Färsaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Färsaaret
Føroyar
Færøerne
Flag of the Faroe Islands.svg Coat of arms of the Faroe Islands.svg
lippu vaakuna

Färsaarten sijainti

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue

Monarkki
Pääministeri
Margareeta II
Kaj Leo Johannesen

Pääkaupunki Tórshavn
62°0′42″N, 6°46′3″W

Pinta-ala
– yhteensä 1 396 km² (sijalla )
– josta sisävesiä 0,5 %

Väkiluku (2013) 48 197 (sijalla 206)
– väestötiheys 34,5 as / km²
– väestönkasvu -0,2[1] % (2012)

Viralliset kielet fääri, tanska

Valuutta Färsaarten kruunu (DKK)

BKT (2010) sijalla 197
– yhteensä 1,471 miljardia USD (PPP)
– per asukas 30 500 USD

HDI (2006) 0,943 (sijalla )

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 10,7[2] %
– teollisuus 18,9[2] %
– palvelut 70,3[2] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1

Itsenäisyys
Tanskan itsehallintoalue

1948

Lyhenne FO

Kansainvälinen
suuntanumero
+298

Kansallislaulu Tú alfagra land mítt

Färsaaret (fääriksi Føroyar, tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita ole paljonkaan. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.

Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvulla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan. Färsaarelaisten eli Färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.

Färsaarten hallitsija on Tanskan monarkki. Lainsäädäntövalta on Färsaarten parlamentilla, mutta sen toimivaltaan eivät kuulu kuitenkaan ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- ja rahapolitiikka. Kalastus on ollut saarten pääelinkeino 1920-luvulta lähtien, ja viennistä noin 85 prosenttia muodostuukin kalatuotteista. Saarten talous onkin sidoksissa kalastukseen, ja pitkän nousukauden jälkeen talous ajautui lamaan 1990-luvun alussa, kun kalansaaliit pienenivät ja kalan markkinahinta laski.

Färsaarilla asui vuoden 2013 alussa 48 197 ihmistä, joista noin 35 prosenttia pääkaupungissa Tórshavnissa. Pääosa asukkaista on skandinaavista ja anglosaksista alkuperää olevia, fääriä puhuvia färingejä. Monet asukkaista muuttavat opiskelemaan ulkomaille, sillä jatko-opiskelumahdollisuudet ovat muuten rajalliset. Vaikka saarilla on pitkät balladi- ja tanssiperinteet, moderni kirjallisuus ja taide kehittyivät vasta 1900-luvulla. Färsaarten kansallisurheilulaji on soutu, joka on osa saarten kulttuurihistoriaa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Färsaarten maantiede
Färsaaret
Färsaarten luoteisosissa on paljon jyrkkiä rantatörmiä; vasemmalla näkyvä Enniberg on maailman korkeimpia rantatörmiä.[3]

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren välissä. Lähin maa-alue on Skotlantiin kuuluvat Shetlandinsaaret, jonne on matkaa vähän yli 300 kilometriä. Islanti on Färsaarista noin 450:n ja Norja 675 kilometrin päässä.[4] Saaristoon kuuluu 18 saarta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 396 neliökilometriä.[5][6] Suurin on Streymoy, jonka pinta-ala on 374 neliökilometriä.[6]

Färsaaret syntyivät noin 55 miljoonaa vuotta sitten, kun lukuisat tulivuorenpurkaukset muodostivat laajan basalttitasangon, jota myöhemmin viimeisin jääkausi muovasi.[7] Vuoristoisia saaria hallitsevat kaakosta luoteeseen kulkevat harjanteet ja samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet. Basalttikerrostumat ovat kallistuneet voimakkaasti kaakkoon, joten länsi- ja luoteisrannoilla on korkeita törmiä mutta idässä ja kaakossa rannat viettävät loivasti mereen.[3] Saarten vesistöt koostuvat pienistä järvistä ja joista.[2] Suurin järvi on Sørvágsvatn, jonka pinta-ala on 3,6 km².[8]

Färsaaria ympäröi noin 21 000 neliökilometrin laajuinen mannerjalusta. Skotlannista Grönlantiin kulkeva selänne jakaa Färsaarten merialueet kahteen osaan. Sen lounaispuolella on useita matalikkoja, mutta sen koillispuolella puolestaan Färsaarten merialueet jatkuvat Norjanmeressä 3 000 metrin syvyyteen.[9] Färsaarten merialueiden pintavedet ovat pääosin lämpimiä ja suolapitoisia, ja ne virtaavat Atlantilta Norjanmereen. Alueen pohjoisosiin vaikuttaa arkista merivettä tuova Itä-Islannin merivirta. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa voimakkaasti Färsaarilla ja sekoittaa ympäri vuoden mannerjalustan vesiä.[9] Koska Färsaaret on kahden merialtaan välissä, siihen vaikuttaa niiden molempien vuorovedet. Tästä syystä salmen vastakkaiset päät saattavat olla vuoroveden eri vaiheissa, mikä aiheuttaa salmiin voimakkaita vuorovesivirtoja.[10]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Färsaarilla vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Saarten ilmastoon vaikuttaa lämmin Golfvirta, mutta toisaalta ne ovat kaukana lämpimistä ilmavirtauksista: talvet ovatkin leutoja ja kesät viileitä. Talvella keskilämpötila on 3–4 astetta ja kesällä 9,5–10,5 astetta. Saaret sijaitsevat koilliseen liikkuvien matalapaineiden reitillä, minkä takia sää on tuulinen ja sateinen ympäri vuoden.[11] Vaikka sateita tuleekin ympäri vuoden, kesällä sateet ovat usein tihkua. Rankempia sateita tulee syksyllä ja talvella. Sateiden lisäksi sumu on yleistä. Färsaarilla sää voi muuttua hyvinkin nopeasti, ja saman päivän aikana voi sataa, paistaa lämpimästi, olla sumuista ja voimakasta, pyörivää tuulta.[12]

Tórshavnin kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 5,3 5,5 5,9 7,2 9,1 11,3 12,5 12,8 11,2 9,4 6,7 5,8 Ø 8,6
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 1,2 1,5 1,5 2,6 4,8 7,0 8,3 8,5 7,1 5,4 2,7 1,6 Ø 4,4
Vuorokauden keskilämpötila (°C) 3,4 3,6 3,8 4,9 6,9 9,0 10,3 10,6 9,1 7,5 4,8 3,8 Ø 6,5
Sadanta (mm) 133 95 132 88 70 61 70 83 128 155 127 142 Σ 1 284
Sadepäivät (d) 22 17 21 16 13 12 13 13 18 22 21 22 Σ 210
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,3
1,2
5,5
1,5
5,9
1,5
7,2
2,6
9,1
4,8
11,3
7,0
12,5
8,3
12,8
8,5
11,2
7,1
9,4
5,4
6,7
2,7
5,8
1,6
S
a
d
a
n
t
a
133
95
132
88
70
61
70
83
128
155
127
142


Lähde: [13][14]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampaita Färsaarilla.

Färsaarten kasvillisuus on melko matalaa, ja saarilta puuttuvat puut ja pensaat lähes kokonaan. Siellä on kuitenkin joitakin pieniä istutusmetsiä. Alun perin saarilla kasvoi runsaasti pajuja ja muita pensaita, mutta asutuksen levitessä ne hävisivät nopeasti.[15] Saarilla kasvaa noin 400 kukkivaa kasvilajia, joista noin neljännes on ihmisen tuomia, ja noin 30 sammal- ja sienilajia. Kukkivat kasvit keskittyvät asutuksen läheisyyteen, missä maa on varattu viljelykseen eivätkä lampaat saa laiduntaa siellä. Laidunmailla leinikit ovat harvoja kukkivia kasveja, koska lampaat eivät pidä niiden mausta. Rantakallioiden lähellä kasvaa karhunputkia ja lampaiden ulottumattomissa olevilla rotkoalueilla rikkoja.[16] Färsaarten kansalliskukaksi on valittu rentukka.[15]

Färsaarilla on tavattu yli 300 lintulajia, joista 40:tä pidetään yleisinä pesimälintuina ja lisäksi 14 lajin populaatio on pieni mutta vakaa.[17] Myrskylintu on saarten yleisin lintulaji, ja niitä pesii alueella noin 600 000 paria, vaikka vielä 400 vuotta sitten laji oli harvinainen.[18] Kaikkiaan Färsaarilla arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa paria merilintuja, mutta muita lintuja on melko vähän.[19] Färsarten kansallislintu on meriharakka, joka symboloi vapautta.[20][21] Färsaarilla on 19 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä 67 neliökilometriä.[22]

Maanisäkkäistä Färsaarilla elävät isorotta, kotihiiri ja metsäjänis. Rotista on paljon haittaa, sillä ne häiritsevät monien lintujen pesintää. Kotieläimistä yleisin on lammas, joita saarella on noin 70 000 yksilöä.[23]

Färsaarten vesillä on tavattu 1800-luvun alun jälkeen 27 merinisäkästä. Niistä säännöllisesti rannan tuntumassa viihtyvät halli ja pyöriäinen. Muita yleisiä lajeja ovat sillivalas, lahtivalas, kaskelotti, pohjoisenpullokuonovalas, pitkäeväpallopää, miekkavalas ja valkokuvedelfiini.[24] Färsaarten merialueet ovat tuottoisia, biomassan kasvu on suurimmillaan toukokuussa. Färsaarten pohjoispuolella ja Norjanmerellä kasviplanktonin tuotto on suurinta, ja ne alueet ovatkin avomerikalojen tärkeitä ruokailu- ja lisääntymisalueita, joille kaloja vaeltaa useasta eri suunnasta.[25] Mannerjalustan alue on ekosysteemiltään hieman erilainen kuin syvemmän meren alue.[26] Yleisimpiä kalalajeja ja samalla merkittävimpiä saaliskaloja ovat turska, kolja, seiti, silli, makrilli, villakuore, ruijanpallas, punakampela ja puna-ahven.[27]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon Färsaarille tuoneen Sigmundur Brestissonin muistomerkki.
Pääartikkeli: Färsaarten historia

Asuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella Färsaaret asutettiin 300–500-luvulla, mutta asukkaiden alkuperää ei tiedetä.[28] Esimerkiksi irlantilaisen Pyhän Brendanin on väitetty käyneen saarilla vuosien 560–567 välillä. Ensimmäiset norjalaiset saapuivat saarille 800-luvulla. He olivat maanviljelijöitä, jotka etsivät uutta maata tai pakenivat sortoa.[29]

Färsaarille perustettiin pian samanlainen hallintojärjestelmä kuin Norjassa. Tinganesissa kokoontui saarten ylin hallintokokous eli ting. Färsaarelaisten saagan mukaan kristinusko tuli Färsaarille noin vuonna 1000, ja sen toi Sigmundur Brestisson Norjan kuninkaan Olav Tryggvasonin käskystä. Saarelaiset vastustivat käännytystä ja norjalaishallintoa verisesti. Färsaarten ting hyväksyi norjalaisten vallan 1035, jolloin saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa.[29]

Tanskalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten kartta vuodelta 1673.

Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380. Tanskalainen oikeuskäytäntö levisi Färsaarille, ja tingin merkitys väheni. Tanskan kuningas Kristian III antoi 1535 hampurilaiselle kauppiaalle Thomas Köppenille saarten kauppa- ja verotusoikeudet. Tämän jälkeen Färsaarten taloutta hallitsivat pitkään pääasiassa ulkomaalaiset kauppiaat. Färsaarelainen seikkailija Magnus Heinason sai kuitenkin 1500-luvun loppupuolella saarten talouden haltuunsa, ja häntä pidetäänkin kansallissankarina, vaikka hän keräsi suuria voittoja maanmiestensä kustannuksella.[30] Kauppamonopoli siirtyi 1707 Tanskan kruunulle.[31]

Kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan, Färsaaret säilyi Tanskan hallussa.[32] Kaksi vuotta myöhemmin saarista tuli Tanskan lääni ja paikallinen parlamentti Løgting lakkautettiin. Se järjestettiin uudelleen neuvoa-antavaksi elimeksi 1852.[31]

Tanskan kauppamonopoli lakkautettiin 1. tammikuuta 1856.[33] Sen jälkeen Färsaarille syntyi vientiin suuntautunut kalastusteollisuus ja saarten asukasluku alkoi kasvaa. Myös kansallistunne alkoi voimistua 1800-luvun lopussa.[32] Løgtingissä järjestettiin jouluna 1888 keskustelutilaisuus färsaarelaisen kulttuurin suojelemisesta. Tilaisuuden järjestäjiin kuulunut Jóannes Patursson perusti myöhemmin itsehallintopuolueen ajamaan saarten itsenäisyyttä. Poliittisesti saari jakautui kahtia, ja itsenäisyyttä vastustavat tahot säilyttivät valta-asemansa pitkään.[33]

Itsehallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen tykki Färsaarilla vuonna 1941.

Toinen maailmansota vaikutti paljon Färsaarten itsehallinnon kehittymiseen. Kun Natsi-Saksa oli vallannut nopeasti Tanskan, Britanniassa pelättiin Färsaartenkin joutuvan Saksan haltuun.[33] Siksi Britannia miehitti saaret ja antoi saarelaisille laajan itsehallinnon.[34] Britit antoivat 25. huhtikuuta 1940 färsaarelaisille aluksille luvan käyttää Färsaarten lippua, jonka asema tunnustettiin virallisesti vuoden 1948 itsehallintolaissa.[35]

Sodan jälkeen poliitikot eivät pitäneet paluuta vanhaan enää mahdollisena, ja saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat sen täpärästi, mutta Färsaarilla ei päästy sopuun jatkotoimista ja Tanskassa pelättiin perustuslaillisia ongelmia. Kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Tämän jälkeen Tanskan kanssa neuvoteltiin sopimus, jonka mukaan Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.[34]

Kun Tanska liittyi 1973 Euroopan yhteisöön, Färsaaret jäi sen ulkopuolelle kalastuspolitiikan takia, mutta Färsaaret on tehnyt sen jälkeen EY:n kanssa erillisiä kauppasopimuksia.[36] Färsaarillä elettiin 1950-luvulta 1980-luvun loppuun talouskasvun ja modernisaation aikaa. Tanskan antaman taloudellisen tuen avulla julkinen sektori kehittyi muiden Pohjoismaiden tasolle.[37]

Pitkä nousukausi päättyi 1990-luvulla talouden romahtamiseen, kun kalansaaliit pienenivät liikakalastuksen takia ja kalan maailmanhinta laski. Tanska joutui tukemaan Färsaaria lähes kahdella miljardilla kruunulla, ja sen vaatimuksista saarilla tehtiin monia taloudellisia uudistuksia.[38] Kriisin jälkeen talous kääntyi jälleen kasvuun 1990-luvun lopulla. Poliittisesti kriisi herätti uuden itsenäisyysinnostuksen, ja vuoden 1998 parlamenttivaaleissa itsenäisyysmieliset saivatkin enemmistön, vasta toisen kerran parlamentin historiassa.[38][39] He eivät kuitenkaan pystyneet säilyttämään enemmistöä vuoden 2002 parlamenttivaaleissa.[40]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten parlamentin Løgtingin rakennus.

Färsaaret on Tanskalle kuuluva autonominen alue, jonka valtionpäämies on Tanskan monarkki.[2] Färsaarten aseman Tanskan kuningaskunnassa määrittelevät Tanskan perustuslaki, itsehallintolaki ja vallansiirtolaki.[41] Tanskan monarkkia Färsaarilla edustaa päävaltuutettu, jonka päätehtävänä on olla yhteyshenkilö Tanskan ja Färsaarten hallintojen välillä.[42] Färsaarilla puolestaan on Tanskan parlamentissa, Kansankäräjillä, kaksi vaaleilla valittua edustajaa.[43] Perinteisesti Färsaarten edustajat ovat liittyneet tanskalaisten sisarpuolueidensa parlamenttiryhmiin.[44]

Färsaarten lakiasäätävä elin on parlamentti, Løgting.[45] Siihen valitaan 33 edustajaa neljän vuoden välein järjestettävissä vaaleissa, joissa saaret muodostavat yhden vaalipiirin. Vaalit voittaneen puolueen johtaja saa puhemieheltä tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen.[46] Vuoden 2011 vaaleissa pääministeriksi valittiin Kaj Leo Johannesen, joka oli astunut virkaan jo vuonna 2008.[2]

Itsehallintolaissa Färsaaria koskevat asiat on jaettu erityisiin ja yhteisiin. Erityisasioissa Färsaarten parlamentilla on lainsäädäntö- ja hallituksella toimeenpanovalta. Niitä ovat esimerkiksi taloudelliset, kulttuuriset, teolliset ja ulkomaankauppaan liittyvät asiat. Koulutusjärjestelmä siirtyi Färsaarten hallintaan vuonna 2002 ja kansalliskirkko vuonna 2007.[47] Yhteisasioita hoitaa Tanskan hallitus Tanskan lakien mukaan. Itsehallintolain mukaan ne voidaan kuitenkin kokonaan tai osittain siirtää Färsaarten hallitukselle tai hallitusten yhteiseen päätäntävaltaan.[47] Yhteisasioita ovat muun muassa sosiaaliturva ja terveyspalvelut, jotka ovat nykyään lähes täysin Färsaarten hallinnon alaisia.[47]

Itsehallintolain ulkopuolelle jäävät käytännössä vain asiat, jotka voidaan liittää täyteen itsenäisyyteen. Niitä ovat Tanskan sisäiset asiat, perustuslaki, korkein oikeus sekä ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- ja rahapolitiikka.[47]

Färsaarten puoluekenttää jakavat kaksi vastakkaisasetelmaa: vasemmisto–oikeisto ja itsenäisyys–itsehallinto.[48] Vuoden 2011 vaaleissa parlamenttiin pääsi seitsemän puoluetta, joista suurin oli 24,7 prosentin kannatuksella itsehallintoa kannattava unionipuolue (Sambandsflokkurin). Se muodosti hallituksen toiseksi suurimman puolueen, itsenäisyyttä kannattavan kansanpuolueen (Fólkaflokkurin), ja kahden pienemmän puolueen, keskustapuolueen (Miðflokkurin) ja itsehallintopuolueen (Sjálvstýrisflokkurin) kanssa.[46]

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten ulkopolitiikkaa hoitaa yleensä Tanska, mutta kalastus- ja kauppasopimuksista Färsaaret on neuvotellut itsenäisesti muiden maiden kanssa. Färsaarten sijainnin ja talousrakenteen takia sillä on harvoin samoja intressejä ja näkökulmia kuin Tanskalla. Siksi Färsaaria koskevat kansainväliset sopimukset, jotka Tanskan parlamentin pitää hyväksyä, lähetetään myös Färsaarten parlamentin arvioitavaksi. Färsaaret saattaa tästä syystä liittyä kansainvälisiin järjestöihin vasta hieman Tanskan jälkeen: esimerkiksi GATT-sopimuksen Färsaaret allekirjoitti vuonna 1954, kun Tanska oli liittynyt siihen jo 1950.[49] Färsaaret ovat kuuluneet NATOon Tanskan mukana vuodesta 1949.[50]

Färsaaret ei kuulu kaikkiin järjestöihin, joihin Tanska kuuluu, kuten Euroopan unioniin. Tanska liittyi EU:ta edeltäneeseen Euroopan yhteisöön 1973, mutta Färsaarten parlamentti äänesti seuraavana vuonna yksimielisesti jäsenyyttä vastaan.[49] Yhteisön ulkopuolelle se jäi lähinnä kalastuspolitiikan takia. Färsaaret neuvottelee kalastuskysymyksistä ja esimerkiksi kauppapolitiikasta itsenäisesti EU:n ja yksittäisten valtioiden kanssa.[51]

Färsaaret on itsenäisenä jäsenenä muun muassa Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjois-Atlantin merinisäkäskomissiossa. Lisäksi se on liitännäisjäsenenä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä, Unescossa ja Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Färsaaret on tehnyt myös erilaisia taloussopimuksia muun muassa Islannin, Euroopan unionin, Grönlannin, Norjan ja Venäjän kanssa. Islannin kanssa vuonna 2006 solmittu Hoyvíkin sopimus takaa tuotteiden, palveluiden, pääoman ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden maiden välillä.[49]

Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten ja Grönlannin puolustuksesta vastaa lokakuussa 2012 perustettu Tanskan asevoimien Arktisk Kommando. Sen päämaja on Nuukissa ja alueellinen yksikkö Torshávnissa.[52] Aiemmin Färsaarilla oli oma yksikkönsä, Færøernes Kommando. Uudistusten taustalla oli Tanskan, Färsaarten ja Grönlannin viranomaisten tekemä suositus. Färsaarten puolustus on muuttunut muutenkin 2000-luvulla, kun saarten sotilaallinen merkitys on selvästi vähentynyt kylmän sodan jälkeen: Tanskan laivaston asema on muun muassa muutettu sairaskodiksi.[53] Tanskan laivastolla on alueella yleensä yksi Thetis-luokan merivalvonta-alus ja helikopteri, ja Färsaarten paikallishallinnolla on käytössä kaksi partio- ja pelastusalusta. Lisäksi lentoyhtiö Atlantic Airwaysilla on jatkuvassa valmiudessa helikopteri meripelastustehtäviä varten.[54] Tanskan poliisi Rigspolitiet vastaa turvallisuudesta, ja sillä on oma haaraosastonsa Färsaarilla.[55]

Färsaaret oli kylmän sodan aikana Naton kannalta merkittävä alue, sillä saaret sijaitsevat niin sanotulla GIUK gap -alueella, joka oli tarkoitus pystyä sulkemaan, jotta Neuvostoliiton pääsy Pohjois-Atlantille pystyisi estämään. Tanskan ja Färsaarten hallinnot olivat kuitenkin haluttomia päästämään ulkomaalaisia sotilaita saarille. Tanskan ilmavoimien sotilaat pitivätkin toiminnassa vuonna 2007 lakkautettua Naton tutka-asemaa.[54]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten kuntajako.

Färsaaret on jaettu 30 kuntaan.[46] Kunnilla on omat valtuustonsa, jotka valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan.[45] Monia kuntia on yhdistetty, sillä vuosituhannen alussa niitä oli vielä 48.[56]

Kymmenen asukasluvultaan suurinta kuntaa ovat (1. tammikuuta 2013)[57]:

Talous ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Färsaarten talous

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarelaisia kalanviljelyaltaita.
Färsaarilla pyydettyjä pallopäävalaita.

Tanska tukee Färsaaria taloudellisesti, minkä ansiosta alueen elintaso vastaa Tanskan ja muiden Pohjoismaiden elintasoa.[58] Vuonna 2008 Färsaarten bruttokansantuote asukasta kohden oli 30 500 Yhdysvaltain dollaria, mistä Tanskan antamat tuet muodostivat noin kolme prosenttia.[2] Vuonna 2011 Färsaaret sai tukea 624 miljoonaa Tanskan kruunua.[59] Alueen tuloista tuet käsittävät noin 12 prosenttia.[60] Färsaarilla käytetään Färsaarten kruunua, joka ei kuitenkaan ole itsenäinen valuutta vaan sidonnainen Tanskan kruunuun. Tanskan keskuspankki laskee liikkeelle Färsaarten kruunua, ja rahasta painetaan vain seteleitä.[61]

Kalastus on ollut 1920-luvulta lähtien Färsaarten merkittävin elinkeino.[62] Vienti on suureksi osaksi riippuvainen kalatuotteista, joiden osuus kaikesta viennistä oli noin 85 prosenttia vuonna 2011. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Tanska, Norja ja Britannia.[63] Färsaarten kauppatase oli 1980-luvulla enimmäkseen positiivinen, mutta vuosina 2003–2009 se oli negatiivinen öljyn korkean hinnan ja muutamien suurten alusten hankinnan takia.[63] Viennin kokonaissumma vuonna 2012 oli noin 5,5 miljardia Tanskan kruunua. Siitä noin puolet koostui pakastetusta kalasta ja noin 30 prosenttia jäitetystä kalasta.[64] Tuonti oli vuonna 2012 noin 6,7 miljardia kruunua, ja suurimmat tuoteryhmät olivat liikennevälineet (noin 21 prosenttia) sekä öljy ja öljytuotteet (noin 20 prosenttia).[65]

Färsaarelaisten kalastusalusten kalansaalis vuonna 2012 oli noin 360 500 tonnia, ja tärkeimmät saaliskalat olivat makrilli, silli ja mustakitaturska.[66] Suuri osa saaliista menee tehtaisiin, joissa tehdään erilaisia tuoreita, jäitettyjä ja pakastettuja tuotteita. Kalafileiden osuus viennistä oli vuonna 2008 noin 30 prosenttia.[67] Kalaa tuottavat myös kalanviljelylaitokset, joista saatiin vuonna 2012 noin 62 800 tonnia lohta.[68] Viljelylaitosten osuus vientituloista on noin 34 prosenttia.[69] Liikakalastuksen takia 1990-luvun alussa romahtaneet kalansaaliit vaikuttivat uudistavasti kalastusalaan, ja 2000-luvulla Färsaarten kalastusta pidetään hyvin hallinnoituna ja kestävänä. Liikakalastus on kuitenkin edelleen kohtuullinen tulevaisuuden uhka.[70]

Vaikka kalastus onkin merkittävin vientiala, bruttokansantuotteesta suurin osuus on palvelusektorilla. Julkishallinnon, koulutuksen, terveyden ja sosiaalityön osuus siitä on noin 24,5 prosenttia.[71] Myös rakennusala on ollut perinteisesti merkittävä, mutta 2000-luvulla maailmanlaajuinen talouskriisi on heikentänyt sitä. Maanviljely on pienimuotoista, ja sen osuus bruttokansantuotteesta on vain noin prosentti. Saarilla tuotetaan kansalliseen tarpeeseen erityisesti maitoa, maitotuotteita ja lampaanlihaa.[72] Saarilla pyydystetään ravinnoksi myös merilintuja ja valaita. Joka vuosi pyydystetään noin 50 000–100 000 lintua ja noin 500–1 000 pallopäävalasta. Valaanpyynti Färsaarilla on perinteinen taloudenala. Pyyntiin liittyy usein useita kyläläisiä, ja valaiden ajo suoritetaan tarkkojen perinteiden mukaan.[73] Lampaista saadaan lihan lisäksi villaa, joka oli ennen kalaa saarten tärkein vientituote.[74] Vaikka villan taloudellinen merkitys on pienentynyt, neulonta on edelleen suosittu harrastus.[75]

Färsaarilla on pyritty 2000-luvulla panostamaan talouden monipuolistamiseksi matkailualaan ja öljyntuotantoon. Matkailun vaikutus on edelleen pieni, mutta 2000-luvulla matkailupalveluja on kehitetty selvästi. Färsaarilla yöpyi vuonna 2006 noin 116 000 matkailijaa, eli 19 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Öljyä on etsitty Färsaarten vesiltä 1990-luvulta, jolloin Britannian aluevesiltä oli löytynyt öljyä.[76][77] Vielä 2010-luvun alussa Färsaarilta ei ollut löytynyt taloudellisesti kannattavia lähteitä, mutta esimerkiksi vuonna 2012 käynnistyi seitsemän koeporausta.[78]

Färsaarten työllisyystilanne on yleensä ollut hyvä, vaikka 2000-luvun taantuma nosti työttömyyden vuoden 2008 alun 1,4 prosentista vuoden 2011 alun 7,7 prosenttiin. Helmikuussa 2013 työttömyys oli enää 4,3 prosenttia.[79] Saarten kokonaistyövoimaan kuuluu noin 27 000 ihmistä.[80] Eniten ihmisiä on töissä sosiaali- ja terveysalalla, seuraavaksi eniten kunnallishallinnossa, kaupassa, kalastuksessa ja opetuksessa.[80]

Energia ja jätehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vágarin lentoaseman terminaalirakennus.

Färsaarten sähköstä 45 prosenttia tuotetaan uusiutuvista energiavaroista. Fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuottamiseen, useimpien talojen lämmitykseen ja liikkumiseen.[81] Saarilla tuotetaan energiaa 291 556 megawattituntia. Siitä noin 181 000 megawattituntia on tuotettu lämmöllä, noin 10 000 megawattituntia vesivoimaloissa ja noin 11 000 megawattituntia tuulivoimaloissa.[82]

Färsaarten jätehuollosta vastaa kaksi yritystä, Kommunala Brennistøðin Torshávnissa ja Interkommunali Renovatiónsfelagsskapurin muualla Färsaarilla. Molemmat yritykset lajittelevat jätteensä monessa luokassa, ja jälkimmäinen yritys kerää lisäksi ongelmajätettä. Kaikki jäteöljy kierrätetään saarilla lämmitykseen.[83]

Liikenne ja tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten tieverkossa on useita tunneleita.

Färsaarille pääsee joko lentokoneella tai autolautalla. Siellä on yksi lentoasema, Vágarin lentoasema,[84] jota käytti vuonna 2012 yli 225 000 matkustajaa.[85] Färsaarten ainoa lentoyhtiö on Atlantic Airways. Saarilta on säännölliset lentoyhteydet Kööpenhaminaan, Billundiin ja Reykjavíkiin.[86] Färsaarilta liikennöi ulkomaille yksi autolautta, Smyril Linen MS Norröna, jonka reitti kulkee Tórshavnista Tanskan Hirtshalsiin ja Islannin Seyðisfjørðuriin.[87] Sekä rahti- että matkustajaliikenteen kannalta Färsaarten tärkein satama on Tórshavnin satama, jossa käy joka kesä noin 50 risteilyalusta.[88] Monissa Färsaarten kunnissa on kuitenkin oma satamansa, joihin on sekä kansainvälisiä että kansallisia yhteyksiä.[89]

Färsaarten tiet ovat laadukkaita, pääasiassa kaksikaistaisia asfalttiteitä. Tieverkosto on 960 kilometriä pitkä, ja siihen kuuluu 18 tunnelia ja kaksi merenalaista tunnelia.[90] Tunnelit ovat pääosin yksikaistaisia ja valaisemattomia.[91] Julkinen liikenneyhtiö Strandfaraskip Landsins hoitaa paikallista bussi- ja autolauttaliikennettä sekä Atlantic Airways helikopteriliikennettä.[92][93]

Färsaarten ensimmäinen posti avattiin Tórshavnissa vuonna 1870, mutta vasta 1900-luvun alkupuoliskolla lähes jokaiseen kylään avattiin oma posti. Ennen liikenneolojen kehittymistä postia kuljetettiin soutamalla ja kävellen pitkiäkin matkoja. Postitoimistoja on lakkautettu 1960-luvun jälkeen, ja nykyään niitä on enää 15. Postiliikennekin on vähentynyt, kun muiden viestintävälineiden suosio on kasvanut.[86] Ensimmäiset puhelinlinjat rakennettiin vuonna 1906, jolloin perustettiin kansallinen puhelinyhtiö. Färsaarten matkapuhelinverkko on kattava, ja kuuluvuus on hyvä pienemmissäkin kylissä.[86] Maassa oli vuonna 2012 noin 58 700 matkapuhelinliittymää ja noin 16 500 laajakaistaliittymää.[94]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten väestönkehitys 1961–2003.

Färsaarilla asui maan tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 alussa 48 197 ihmistä.[95] Väkiluku on kasvanut lähes koko 1900-luvun ajan, mutta 1990-luvun alussa se pieneni laman takia lähes 10 prosenttia. Vielä vuonna 1801 Färsaarten asukasluku oli 5 000, mutta vuonna 1870 jo yli 10 000, vuonna 1933 noin 25 000 ja vuonna 1973 yli 40 000. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat ovat vaikuttaneet myös Färsaarilla siten, että asutus on keskittynyt yhä enemmän kaupunkialueille. Suurimmassa kaupungissa Tórshavnissa asuu noin 35 prosenttia färsaarelaisista, ja muita tiheästi asuttuja alueita ovat Klaksvík ja Runavík.[96]

Kirkko Kirkjan kylässä.

Väestöstä suurin osa on syntyperäisiä färingejä, jotka ovat skandinaavista ja anglosaksista alkuperää. Tanskalaisia on noin 5,8 prosenttia. Muiden maiden kansalaisia on noin 2,5 prosenttia, ja he ovat kotoisin yli 80:stä eri maasta.[97] Saarilla puhutaan skandinaavisiin kieliin kuuluvaa fääriä, jonka lähin sukukieli on islanti. Monet osaavat kuitenkin myös muita skandinaavisia kieliä ja englantia.[98] Fäärin asema tunnustettiin vuoden 1948 itsehallintolaissa, mutta myös tanska on yhä virallinen kieli.[99] Noin 82 % prosenttia Färsaarten asukkaista kuuluu luterilaiseen Färsaarten kansan kirkkoon (Fólkakirkjaniin)[100] ja noin 13 % Plymouthin veljiin. Saarilla toimii myös useita muita uskonnollisia yhteisöjä.[101]

Färsaarten väestöpyramidi on poikkeuksellinen, sillä monet saarelaiset muuttavat sieltä pois opintojen vuoksi ja palaavat saarille opiskelun jälkeen.[97] Siksi erityisesti 25–34-vuotiaita asuu saarilla vähän suhteessa sekä nuorempiin että vanhempiin ikäluokkiin.[102] Paluumuutto on kuitenkin vähentynyt, ja Färsaarten nettomuutto on negatiivinen.[97]

Färsaarelaisten elinajanodote oli vuonna 2011 miehillä 79,1 ja naisilla 84,9 vuotta. Vielä 1980-luvulla se oli miehillä 73 ja naisilla 79 vuotta. Kokonaishedelmällisyysluku on poikkeuksellisen suuri suhteessa muuhun Eurooppaan, vaikka se on laskenut selvästi 1900-luvun lopulla. Vielä vuonna 1970 naiset saivat keskimäärin 3,4 lasta, mutta vuonna 2001 enää 2,3.[96]

Koulutus ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten peruskoulutus on kunnallisessa päätäntävallassa. Koulutusjärjestelmä kansallistettiin 1979, mutta siinä on paljon vaikutteita Tanskasta.[103] Oppivelvollisuus alkaa seitsemän vuoden iässä ja kestää yhdeksän vuotta. Ammattikoulutusta antavat opettajainkoulutuslaitos, terveydenhuolto-oppilaitos ja kaksi merenkulkualan oppilaitosta, joista voi valmistua merikapteeniksi tai konemestariksi.[104] Färsaarten yliopistossa on noin 140 opiskelijaa.[105] Monet färsaarelaiset lähtevät jatko-opiskeluja varten ulkomaille, yleisimmin Tanskaan, mutta myös muihin Skandinavian maihin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.[106]

Färsaarilla on kolme sairaalaa. Tórshavnissa sijaitsee kansallissairaala, jossa on 200 vuodepaikkaa.[107] Sairaala on erikoistunut 29 lääketieteelliseen alaan, ja muilla aloilla se pyrkii tekemään yhteistyötä muiden Pohjoismaiden sairaaloiden kanssa.[108] Färsaarilla esiintyy muuta maailmaa yleisemmin joitaikin geneettisiä sairauksia. Tästä syystä vuonna 2011 maassa käynnistettiin FarGen-projekti, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle asukkaalle mahdollisuus oman genomin sekvensointiin.[109]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Heinesen oli ensimmäinen färsaarelainen, joka palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla.

Vaikka Färsaarilla on pitkät balladiperinteet, moderni kirjallisuus alkoi kehittyä vasta 1800-luvun puolivälissä, kun V. U. Hammershaimb julkaisi vuonna 1846 kolme färsaarelaista kansantarinaa, joissa hän käytti uutta fäärin kielen oikeinkirjoitusta.[110] Ensimmäinen färsaarelainen romaani ilmestyi 1909, ja aluksi romaanit olivat yleensä realistisia ja naturalistista. Tunnettuja färsaarelaisia kirjailijoita 1900-luvun puolivälin tienoilla olivat tanskaksi kirjoittaneet William Heinesen, joka palkittiin 1965 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla, ja Jørgen-Frantz Jacobsen. Fääriksi kirjoittivat Heðin Brú ja Martin Joensen. Färsaarelainen kirjallisuus alkoi siirtyä 1970-luvulla modernismiin, ja myös runoudessa etäännyttiin perinteisestä romanttisesta muodosta. Runoilija Rói Patursson sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1986.[111]

Kuvataiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataiteet kehittyivät Färsaarilla melko myöhään. Saarilla oli joitakin taiteilijoita jo 1800-luvun lopulla, mutta korkeatasoiseksi taide kehittyi vasta 1930-luvulla.[112] Ensimmäinen ammattimainen taidemaalari oli 1930–1950-luvuilla Sámal Joensen-Mikines, joka on inspiroinut monia myöhempiä taiteilijoita. Vuonna 1989 perustetussa Färsaarten taidemuseossa on laaja färsaarelaisen taiteen kokoelma.[113] Vaikka maalaustaide onkin melko nuori ilmiö, Färsaarilla on tehty vuosisatojen ajan kansantaidetta, kuten erilaisia puuveistoksia ja neulontatöitä.[112]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarilla on pitkät balladi- ja lauluperinteet. Laulu on ollut keskeisessä asemassa kansanmusiikissa, sillä soittimia ei ollut paljoakaan ennen 1800-luvun puoliväliä.[114] Perinteinen musiikki voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: Färsaarelainen ketjutanssi ja kirkkolaulut kehittyivät keskiajalla saarille tulleista lauluista, mutta lapsille lauletut skjaldurit ovat todennäköisesti färsaarelaista perua.[115] Ketjutanssin yhteydessä lauletaan usein pitkiä keskiaikaisia kvæði-balladeja.[116]

Färsaarten kansainvälisesti tunnetuimpia muusikoita ovat Eivør Pálsdóttir ja Teitur, ja viikinkimetalliyhtye Týr on tunnettu Euroopan metallipiireissä. Färsaarilla järjestetään vuosittain myös monia musiikkitapahtumia, joista tunnetuin on G! Festival. Taidemusiikin säveltäjistä eniten mainetta on saanut Sunleif Rasmussen. Saarilla toimii Färsaarten sinfoniaorkesteri.[114]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivattua kalaa.

Färsaarten perinteinen ruokakulttuuri perustuu lihan, kalan ja perunan käyttöön. Liha on yleensä lammasta, jota tarjoillaan paistettuna, kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä. Kalaa syödään myös usein kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä.[117]

Färsaarten ensimmäinen, valtion omistama alkoholimyymälä avattiin 2. marraskuuta 1992. Alkoholin myynnin aloittaminen oli osa alkoholipolitiikan uudistamista, joka alkoi jo saman vuoden keväällä, kun ravintoloille ja hotelleille myönnettiin anniskeluoikeuksia. Saarten tiukkaa, vuonna 1907 järjestettyyn kansanäänestykseen perustunutta alkoholilainsäädäntöä höllennettiin tosin hieman jo vuonna 1980. Silloin asukkaat, joilla ei ollut verorästejä, saivat oikeuden tilata alkoholia ulkomailta, tosin tarkoin kiintiöitynä.[118]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten suurimmat ja vanhimmat sanomalehdet ovat vuonna 1878 perustettu Dimmalætting ja hieman nuorempi Sosialurin. Dimmalætting on sekä tanskan- että fäärinkielinen, Sosialurin taas kokonaan fäärinkielinen.[119] Dimmalætting ilmestyy viitenä päivänä viikossa, ja sen levikki oli vuonna 2012 noin 7 500. Sosialurinia ilmestyy kolmena päivänä viikossa, ja sen levikki on noin 8 000.[120]

Kringvarp Føroya pitää yllä Färsaarten julkista radio- ja televisiokanavaa. Televisiokanava Sjónvarp Føroyan ohjelmistosta vähintään kolmasosan pitäisi olla fäärinkielistä.[121] Saarilla on lisäksi yksityisiä radioasemia, ja monet färsaarelaiset seuraavat Tanskan televisiota ja satelliittikanavia.[122]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soutukilpailu vuoden 2010 Ólavsøkan aikana.

Färsaaret kuuluu moniin kansainvälisiin urheiluliitoihin, mutta se ei ole Kansainvälisen olympiakomitean jäsen. Färsaarelaiset urheilijat osallistuvat olympialaisiin Tanskan joukkueessa. Paralympialaisissa Färsaarilla sen sijaan on ollut oma joukkueensa.[123]

Färsaarilla on melkein 5 700 rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa ja 40 jalkapalloseuraa.[124] Färsaarilla on oma kansallinen jalkapallosarjansa, Effodeildin, ja maajoukkue osallistuu kansainvälisiin kilpailuihin.[125] Miesten maajoukkue oli elokuussa 2013 FIFA-rankingissa sijalla 175.[126]

Vaikka jalkapallo onkin suosittua, Färsaarten kansallislaji on soutu, joka liittyy alueen kulttuurihistoriaan. Färsaarilla järjestetään kesäkaudella useita soutukilpailuja, ja niissä käytetään färsaarelaisia veneitä, joissa on 6-10 airoa. Kausi huipentuu 28. heinäkuuta Ólavsøka-nimiseen tapahtumaan. Färsaarelaiset soutajat ovat tunnettuja myös kansainvälisesti: Katrin Olsen oli ensimmäinen färsaarelainen olympiaurheilija, kun hän osallistui Tanskan joukkueessa kesäolympialaisiin 2008, ja Livar Nysted on tehnyt maailmanennätyksiä Atlantin yli soutamisessa. Kansainvälisesti menestynein färsaarelaisurheilija on kuitenkin uimari Pál Joensen.[123]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dosenrode, Søren: ”Devolution in the North Atlantic: The Case of the Faroe Islands”. Teoksessa Requejo, Ferran & Nagel, Klaus-Jürgen (toim.): Federalism Beyond Federations: Asymmetry and Processes of Resymmetrisation in Europe. Farnham: Ashgate Publishing Limited, 2011. ISBN 978-1-4094-0922-9. Google-kirjat (viitattu 20.9.2013). (englanniksi)
  • Faroe Islands The World Factbook. 14.8.2013. Washington: CIA. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  • Faroe Islands in Figures 2013 (pdf) 7/2013. Hagstova Føroya. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  • Information Memorandum 2009 (pdf) 11/2009. Landsbanki Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  • Pedersen, Søren Anker & Madsen, Jesper & Dyhr-Nielsen, Mogens: Faroe Plateau. GIWA Regional assessment 13. Kalmar: University of Kalmar, UNEP, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2013). (englanniksi)
  • Proctor, James: Faroe Islands. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 978-1-84162-456-3. Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  • Taipale, Pilvi Riikka: Sankarimatkailijan Färsaaret. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-104-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Changes in population by village/city, year, month and immi- and emigration Hagstova Føroya. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g The World Factbook.
  3. a b Taipale, s. 17–18.
  4. Information Memorandum, s. 7.
  5. Geography Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  6. a b Oyggjastøddir Umhvørvisstovan. Viitattu 6.9.2013. (fääriksi)
  7. Geology Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  8. Størstu vøtn Umhvørvisstovan. Viitattu 20.11.2013. (fääriksi)
  9. a b Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 14–15.
  10. Fjords and sounds Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)
  11. At the very Heart of Global Climate Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  12. Taipale, s. 19.
  13. Weather statistics for Tórshavn, Streymoy (Faroe Islands) yr.no. Norwegian Meteorological Institute and Norwegian Broadcasting Corporation. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  14. Tórshavn Danmarks Meteorologiske Institut. Viitattu 4.9.2013. (tanskaksi)
  15. a b Taipale, s. 21.
  16. Proctor, s. 8.
  17. Breeding Birds of the Faroe Islands Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  18. Taipale, s. 22–23.
  19. Proctor, s. 4–6.
  20. The characteristic animals faroeislands.com. Färsaaret: Pf. Sansir. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  21. Exhibition: Brekkutún, tekstur natmus.fo. 4.8.2009. Färsaaret: Føroya Fornminnissavn. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  22. Country profile: Faroe Islands (to Denmark) birdlife.org. BirdLife International. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  23. Taipale, s. 25.
  24. Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 16–17.
  25. Oceanic ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  26. Faroe shelf ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  27. Taipale, s. 24.
  28. First colonisers of the Faroe Islands were not the Vikings 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  29. a b Proctor, s. 9.
  30. Proctor, s. 10–11.
  31. a b Wylie, Jonathan: Faroe Islands 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  32. a b From Viking Age to a Modern Nordic Nation Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  33. a b c Proctor, s. 12.
  34. a b Faroese Nation Building Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  35. Faroe Islands Flag Visit Faroe Islands. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  36. Spongenberg, Helena: Faroe Islands seek closer EU relations 8.10.2007. EUobserver.com. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  37. Dosenrode, s. 113.
  38. a b Proctor, s. 13–14.
  39. Dosenrode, s. 114.
  40. Timeline: Faroe Islands BBC News. 1.11.2011. BBC. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  41. The Faroe Islands Self-Government Arrangement Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  42. The High Commissioner of the Faeroe Islands Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  43. Facts about Denmark Danish national police. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  44. Political Faroe Islands Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  45. a b Hallinto, politiikka ja talous Pohjola-Norden. Viitattu 29.9.2013.
  46. a b c Government & Politics Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  47. a b c d Information Memorandum 2009, s. 8–9.
  48. Taipale, s. 43.
  49. a b c Information Memorandum 2009, s. 12–13.
  50. Tietoa Färsaarista Norden. Viitattu 1.12.2013.
  51. Taipale, s. 44–45.
  52. Arktisk Kommando 26.11.2013. Forsvarskommandoen. Viitattu 1.12.2013. Malline:Dk
  53. Jákuppstovu, Beinta i & Berg, Regin: The Faroe Islands’ Security Policy in a Process of Devolution. Stjórnmál og stjórnsýsla, 2012, 8. vsk, nro 2, s. 421. Stofnun stjórnsýslufræða og stjórnmála. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)
  54. a b Bertelsen, Rasmus Gjedssø: Structural, Environmental, and Political Conditions for Security Policy in the High North Atlantic. Strategic Insights, 2010, 9. vsk, nro 2, s. 37–38. Center for Contemporary Conflict. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)
  55. {{Verkkoviite | Osoite = http://www.interpol.int/Member-countries/Europe/Denmark%7C Nimeke = Connecting Police for the safer World| Julkaisija = Interpol| Viitattu = 1.12.2013 | Kieli = (englanniksi)
  56. Jacobsen, Bjørg: Færøerne: Institutionalisering af nye former for repræsentation (pdf) Göteborgs universitet. Viitattu 9.10.2013. (tanskaksi)
  57. Faroe Islands in Figures 2013, s. 11.
  58. Denmark: Economy GlobalEdge. Michigan State University. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  59. Faroe Islands and Greenland (pdf) Danmarks Statistik. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  60. Faroe Islands in Figures 2013, s. 37.
  61. Currency FAS. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  62. Sustainable Fisheries Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  63. a b Foreign trade - a high degree of trading Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  64. Exports by unit, year and main groups Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  65. Imports in 1 000 dkk by SITC-groups and year Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  66. Total catch in live weight by year, fishing zones and species Hagstova Føroya. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  67. Information Memorandum 2009, s. 19.
  68. Faroe Islands in Figures 2013, s. 28.
  69. Sustainable Aquaculture Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  70. Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 28, 31.
  71. Faroe Islands in Figures 2013, s. 35.
  72. Information Memorandum 2009, s. 22.
  73. Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 18.
  74. Industry FAS. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  75. Knitting The Island Wool Company. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  76. Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 22.
  77. Information Referendum, s. 24.
  78. Oil Exploration and Offshore Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 12.11.2013. (englanniksi)
  79. Economy Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  80. a b Unemployment by year, month, gender and measure Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  81. Faroese Energy – On the Sustainability Track Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  82. Faroe Islands in Figures 2013, s. 28.
  83. Faroes Global Islands Network. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  84. Taipale, s. 29–30.
  85. Total Passangers Vagar Airport. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  86. a b c Well Connected Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  87. Infrastructure Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  88. The Port of Torshávn (pdf) Port of Torshavn. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)
  89. Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 23.
  90. International and domestic transport Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  91. Taipale, s. 37.
  92. Getting around Lonely Planet. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  93. Faroe Island-based Atlantic Airways has excelled in mastering unaccommodating operational challenges 28.9.2012. CAPA Centre for Aviation. Viitattu 20.11.2013. (englanniksi)
  94. Telephone subscribers 31.12 by year and type Hagstova Føroya. Viitattu 4.10.2013. (englanniksi)
  95. Faroe Islands in figures 2013, s. 11.
  96. a b The Faroese Population - an almost steady growth Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  97. a b c The Population Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  98. Information Memorandun, s. 3.
  99. Proctor, s. 18.
  100. Faroe Islands in figures 2013 Statistics Faroe Islands
  101. Religion Visit Faroe Islands. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  102. Faroe Islands in figures 2013, s. 13.
  103. Faeroe Islands Global Education Reference. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  104. Sroka, Wendelin: ”Faroe Islands”. Teoksessa Hörner, Wolfgang et al.: The Education Systems of Europe, s. 249–250. Dordrecht: Springer, 2007. ISBN 978-1-4020-4868-5. Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  105. Education Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  106. Education and skills base Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  107. Fakta om Færøerne Rigshospitalet. Viitattu 28.10.2013. (tanskaksi)
  108. The National Hospital of the Faroe Islands Landssjúkrahúsið. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  109. Solon, Olivia: Faroe Islands to sequence the genome of entire population Wired. 7.10.2011. Condé Nast UK. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  110. Jones, W. Glyn: ”Faroese Literature”. Teoksessa Rossel, Sven H. (toim.): A History of Danish Literature. University of Nebraska Press, 1992. ISBN 0-8032-3886-x. Google-kirjat (viitattu 26.9.2013). (englanniksi)
  111. World record number of books published Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  112. a b Faroese Art History Listasavn Føroya. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  113. Historical Overview Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  114. a b Music From the Faroes Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  115. Blak, Kristian et al.: Traditional Music in the Faroe Islands, s. 11. Føroya Skúlabókagrunnur, 1996. ISBN 99918-0-043-3. Google-kirjat (viitattu 27.9.2013).
  116. Proctos, s. 19.
  117. Taipale, s. 47.
  118. Helsingin Sanomat 4.11.1992 s. C4
  119. Davis, Jenny B.: Faroe Islands Press Reference. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  120. Faroe Islands in Figures, s. 22.
  121. Kieli ja tiedotusvälineet Pohjola-Norden. Viitattu 26.9.2013.
  122. Taipale, s. 67.
  123. a b A Nation Mad About Sports Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  124. Faroe Islands: Country Info FIFA.com. FIFA. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  125. Taipale, s. 56.
  126. Faroe Islands: Ranking FIFA.com. FIFA. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Färsaaret.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kinnunen-Bruun, Sinikka: Kvädien Färsaaret – johdatus Färsaarten historiaan ja nykypäivän kulttuurivaikuttajien pariin. Espoo: Frederika, 1988. ISBN 951-9417-07-9.