet myymään 43 % Sibneftistä ja osuutensa RUSALista alihintaan, ja hän vaatii 5,5 miljardia US-dollaria korvauksia. Abramovitš on todistanut, että Berezovski oli hänen "kummisetänsä", jolle hän maksoi poliittisesta suojelusta 1990-luvulla.[12]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berezovski löytyi kuolleena kylpyammeesta. Kuolinsyy on epäselvä, mutta asunnon tutkimuksiin on määrätty Britannian poliisin ryhmä kemiallisten, biologisten ja radioaktiivisten aineiden asiantuntijoita. Myös itsemurhaa on esitetty epävirallisesti kuolinsyyksi.[5]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klebnikov, Paul: Godfather of the Kremlin: The Decline of Russia in the Age of Gangster Capitalism. Houghton Miflin Harcourt, 2000. ISBN 978-015-6-01330-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Telegraph: Russian oligarch Boris Berezovsky found dead in his bath
  2. Telegraph: Boris Berezovsky
  3. a b c d e f g Dejevsky, Mary: The Big Question: Who is Boris Berezovsky, and why does Russia want him back? The Independent. 20.4.2007. Viitattu 20.4.2007. (englanniksi)
  4. UK gives Russian tycoon new name 23.1.2004. BBC. Viitattu 20.4.2007. (englanniksi)
  5. a b Yle.fi, uutiset, viitattu 23.3.2013
  6. Did Boris Berezovsky Kill Himself? More Compelling, Did He Kill Forbes Editor Paul Klebnikov Forbes. (englanniksi)
  7. Cobain, Ian & Harding, Luke & Taylor, Matthew: 'I am plotting a new Russian revolution' The Guardian. 13.4.2007. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
  8. Parfitt, Tom: Hand over Berezovsky, Russia tells UK The Guardian. 16.4.2007. Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
  9. Venäjä syyttää Berezovskia vallankaappauksen suunnittelusta YLE Uutiset. 2.7.2007. Viitattu 3.7.2007.
  10. Phillips, Tom & Scott, Matt: Arrest order issued for Tevez's agent accused of money laundering The Guardian. Viitattu 25.7.2007. (englanniksi)
  11. Russia 'backed Litvinenko murder' BBC News. 8.7.2008. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  12. Russia is the real loser in the battle between Berezovsky and Abramovich, RIA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]