Megalomania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Megalomania (megas kr. suuri + mania kr. hulluus) on historiallinen käsite, jota toisinaan käytetään merkityksessä suuruudenhulluus, sekä psykologisena terminä yksi psykoosin oireista. Megalomaaniselle käytökselle on tunnusomaista pakkomielle tai päähänpinttymä, jonka kohteena on raha, valta, nerokkuus tai kaikkivaltius. Megalomania voi kuulua lievempänä versiona ihmisen perusluonteeseen, jolloin henkilö kokee ahneutta rahaa ja valtaa kohtaan, mutta muuttuessaan pakkomielteiseksi diagnosoidaan se sairaudeksi.

Megalomania voi olla niin maanisuuden kuin vainoharhaisuudenkin oire ja on näin yksi psykoosin ilmenemismuoto. Psykoosin oireena megalomaniaan viitataan yleensä termillä suuruusharha (engl. delusion of grandeur). Ihmiselle saattaa ilmaantua epärealistisia, vääristyneitä käsityksiä omista kyvyistään tai omasta tärkeydestään. Suuruusharhaan liittyy usein monimutkainen, esim. tieteistarinoihin tai yliluonnolliseen kietoutuva selitys omasta suuruudesta. Esimerkiksi talousnobelisti, matemaatikko John Forbes Nash kieltäytyi eräästä arvostetusta akateemisesta virasta, koska piti itseään Antarktiksen keisarina.[1]

Psykoosin oireilla sekä sairaudeksi puhjenneella narsismilla voi olla yhteys myös psykopatian syntyyn. Elokuvassa Kaunis mieli moni kuvasi Nashia narsistiksi ennen kuin tästä tuli skitsofreenikko[2]. Sekä suuruusharhan että vainoharhaisuuden voidaan arvella olevan seurausta uskosta omaan tärkeyteen. Suuruusharha voi myös viitata haluun menestyä ponnistelematta, mikä on rikollisille ajatusmalleille tyypillinen piirre.[3]

Mikä on normaalia?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia mielenterveyden häiriöitä, joissa henkilön poikkeavat persoonallisuuden piirteet merkitsevästi haittaavat hänen kykyään toimia työssä, ihmissuhteissa tai muuten yhteiskunnan jäsenenä [4]. Persoonallisuushäiriöt voivat aiheuttaa vakavia ongelmia ja toimintakyvyn heikkenemistä niistä kärsiville henkilöille.

Liioiteltu usko omiin kykyihin tai merkittävyyteen on yleistä ja se voi olla hyödyllinen ominaisuus. Sitä ei siis pidetä suuruudenhulluutena tai suuruusharhana, ellei siitä ole merkittävästi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Megalomaaninen vainoharhaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megalomanian ja paranoian yhdistelmä on klassinen psykiatrinen kuvaus.[5]

Historiallisia henkilöitä, joita on sanottu megalomaanisiksi vainoharhaisiksi, ovat mm. Aleksanteri Suuri[6], Vidkun Quisling[7] ja Romanian entinen kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescu.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A Beautiful Mind, Sylvia Nasar, Luku 34
  2. A Beautiful Mind, Sylvia Nasar
  3. Stanton Samenow, Inside the Criminal Mind
  4. Suomen mielenterveysseura: Persoonallisuushäiriöt: http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys%20ja%20el%E4m%E4nkulku&page=318&cat=Mielen%20sairaudet&show=no
  5. Hans Fredrik Dahl, Anne-Marie Stanton-Ife (1999) Quisling p.10
  6. Ian Worthington (2003) Alexander the Great p.311
  7. (1969) Gåten Vidkun Quisling
  8. Thomas M. Leonard Encyclopedia of the developing world s. 259