Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus tarkoittaa nais- ja miesparien oikeutta adoptiolapsen hankkimiseen. Samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus adoptioon yhdeksässä maailman valtiossa sekä joissakin Yhdysvaltain, Kanadan ja Australian osavaltioissa. Suomessa samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio tuli mahdolliseksi 1. syyskuuta 2009 eduskunnan hyväksymän hallituksen esityksen HE 198/2008 vp. pohjalta.

Nais- ja miesparien adoptiosta puhuttaessa erotetaan yleensä toisistaan ns. sisäinen ja ulkoinen adoptio. Monet samaa sukupuolta olevat vanhemmat hankkivat lapsia tai heillä voi olla niitä aikaisemmasta suhteesta eri sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Sisäinen adoptio tarkoittaa sitä, että perheen ns. sosiaalinen (ei-biologinen) vanhempi adoptoi kumppaninsa biologisen lapsen. Ulkoinen adoptio tarkoittaa adoptointia perheen ulkopuolelta, eli esimerkiksi kansainvälistä adoptiota.

Samaa sukupuolta olevien huoltajuutta koskevia näkökantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaa sukupuolta olevien parien adoptio ja huoltajuus ovat kiistanalaisia kysymyksiä. Vastustajien tärkein argumentti on se, että heidän käsityksensä mukaan lapsen kehitykselle on haitallista, jos perheessä ei ole sekä äitiä että isää. On esitetty, että homoseksuaalisessa perheessä eläminen voi haitata lapsen kehitystä muun muassa sukupuolirooleja ja seksuaalisuutta koskevissa asioissa.[1] Toiset epäilevät samaan sukupuoleen suuntautuneen ihmisen sopivuutta vanhemmaksi: homoseksuaalisuus poistui sairausluokituksesta vasta viime vuosikymmeninä (Suomessa 1981), ja homoseksuaalien uskotaan olevan kiinnostuneempia rakkaussuhteestaan kuin lapsestaan. Tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin varsin yhtenäisiä ja osoittavat tällaiset oletukset vääriksi.[2][3]

Samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuden ja huoltajuuden kannattajien mukaan lasta rakastavat, samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat kasvattaa lapsen aivan yhtä hyvin kuin heterovanhemmatkin. Heidän mukaansa tilastot eivät osoita ns. sateenkaariperheissä kasvaneiden lasten olevan yhtään sen alttiimpia sosiaalisille ongelmille. Joidenkin tutkimusten mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla on hiukan muista lapsista poikkeavia käsityksiä sukupuolirooleista, jotkut saattavat olla jopa feministejä, mutta heistä ei tule myöhemmin homoseksuaaleja yhtään suuremmalla todennäköisyydellä.[2]

Tutkimuksia homo- ja lesboperheissä elävistä lapsista on tehty erityisesti Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 laatimassa mietinnössä Lapset ja rekisteröity parisuhde näitä tutkimustuloksia on kartoittanut lastenpsykiatri Tytti Solantaus. Lesboäitien perheistä tutkimustuloksia on paljon enemmän kuin homoisien perheistä. Tutkimusten mukaan homoseksuaalisten ja heteroseksuaalisten vanhempien välillä ei ole eroa siinä, miten kiinnostunut vanhempi on lapsestaan ja kuinka paljon aikaa lapsen kanssa vietetään. Lesboparin muodostamassa perheessä lastenhoito saattaa kuitenkin jakautua keskimäärin tasaisemmin molemmille vanhemmille.[4] Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvaminen ei tutkimusten mukaan näytä aiheuttavan minkäänlaista poikkeavuutta lasten sukupuoli-identiteettiin eli siihen, kokevatko he itsensä tytöiksi vai pojiksi. Myöskään lasten sosiaalisen sukupuolen kehityksessä (tyttömäisessä tai poikamaisessa käyttäytymisessä) ja seksuaalisessa suuntautumisessa ei ole havaittu mitään systemaattisia eroja homo- ja heteroperheiden välillä.[5]

Isän merkityksen on ajateltu olevan suuri erityisesti pojan kehitykselle, ja lesboparin poikien asemasta onkin käyty paljon keskustelua. Tietysti, yksinäisillä äideillä on ollut adoptio-oikeus Suomessa jo pitkään. Tämänhetkiset tutkimustulokset eivät viittaa siihen, että pojan kehitys häiriintyisi isän puuttumisen vuoksi. Äidin puuttumisesta on vain vähän tutkimustuloksia, mutta yksinhuoltajaisien perheissä lasten kehitys näyttää olevan normaalia.[6] Huolta on kannettu myös siitä, aiheuttaako erikoinen perhetausta homo- tai lesboparin lapselle sosiaalisia ongelmia, kuten kiusaamista tai huonoa itsetuntoa. Tähänastisissa tutkimuksissa tällaista ei ole havaittu, vaan lasten sosiaaliset taidot ja minäkäsitys ovat samanlaisia kuin muillakin lapsilla.[7]

Adoptiota erityisesti koskevia näkökantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden vastustajista hyväksyy huoltajuuden, muttei adoptiota. Syynä tähän on se, että monissa maissa adoptiolla on ns. vahvat oikeusvaikutukset: adoptio katkaisee juridisen suhteen aikaisempaan vanhempaan ja saattaa olla purkamaton. Tärkeä kysymys on esimerkiksi se, ettei adoptiota koskaan tehtäisi etävanhemman tai tarpeeksi varttuneen lapsen tahdon vastaisesti. Lisäksi monia adoptio-oikeuden vastustajia huolestuttaa, että adoption sallivan lain säätäminen johtaisi myöhemmin esimerkiksi naisparien vanhemmuusolettamaan, jossa vanhemmuus automaattisesti annettaisiin äidin samaa sukupuolta olevalle puolisolle, vaikka biologinen isä olisi tiedossa ja isyyden selvittämisen ja tunnustamisen edellytykset olemassa. Naisparien vanhemmuusolettamaa on hallitus esittänyt Ruotsissa.[8]

Tilanne maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaa sukupuolta olevien parien adoptio Euroopassa.
  Samaa sukupuolta olevien parien adoptio sallittu
  Sisäinen adoptio sallittu
  Ei sallittu/epäselvä
Samaa sukupuolta olevien parien adoptio Pohjois-Amerikassa.
  Samaa sukupuolta olevien parien adoptio sallittu
  Sisäinen adoptio sallittu
  Samaa sukupuolta olevien parien adoptio laitonta
  Ei sallittu/epäselvä
Samaa sukupuolta olevien parien adoptio Israelissa ja sen naapurimaissa.
  Samaa sukupuolta olevien parien adoptio sallittu
  Samaa sukupuolta olevien parien adoptio laitonta
  Homoseksuaalisuus laitonta
  Ei sallittu/epäselvä

Samaa sukupuolta olevien parien adoptio on laillista seuraavissa valtioissa: Alankomaat, Andorra, Belgia, Englanti ja Wales, Espanja, Etelä-Afrikka, Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Uruguay. Yhdysvalloissa adoptio on sallittu seuraavissa osavaltioissa: Kalifornia, Massachusetts, New Jersey, New Mexico, New York, Ohio, Vermont, Washington, Wisconsin ja Washington (D.C.) [9], samoin suuressa osassa Kanadaa ja joissakin Australian osavaltioissa. Israel, Ranska, Saksa ja Suomi sallivat sisäisen adoption: rekisteröidyssä parisuhteessa toinen puolisoista voi adoptoida kumppaninsa biologisen (tai adoptoidun) lapsen.[10] Joissakin maissa, kuten Irlannissa, adoptiota voi hakea yksittäinen henkilö seksuaalisesta suuntautumisesta ja asuinkumppanista riippumatta.

Tilanne Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lainsäädännössä ulkoinen adoptio sallitaan vain aviopareille ja yksin eläville. Samaa sukupuolta olevalla parilla on mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, joka poikkeaa oikeudellisesti avioliitosta käytännössä vain ulkoisen adoptio-oikeuden ja yhteisen sukunimen saamisen osalta.[11] Parisuhteensa rekisteröineillä samaa sukupuolta olevilla pareilla on vuodesta 2009 ollut oikeus ns. sisäiseen adoptioon eli kumppanin biologisten lasten adoptointiin.[12] Tätä ennen sateenkaariperheiden vanhemmilla oli oikeus ainoastaan yhteishuoltajuuteen, joka eroaa juridisesti vanhemmuudesta muun muassa elatusvelvollisuuden ja perimisoikeuden osalta[13][vanhentunut linkki].

Suomessa samaa sukupuolta olevien parien ulkoista adoptio-oikeutta ajaa Seta ry. Myös kansainvälinen adoptio tulisi Setan mukaan sallia samaa sukupuolta oleville pareille, koska hakijoiden sopivuus vanhemmiksi arvioidaan huolellisesti adoptioprosessin aikana.[13][vanhentunut linkki]

Sisäinen adoptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheen sisäinen adoptio tarkoittaa sitä, että avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö adoptoi kumppaninsa juridisen lapsen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa naispari hankkii yhteisen lapsen keinohedelmöityksellä, on syntyneellä lapsella ilman sisäistä adoptiota oikeudellisesti vain yksi vanhempi, vaikka hän käytännössä elää kahden vanhemman kanssa. Sisäinen adoptio on mahdollinen myös tilanteessa, jossa lapsi elää biologisen vanhempansa ja tämän uuden puolison muodostamassa uusperheessä ja näkee vain harvoin toista biologista vanhempaansa, joka olisi valmis vanhemmuudesta luopumiseen.[13][vanhentunut linkki]

Seta on pitänyt lapsen etua perusteluna samaa sukupuolta olevien parien sisäisen adoption sallimiselle. Ilman sisäistä adoptiota tilanne on lapsen kannalta epävarma ja turvaton, etenkin jos hänen ainoa juridinen vanhempansa kuolee. Perhe on tällöin myös taloudellisesti huonommassa asemassa, koska se jää ilman kuolleen vanhemman kumppanille maksettavaa perhe-eläkettä. Jos taas ei-juridinen vanhempi menehtyy, lapsella ei ole samanlaisia perintäoikeuksia kuin juridisen vanhemman kuollessa.[14]

Sisäisessä adoptiossa ongelman voi aiheuttaa esimerkiksi se, jos lapsen oikeus toiseen biologiseen vanhempaan on juridisesti katkaistu häntä kuulematta. Tämä saattaa myöhemmin aiheuttaa ristiriitoja lapsen ja adoptiovanhemman välillä. Toinen ongelma koskee rekisteröidyn parisuhteen purkamista, koska tällöin ei välttämättä ole lapsen eikä rekisteröidyssä parisuhteessa olleen biologisen vanhemman edun mukaista, että adoptiovanhempi säilyttäisi oikeuden lapseen tai olisi sukulaisuussiteen puuttumisesta huolimatta mahdollisen huoltajuuskiistan osapuoli. Parisuhteen purkautumisen jälkeen sosiaalinen vanhempi saattaa menettää kiinnostuksensa lapseen[15]. Jos biologinen vanhempi kuolee, ei ole selvää, vastaako lapsen parasta se, että biologisen vanhemman rekisteröity puoliso olisi etusijalla pohdittaessa lapsen sijoittamista ja huoltajuuskysymystä. Selvitettäessä lapsen lähipiiriä laajemmin kysymykseen voisi tulla myös sijoittaminen isovanhemmille, muille edesmenneen biologisen vanhemman sukulaisille tai mahdollisesti elossa olevalle toiselle biologiselle vanhemmalle. Tällaisesta lähiomaisten selvittämisestä käydään keskustelua lasten sijoituskysymysten yhteydessä.[16]

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2003 mietinnön Lapset ja rekisteröity parisuhde, jossa selvitetään rekisteröidyssä parisuhteessa elävien homo- ja lesboparien lasten aseman ongelmia. Erityisesti huomion kohteena oli kysymys perheen sisäisen adoption sallimisesta, jota työryhmä suosittelikin lasten aseman parantamiseksi. Toimikunta katsoi, että sisäinen adoptio ratkaisisi useimmat ongelmat, joita rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien lasten asemaan nykyään liittyy. Samoin mietinnössä suositellaan mahdollisuutta yhteisen ottolapsen ottamiseen silloin, kun lapsi kuuluu rekisteröidyssä parisuhteessa elävän parin lähipiiriin ja hänen perhetilanteensa on mietittävä uudelleen esimerkiksi vanhempien kuoleman vuoksi.[17]

Sosiaali- ja terveysministeriön mietintöön Lapset ja rekisteröity parisuhde ovat ottaneet kantaa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Kirkkohallitus. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei hyväksyisi perheen sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa. Perusteena tälle on lapsen oikeus isään ja äitiin. Sisäinen adoptio muuttaisi oikeudellista vanhemmuuden käsitettä siten, että lapsella voisi olla useampi kuin yksi oikeudellisesti määritelty isä tai äiti. MLL:n mukaan sisäisen adoption hyväksyminen vaikuttaisi myös tuleviin perhepoliittisiin ratkaisuihin mahdollistaessaan sen, että lapsella voi olla kaksi oikeudellista, samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Tällaisissa perheissä elävien lasten aseman epäkohtia pitäisi liiton mukaan korjata muilla keinoin, esimerkiksi perintö- ja lahjaverolakia muuttamalla.[18] Kirkkohallitus puolestaan kaipaa asiasta tarkempaa selvitystä ennen adoption mahdollistamista. Se katsoo, että suhde molempia sukupuolia edustaviin vanhempiin on tarpeellinen lapsen psykoseksuaalisen kehityksen kannalta.[19]

Kansainvälinen adoptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä pohditaan myös kansainvälisen adoption sallimista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille. Työryhmän mukaan adoptio voi olla lapselle niin rasittava prosessi, ettei sitä kannata vaikeuttaa sijoittamalla lapsi homo- tai lesboperheeseen. Toisaalta mietinnössä huomautetaan, että vanhempien kuuluminen johonkin muuhun vähemmistöön voi olla lapselle aivan vastaavanlainen rasite. Myös luovuttajamaan suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin vanhempiin voi aiheuttaa ongelmia.[20]

Hallitusohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19. huhtikuuta 2007 nimitetyn Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että "nais- ja miesparien oikeus perheen sisäiseen adoptioon tehdään mahdolliseksi ottaen huomioon biologisen vanhemman oikeudet".[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 25
  2. a b Charlotte J. Patterson: Lesbian and Gay Parenting (American Psychological Association)
  3. Tytti Solantaus: Lapset homo- ja lesboperheissä (Synti vai siunaus: homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Toim. Martti Nissinen ja Liisa Tuovinen. Helsinki 2003. ISBN 951-625-963-4.)
  4. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 25–26
  5. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 27–29
  6. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 31–32
  7. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 29–31
  8. SOU 2007:3, Föräldraskap vid assisterad befruktning 18.1.2007. Viitattu 9.8.2008.
  9. about.com: Gay Adoption Basics
  10. Oikeuslaitos: Rekisteröity parisuhde: Osapuolten oikeudet ja velvollisuudet Oikeus.fi. Viitattu 26.11.2014.
  11. Laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950, Finlex.fi
  12. Oikeuslaitos: Rekisteröity parisuhde: Osapuolten oikeudet ja velvollisuudet Oikeus.fi. Viitattu 26.11.2014.
  13. a b c Seta.fi: Vanhemmuus ja lapsen asema
  14. Sateenkaariperheet ry: Perheen sisäinen adoptio
  15. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 42
  16. Lakialoite LA 13/2005 vp, laki lastensuojelulain muuttamisesta. Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 5 päivänä elokuuta 1983 annettuun lastensuojelulakiin (683/1983) uusi 16 a § seuraavasti: 16 a § Sukulaissijoituksen ensisijaisuudesta. Lapsen sijaishuoltoa järjestettäessä on aina ensin selvitettävä sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuudet osallistua lapsen tukemiseen, ottaa lapsi luokseen asumaan taikka perhehoitoon.
  17. Lapset ja rekisteröity parisuhde, tiivistelmä
  18. MLL: Ei sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa eläville (Verkkouutiset 28.11.2003)
  19. Kirkkohallitus: Lapsen oikeutta äitiin ja isään ei saa kaventaa (Verkkouutiset 25.11.2003)
  20. Lapset ja rekisteröity parisuhde, s. 42–43
  21. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma, s. 20 19.4.2007. Viitattu 21.11.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi:

Englanniksi: