Aleksei Navalnyi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksei Navalnyi huhtikuussa 2007.

Aleksei Anatoljevitš Navalnyi (ven. Алексей Анатольевич Навальный; s. 4. kesäkuuta 1976 Butyn, Moskovan alue, Neuvostoliitto) on venäläinen oppositiojohtaja, yhteiskunnallinen aktivisti ja bloginpitäjä. Hän on tullut kuuluisaksi korruptionvastaisesta taistelustaan ja väärinkäytöksiä paljastavan RosPil-nettisivujen perustajana.

Navalnyin korruptionvastaisen toiminnan kohteenaan ovat olleet erityisesti valtionyhtiöt. Hän on tehnyt paljastuksia muun muassa Gazpromin, Transneftin ja VTB-pankin toiminnasta.[1] Vuonna 2010 hän sai laajempaa kansainvälistä huomiota, kun Time-lehti tituleerasi häntä Venäjän Erin Brockovichiksi jutussa, joka käsitteli Navalnyin pyrkimyksiä saada Venäjän valtion pörssiyhtiöiden kirjanpitotiedot avoimemmiksi.[2]

Navalnyi on ammatiltaan juristi.[3] Hän on entinen sosiaaliliberaalin Jabloko-puoleen aktiivi.[4] Huhtikuusta 2004 helmikuuhun 2007 Navalnyi toimi Jablokon Moskovan alueen johtajana.[5][6] Vuonna 2007 Navalnyi erotettiin Jablokosta liiallisen kansallismielisyyden takia.[1][6] Navalnyita luonnehdittiin nationalistiksi ja retoriikkaa muukalaiskammoiseksi.[7] Vuonna 2011 Navalnyi nousi Putin-vastaisten mielenosoitusten kärkeen. Hän perusti sittemmin Edistyspuolueen ja pyrki Moskovan pormestariksi sijoittuen vaaleissa toiseksi 27,24% äänimäärällä.[8]

18. heinäkuuta 2013 Navalnyi tuomittiin viiden vuoden vankeuteen kavalluksesta. Syytteen mukaan hän kavalsi 400 000 euroa kirovilaiselta metsäyhtiöltä. [9] Ihmisoikeusjärjestöt, Britannia, Saksa, EU ja Yhdysvallat arvostelivat tuomiota poliittiseksi.[10][11] Navalnyi ehti kuitenkin kärsiä tuomiotaan vain päivän ennen kuin hänet vapautettiin ehdonalaiseen. Vuonna 2014 Navalnyi joutui jälleen oikeuteen syytettynä petoksesta ja hänet tuomittiin kolmen ja puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Navalnyin veli Oleg Navalnyi tuomittiin samassa oikeudenkäynnissä ehdottomaan vankeuteen.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karjalainen, lauantai 10.12.2011, 1. painos. "Netistä nousi tuima oppositionmies".
  2. Russia's Erin Brockovich: Taking On Corporate Greed Time. 9.3.2010. Viitattu 12.12.2011. (englanniksi)
  3. hs.fi viitattu 25.1.2012
  4. Niemeläinen, Jussi: Huijareiden ja varkaiden jahtaaja. Helsingin Sanomat 25.1.2012, s. B 1.
  5. О Навалном Viitattu 13.12.2011. (venäjäksi)
  6. a b Alexei Navalny Moscow Times. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
  7. Katri Pajusola: Muukalaiskammoa. Yliopisto, 2013, nro 10, s. 10. Helsingin Yliopisto.
  8. a b Niemeläinen, Jussi; Hakala, Pekka: Venäläinen oppositiohahmo Navalnyi tuomittiin kavalluksesta Helsingin sanomat. 30.12.2014. Viitattu 30.12.2014.
  9. Helsingin Sanomat: Venäjän oppositiojohtaja Navalnyille viiden vuoden vankilatuomio hs.fi. 18.7.2013. Viitattu 18.7.2013.
  10. Helsingin Sanomat 19.7.2013, s. A18
  11. Helsingin Sanomat 19.7.2013, verkko

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]