FSB

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee turvallisuuspalvelua. Muita merkityksiä varten katso FSB (täsmennyssivu)
FSB:n vaakuna

Venäjän federaation turvallisuuspalvelu (ven. Федера́льная слу́жба безопа́сности (Росси́йской Федера́ции), Federalnaja služba bezopasnosti (Rossijskoi Federatsii)), lyh. FSB on Venäjän korkein turvallisuuselin.

FSB toimii järjestäytynyttä rikollisuutta, huumekauppaa, terrorismia ja korruptiota vastaan koko Venäjän liittovaltion alueella. Sillä on oikeus kotitarkastukseen missä tahansa kiinteistössä Venäjällä ja oikeus henkilöiden vangitsemiseen, jos on olemassa riittävät todisteet rikoksen tapahtumisesta. FSB:llä voi suojella Venäjän kansalaisia ja yrityksiä myös ulkomailla. Sillä on noin 100 000 miehen joukot, tykistöä ja laivoja käytössään.

Venäjän rajavartiolaitos eli kirjaimellisemmin Venäjän federaation turvallisuuspalvelun rajapalvelu (PS FSB Rossii) toimii FSB:n alaisuudessa.[1]

Toisin kuin KGB, FSB ei toimi varsinaisesti ulkomailla. Venäjän ulkomaista tiedustelua hoitavat Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR ja sotilastiedustelu GRU.

FSB:n historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen jälkeen Neuvostoliiton salainen poliisi, KGB hajotettiin marraskuussa 1991. Sen korvasi Venäjän KGB/AFB (1991), jonka seuraajina olivat MSB ja TsSR (1991), MBVD (1991–1992), MB (1992–1993) ja FSK (1993–1995). FSK järjestettiin uudelleen 1995 säädetyllä lailla FSB:ksi. Maaliskuussa 1997 FSB uudistettiin poliittisen valtataistelun takia. Venäjän presidentti Vladimir Putin muokkasi FSB:tä uudelleen vuoden 2004 keskivaiheilla.lähde?

BBC:n nimettömien lähteiden mukaan Putinin aikana FSB toimii paljon itsenäisemmin kuin vakoilutehtävissä toimivat organisaatiot tavallisesti.[2]

Tšetšenian sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoossa radioaktiivisella poloniumillla murhattu venäläisagentti Litvinenko väitti myös Moskovan kerrostaloräjäytysten olevan tiedustelupalvelun ja viime kädessä Kremlin vastuulla.[3] Räjäytyksiä väitettiin tšetšeenien tekemiksi ja niillä puolusteltiin toisen Tšetšenian sodan aloittamista.

FSB-eversti Mihail Trepaškinin sisäisen tarkastuksen tutkijaryhmä löysi vuonna 1994 Moskovasta suuren asekätkön ja pidätytti 30 ihmistä: GRU:n ja FSB:n väkeä, poliiseja ja poliitikkoja oli sotkeutunut asekauppaan Tšetšeniaan ensimmäisen Tšetšenian sodan aikana. Trepaškinin mukaan tšetšeenit jaettiin meikäläisiin, joiden kanssa mm. käytiin kauppaa, ja muukalaisiin, joita saattoi ryöstää ja tappaa. Paljastuksesta ei seurannut kiitosta, vaan Putinin kumppani erotti Trepaškinin. [4]

FSB:n murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Aleksandr Litvinenko ja seitsemän muuta FSB:n 1990-luvulla perustetun "tappohallinto" Urpon miestä kertoi sotilassyyttäjänvirastossa saaneensa tehtäväkseen surmata Mihail Trepaškinin. Myöhemmin Urpo lakkautettiin mutta vuonna 2006 laillistettiin terroriepäiltyjen murhat ulkomaillakin. Urpon alkuperäinen tehtävä oli tuhota Venäjän rikollisorganisaatioita, jolloin se alkoi murhata rikollisia ilman tuomioita. [4]

Boris Berezovskin väitetty epäonnistunut murhayritys vuonna 2007 osoittaa BBC:n lähteen mukaan FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan.[2]

FSB:n kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan FSB:n oikeuksia laajentanut lakiesitys, jossa FSB:lle annetaan oikeus antaa varoituksia henkilöille jotka toimivat niin että syntyy edellytyksiä rikoksille, on suunnattu ensi sijassa oppositiota vastaan aivan kuten KGB aikoinaan antoi varoituksia toisinajattelijoille.[5]

Mafiaväitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä joillain yksittäisillä FSB:n virkailijoilla katsotaan monesti olevan mafiayhteyksiä[6]. Nämä saivat alkunsa kun Neuvostoliitto hajosi[7]. Turvallisuuspalvelu ja venäläinen mafia ajoivat tšetšeenimafian yhteistyössä pois Moskovasta 1990-luvun puolivälissä. Jotkut FSB-virkailijat ovat sekaantuneet huumeiden salakuljetukseen Keski-Idässä[8].

Venäjän federaation turvallisuuspalvelun ja sen edeltäjien johtajat vuodesta 1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FSB:n johtajalla on ministerin asema ja armeijan kenraalin sotilasarvo.[9] Johtajat vuodesta 1992:[10]

  1. Viktor Barannikov 1992–1993 (MB)
  2. Nikolai Goluško 1993–1994 (MB, FSK)
  3. Sergei Stepašin 1994–1995 (FSK, FSB)
  4. Mihail Barsukov 1995–1996
  5. Nikolai Kovaljov 1996–1998
  6. Vladimir Putin 25. heinäkuuta 19989. elokuuta 1999
  7. Nikolai Patrušev 1999–2008
  8. Aleksandr Bortnikov v:sta 2008

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Polgranitšnaja služba FSB Rossii (Venäjän federaation turvallisuuspalvelun rajapalvelun eli nykyisen Venäjän rajavartiolaitoksen kotisivut (sivuston koodaus näyttäisi olevan toteutettu niin, että jollain Internet-selaimilla venäläisessä kirjainmerkistössä saattaa olla ongelmia)) PS FSB Rossii, ps.fsb.ru. Viitattu 2013-05-15. (venäjäksi)
  2. a b Russia 'backed Litvinenko murder. BBC News 8.72008
  3. AP: Polonium-myrkytyksen todistajaksi haluttu venäläisagentti vapautui. Helsingin Sanomat, 2007, nro 329, s. B6.
  4. a b Tappolistalle joutunut agentti HS:lle: "Putinin lähipiiri – mahtavia satusetiä!", Helsingin Sanomat 14.12.2014.
  5. Venäjä laajentaa turvallisuuspalvelu FSB:n valtuuksia Venäjä laajentaa turvallisuuspalvelu FSB:n valtuuksia Yle Uutiset ulkomaat 22.07.2010
  6. Venäjän salainen palvelu ja mafia Vladimir Ivanidze The Eurasian Politician - Issue 4 (August 2001), Lähde: Riippumaton tiedotuskeskus "Glasnost"
  7. Russian Roulette - Russia's Economy In Putin's Era (2003) Sam Vaknin. ISBN 9989-929-31-9
  8. Venäjän valtapiireissä taistelua huumerahoista Uusi Suomi Kulttuuri 15.12.2008
  9. The Federal Security Service of the Russian Federation, tiedostomuoto= pdf, Tekijä: Gordon Bennett, Ajankohta 3/ 2000, Selite= Presidentti Jeltsinin päätös FSB:n johtajan arvosta sivulla 16, Julkaisija= Julkaisu C102, Conflict Studies Research Centre, Royal Military Academy Sandhurst, England, viitattu 25.4.2014, (englanniksi)
  10. Istorija sozdanija, FSB, fsb.ru, viitattu 26.4.2014, (venäjäksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soldatov, Andrei & Borogan, Irina: Uusi yläluokka. Putin ja Venäjän todelliset vallanpitäjät (The New Nobility. The Restoration of Russia´s Security State and the Enduring Legacy of the KGB). Kääntänyt Kirsi Luoma. Like Kustannus Oy, 2012.
  • Kuorsalo, Anne & Susiluoto, Ilmari & Valkonen, Martti: Salaisen poliisin valtakunta: KGB, FSB ja suhteet Suomeen. Kleio. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-3863-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]