Sauli Niinistö

Wikipedia

Sauli Väinämö Niinistö
Eduskunnan puhemies
Virassa 2007 –
Edeltäjä	Timo Kalli
Seuraaja
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}
Tiedot
Syntymäaika	24. elokuuta 1948
Syntymäpaikka	Salo
Kuolinaika	{{{kuolinaika}}}
Kuolinpaikka	{{{kuolinpaikka}}}
Puolue	Kansallinen Kokoomus
Ammatti	{{{ammatti}}}
Puoliso	Marja-Leena Niinistö (1974-menehtyi 1995)
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus	{{{allekirjoitus}}}
Huomioitavaa

Sauli Väinämö Niinistö (s. 24. elokuuta 1948 Salo) on suomalainen poliitikko, kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan puhemies. Hän on toiminut Paavo Lipposen I hallituksessa oikeusministerinä 1995–1996 ja myöhemmin Iiro Viinasen seuraajana valtiovarainministerinä 1996–1999. Niinistö jatkoi valtiovarainministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa 1999–2003 ja siirtyi sen jälkeen Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi. Kansanedustajana hän on ollut 1987–2003 ja uudelleen 2007 alkaen.

Hän on myös toiminut puolueensa puheenjohtajana Pertti Salolaisen jälkeen 1994–2001 ennen Ville Itälää. Sauli Niinistö on toiminut myös EDU:n puheenjohtajana 1998–2002, ja hänet nimitettiin EPP:n kunniapuheenjohtajaksi.

EIB:n lisäksi hän on toiminut EBRD:n hallintoneuvoston jäsenenä 1996–2003 ja sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1999–2000. IMFC:n jäsenenä Sauli Niinistö on toiminut 2000–2001 edustaen Pohjoismaita ja Baltian aluetta.

Sauli Niinistö oli naimisissa Marja-Leena Niinistön (o.s. Alanko) kanssa, ja tästä liitosta syntyi kaksi lasta (Nuutti, s. 1975 ja Matias, s. 1980). Marja-Leena Niinistö menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1995. Myöhemmin Sauli Niinistö kihlautui kulttuuriministerinäkin toimineen kansanedustajan Tanja Karpelan kanssa, mutta kihlaus purkautui kesällä 2004. Sauli Niinistön sukulaisista politiikassa mukana on veljenpoika Ville Niinistö, joka on Vihreän liiton entinen varapuheenjohtaja, nykyisin Vihreän liiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, ja kansanedustaja vuodesta 2007.

Sauli Niinistöllä on kolme vanhempaa sisarusta. Niinistön veli on kasvatustieteiden professori. Toinen sisarista toimii Kuntaliiton johdon sihteerinä ja toinen on ravintolayrittäjä.

Niinistö selviytyi täpärästi Intian valtameren maanjäristyksestä 26. joulukuuta 2004. Hän oli aikuisten poikiensa kanssa lomamatkalla Thaimaassa. Kaikki perheenjäsenet pelastuivat tsunamista hengissä. Niinistö selviytyi nuoremman poikansa kanssa pitelemällä kiinni puhelintolpasta useiden tuntien ajan. Hänen vanhempi poikansa pakeni hotellin katolle.

Sisällysluettelo 1 Ura 2 Presidenttiehdokkuus 3 Eduskuntavaalit 4 Merkittävimmät poliittiset luottamustoimet ja virat 5 Pankkiura 6 Muita toimia 7 Julkaisut 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ura

Koulutukseltaan Niinistö on oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari, ja hän on toiminut ennen kansanedustajaksi tuloaan hovioikeudenviskaalina Turun hovioikeudessa 1976–1988 ja asianajajana 1978–1988.

Sauli Niinistö asettui ehdolle vuoden 1977 kunnallisvaaleissa Salossa. Hänet valittiin Salon kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen. Kaupunginhallituksessa hän oli yhtäjaksoisesti vuoteen 1988 saakka. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Niinistö oli ehdolla kansanedustajaksi ja pääsi eduskuntaan.

Pudottuaan Salon kaupunginhallituksesta hän jatkoi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1989–1992. Vuonna 1992 hän jäi pois kaupunginvaltuustosta. Seuraavana vuonna hänestä tuli Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtaja.

Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtajuus päättyi vuonna 1994. Samana vuonna Niinistö valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Vuonna 1995 Sauli Niinistöstä tuli Lipposen I hallituksen oikeusministeri. Samana vuonna hänestä tuli pääministerin sijainen. Vuonna 1996 Niinistöstä tuli Iiro Viinasta seurannut valtiovarainministeri. Yhtäjaksoisesti hän oli valtiovarainministeri vuoteen 2003. Valtiovarainministerivuosinaan Niinistö sai maineen "tarkan markan miehenä", joka piti ankaraa säästölinjaa valtiontaloudessa, ja oli tärkeässä roolissa Iiro Viinasen ohella Suomen toivuttua historian pahimmasta lamastaan. 1998 Niinistöstä tuli EDU:n puheenjohtaja. Vuosituhannen vaihteessa hän oli aktiivisesti mukana eri pankkineuvostoissa, kuten EBRD:ssä ja IMFC:ssä.
Vuonna 2001 Sauli Niinistön puheenjohtajuus kokoomuksessa päättyi, jolloin hän menetti myös pääministerin sijaisuuden. Vuonna 2002 Niinistön puheenjohtajuus EDU:ssa päättyi. Saman vuoden lopulla hän oli EPP:n kunniapuheenjohtaja.

Vuonna 2003 Sauli Niinistö jäi pois eduskunnasta ja ryhtyi Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi. Vuonna 2005 Niinistö suostui kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, mutta hävisi vaaleissa SDP:n Tarja Haloselle. Niinistö erosi määräaikaisesta pankinjohtajantehtävästä ennen määräajan päättymistä ja asettui 4. joulukuuta 2006 kansanedustajaehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 2007. Niinistö tuli valituksi kaikkien aikojen suurimmalla äänimäärällä (60 563), mikä oli yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä Kokoomuksen vaalivoitossa. Niinistö on ollut vuosien 1995, 1999 ja 2007 eduskuntavaalien suurin ääniharava.

Niinistö nousi vuonna 2007 eduskunnan puhemieheksi. Hän on ilmaissut kannattavansa presidentin toimikauden lyhentämistä neljään vuoteen.^[1]

[muokkaa] Presidenttiehdokkuus

Niinistö kieltäytyi perhesyistä presidenttiehdokkuudesta ilmoittaen olevansa yksinhuoltaja ja lisäksi "puolivallaton leskimies" vuoden 2000 vaalissa, minkä jälkeen kokoomuksen ehdokkaaksi valittiin Riitta Uosukainen.

Maaliskuussa 2005 Niinistö suostui kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Virallisesti Niinistö nimitettiin presidenttiehdokkaaksi 12.11.2005, ja hänen vaaliteemansa oli "Työväen presidentti". Teemaan liittyi myös iskulause "Vastakkainasettelun aika on ohi!", millä tarkoitettiin työn ja pääoman, työntekijöiden ja työnantajien, vastakkainasettelua.

Niinistön vaalikampanjaan kuuluivat yhtenä osana Café Niinistö –kahvilat, joita oli lopulta yhteensä 92 eri puolella Suomea. Niistä kuvatuin oli Helsingin linja-autoaseman Café Niinistö. Suomen Keskustan ilmoitettua tukevansa Niinistöä myös osa Matti Vanhasen Matin tupa –kampanjakahviloista muutettiin Café Niinistöiksi.

Ensimmäisellä kierroksella Niinistö sai kaikista äänistä 24,1 prosenttia, ja hän haastoi Tarja Halosen toiselle kierrokselle. Suomen Keskustan Matti Vanhanen, RKP:n Henrik Lax, kristillisdemokraattien Bjarne Kallis ja valitsijayhdistyksen Arto Lahti ilmoittivat kannattavansa Sauli Niinistöä. Muita nimekkäitä Niinistön tukijoita toisella kierroksella olivat muun muassa ministeri Jaakko Iloniemi (sd.), Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Tanja Saarela (kesk.), jalkapalloilija Mikael Forssell, kilpa-autoilija Kimi Räikkönen, laulaja Jorma Hynninen, Nokian entinen varatoimitusjohtaja Sari Baldauf sekä julkisuuden henkilöt Matti Nykänen ja Mervi Tapola.

Toisella kierroksella Halonen valittiin presidentiksi. Niinistö sai 48,2 prosenttia äänistä. Tappion jälkeen hän ilmoitti palaavansa Euroopan investointipankkiin. Ennakkoäänistä Niinistö sai 46,1 prosenttia. Vaalipäivänä annetuista äänistä Niinistö sai 1 100 enemmän kuin Tarja Halonen.

[muokkaa] Eduskuntavaalit

Niinistö on ollut eduskuntavaaleissa ehdokkaana seitsemän kertaa. Kolme kertaa hän on saavuttanut valtakunnan äänikuninkaan tittelin ja joka kerralla eri vaalipiirissä. Vuonna 1995 Niinistö sai Varsinais-Suomesta 18 946 ääntä ja vuonna 1999 Helsingistä 30 450 ääntä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Niinistö sai Uudellamaalla 60 563 ääntä, ja näin hän on eduskuntavaaleissa Suomen kaikkien aikojen eniten ääniä saanut poliitikko. Eduskuntavaaleissa häntä tuki Kehittyvien maakuntien Suomi ry 15 000 €:lla.

[muokkaa] Merkittävimmät poliittiset luottamustoimet ja virat

• Salon kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1992
• Salon kaupunginhallituksen jäsen 1977–1988
• Kansanedustaja 1987–2003, 2007–
• Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1989–1992
• Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtaja 1993–1994
• kokoomuksen puheenjohtaja 1994–2001
• oikeusministeri 13.4.1995–2.2.1996 Paavo Lipposen I hallituksessa
• pääministerin sijainen 13.4.1995–31.8.2001
• valtiovarainministeri 2.2.1996–15.4.1999 Paavo Lipposen I hallituksessa ja 15.4.1999–17.4.2003 Paavo Lipposen II hallituksessa
• EDU:n puheenjohtaja 1998–2002
• Ecofin-neuvoston ja Euro-ryhmän puheenjohtaja, loppuvuosi 1999
• EPP:n kunniapuheenjohtaja 6.12.2002
• Eduskunnan puhemies kaudella 2007–2011

[muokkaa] Pankkiura

• EBRD:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, hallintoneuvoston jäsen 1996–2003
• EBRD:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, hallintoneuvoston puheenjohtaja 1999–2001
• IMFC:n, Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean, jäsen (Pohjoimaiden ja Baltian vaalipiirien edustaja) 2000–2001
• EIB:n, Euroopan investointipankin varapääjohtaja 1.9.2003–31.1.2007

[muokkaa] Muita toimia

• Vuoden 2009 taitoluistelun EM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

[muokkaa] Julkaisut

• Viiden vuoden yksinäisyys, Teos, 2005.
• "Yhteinen raha: eurooppalaisen yhteistyön alku- vai päätepiste?" teoksessa Stubb, Alexander, Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan Unionissa 1989–2003, Tammi, 2006.
• Hiljaisten historia, Teos, 2007

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Niinistö kannattaa nelivuotista presidenttikautta 7.10.2007. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 7.10.2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sauli Niinistö
• Sauli Niinistö Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• YLEn Elävä arkisto: Äänikuningas Sauli Niinistö v. 1996
• Sauli Niinistö Kustannusosakeyhtiö Teoksen sivuilla
• Inhimillisiä havaintoja arkipäivän sattumuksista - Sauli Niinistö katsoo taakseen ja näkee elämän haurauden (HS 21.9.2007)
• Niinistö vihjaa talouden tilasta keväällä 2008 (Youtube-video)

Edeltäjä: Iiro Viinanen

Suomen valtiovarainministeri 1996–2003

Seuraaja: Antti Kalliomäki

Edeltäjä: Riitta Uosukainen

Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas 2006

Seuraaja: –