Färsaaret

Føroyar; Færøerne; Färsaaret
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki; Pääministeri	Margareeta II; Kaj Leo Johannesen
Pääkaupunki	Tórshavn; 62°0′42″N, 6°46′3″W
Pinta-ala
– yhteensä	1 399 km² (sijalla )
– josta sisävesiä	0,5 %
Väkiluku (2012)	49 483 (sijalla 206)
– väestötiheys	33,1 km² / km²
– väestönkasvu	0,447% % (2012)
Viralliset kielet	fääri, tanska
Valuutta	Färsaarten kruunu (DKK)
BKT (2010)	sijalla 197
– yhteensä	1,471 miljardia USD (PPP)
– per asukas	30 500 USD
HDI (2006)	0,943 (sijalla )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	16 %
– teollisuus	29 %
– palvelut	55 %
Aikavyöhyke	+0
– kesäaika	UTC+1
Itsenäisyys; Tanskan itsehallintoalue	; 1948
Lyhenne	FO
Kansainvälinen; suuntanumero	+298
Kansallislaulu	Tú alfagra land mítt

Färsaaret (fääriksi Føroyar, "Lammassaaret", tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Sen kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Saarista kaikilla paitsi Lítla Dímunilla on vakituista asutusta.

Vaikka Färsaaret kuuluvat Tanskalle, niillä on ollut autonomia vuodesta 1948 lähtien. Färsaarilta lähetetään Tanskan kansanedustuslaitokseen kaksi edustajaa. Färsaarilla on oma kansanedustuslaitos, Løgting.

Färsaarten varhaisesta historiasta kertoo Islannissa vuoden 1200 jälkeen kirjoitettu saaga Færeyinga Saga, jonka mukaan ensimmäinen Färsaarille vakituisesti asettunut mies oli Grímr Kamban.

Historia [muokkaa]

On mahdollista, että irlantilainen Pyhä Brendan näki saaret Pohjois-Atlantin matkoillaan 500-luvulla. Hän kutsui niitä "Lammassaariksi" ja "Lintujen paratiisiksi". On väitetty, että irlantilaiset munkit kävivät Färsaarilla säännöllisesti 600- ja 700-luvuilla, mutta tästä ei ole varmoja todisteita. 800-luvulla saaret asuttivat Harald Kaunotukan tyranniaa paenneet norjalaiset. Kristinusko saapui saarille noin vuoden 1000 tienoilla. Saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa vuonna 1035.^[2]

Kun Norjan ja Tanskan välinen unioni päättyi vuonna 1814, saaret jäivät osaksi Tanskaa. Kansallistunto alkoi nousta Färsaarilla 1800-luvulla. Fäärin kielelle luotiin standardisoitu kirjakieli vuonna 1854. Ensimmäinen färsaarelainen sanomalehti oli Færingetidende, jonka julkaisu aloitettiin vuonna 1852.

Iso-Britannia miehitti 12. huhtikuuta 1940 Färsaaret estääkseen Saksaa ottamasta niitä valtaansa. Vuosina 1942–1943 britit rakensivat Färsaarten ainoan lentokentän, Vágarin lentokentän. Toisen maailmansodan jälkeen saaret ovat olleet yhtämittaisesti osa Tanskaa.^[2]

Färsaarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys mahdollisesta itsenäisyydestä. Enemmistö kannatti itsenäisyyttä, mutta äänestys jouduttiin pian julistamaan perustuslain vastaiseksi.^[3] Saaret saavuttivat autonomian vuonna 1948. Vuonna 1973 färsaarelaiset kieltäytyivät liittymästä Tanskan mukana Euroopan unioniin.^[2] Täydellisen itsenäistymisen kannatus Färsaarilla on kasvanut viime vuosien aikana.

Maantiede [muokkaa]

Färsaaret

Färsaaret syntyivät noin 110 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen tulivuorenpurkauksen seurauksena.^lähde? Färsaaret koostuvat kahdeksastatoista saaresta Pohjois-Atlantilla. Saarista seitsemäntoista on asuttuja. Saarten pinta-ala yhteensä on 1 393 neliökilometriä. Rantaviivaa saarilla on 1 117 kilometriä. Korkein kohta on Slættaratindur, joka kohoaa 882 metriin merenpinnan yläpuolella.^[1]

Färsaarten pääkaupunki on Tórshavn, joka sijaitsee Streymoyn saarella.

Färsaarilla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Säätä leudontaa Golfvirta. Keskilämpötila on talvisin noin 5 °C ja kesäisin noin 10 °C.^[4] Tämä tarkoittaa sitä, ettei Färsaarille tule kesää eikä talvea, vaan vuodenajat ovat käytännössä Suomen ilmastokriteereillä katsottuna puoli vuotta kestävä kevät ja puoli vuotta kestävä syksy. Sateisinta on syksyisin ja talvisin, kuivinta kesäisin. Vuotuinen sademäärä on noin 180 cm.

Färsaarilla ei ole metsää, sillä kesät ovat liian viileitä monille puille, eikä toisaalta mikään puulaji ole vielä jääkauden jälkeen ehtinyt levitä sinne. Färsaarten ilmastossa menestyisivät hyvin esimerkiksi koivut ja euroopanmarjakuusi.^lähde? Färsaarten kasvillisuus on kuitenkin nykyään lähinnä tuulenpieksemää kanervanummea ja ruohikkoa. Viljelyyn käytetään vain noin kuusi prosenttia maasta.^lähde?

Färsaarilla on tavattu yli kolmesataa eri lintulajia, joista noin sata on pesiviä tai saarille säännöllisesti muuttavia lajeja.^[5] Yleisin kotieläin on lammas jaja suuri osa maasta käytetäänkin lampaiden laiduntamiseen. Saarilla arvellaan olevan noin 70 000 lammasta.^[6] Yleisimpiin kalalajeihin kuuluu muun muassa turska.

Saaret [muokkaa]

Färsaaret satelliittikuvassa huhtikuussa 2003

Färsaarten kahdeksantoista saarta ovat:

	Nimi	Pinta-ala	Asukasluku
1	Borðoy	95 km²	4 977 (2002)
2	Eysturoy	286,3 km²	10 586 (2002)
3	Fugloy	11,2 km²	45 (2002)
4	Hestur	6,1 km²	43 (2002)
5	Kalsoy	30,9 km²	147 (2002)
6	Koltur	2,5 km²	2 (2002)
7	Kunoy	35,5 km²	134 (2002)
8	Lítla Dímun	0,8 km²	0 (2002)
9	Mykines	10,3 km²	11 (2002)
10	Nólsoy	10,3 km²	268 (2002)
11	Sandoy	112,1 km²	1 393 (2002)
12	Skúvoy	10 km²	57 (2002)
13	Stóra Dímun	2,7 km²	4 (2004)
14	Streymoy	373,5 km²	21 420 (2002)
15	Suðuroy	163,7 km²	5 041 (2004)
16	Svínoy	27,4 km²	73 (2002)
17	Vágar	176,38 km²	2 782 (2002)
18	Viðoy	41 km²	617 (2002)

Väestö [muokkaa]

Useimmat färsaarelaiset ovat fäärejä, joilla on skandinaavista ja kelttiläistä alkuperää.

Germaanisten kielten länsiskandinaaviseen haaraan kuuluva fääri on saarilla yleisin käyttökieli. Monet osaavat myös tanskaa ja englantia, joita opetetaan kouluissa. Tanska on Färsaarten peruskouluissa ensimmäinen vieras kieli, jota oppilaille opetetaan. Virallisen kielen asema on sekä fäärillä että tanskalla.

Noin 85 % prosenttia Färsaarten asukkaista kuuluu luterilaiseen Färsaarten kansan kirkkoon (Fólkakirkjaniin), ja noin 13 % kuuluu Plymouthin veljiin. Saarilla toimii myös useita muita uskonnollisia yhteisöjä.^[7]

Politiikka [muokkaa]

Koska Färsaaret kuuluvat Tanskalle, niiden valtionpäämies on Tanskan monarkki. Färsaarten parlamentissa, Løgtingissa on 27-32 jäsentä. Sen jäsenet valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Hallituksen päämies on pääministeri, joka on vuodesta 2008 alkaen ollut Kaj Leo Johannesen.^[1]

Färsaaret ovat kuuluneet Pohjoismaiden neuvostoon vuodesta 1970 lähtien, mutta eivät kuulu Euroopan unioniin.

Talous [muokkaa]

Färsaarten talous romahti 1990-luvun alussa. Se johtui osittain liiallisen kalastuksen aiheuttamasta kalasaaliiden vähenemisestä. Työttömyysprosentti nousi rajusti, ja välillä työttömiä oli yli kaksikymmentä prosenttia koko väestöstä. Talous saatiin kuitenkin jaloilleen ja esimerkiksi vuonna 1998 työttömiä oli enää viisi prosenttia.

Färsaarelaisten tärkein yksittäinen elinkeino on kalastus. Kalatuotteet, joihin kuuluu myös viljelty lohi, vastaavat noi 95% Färsaarten miviennistä ja 20% brtuttokansantuotteesta.^[8] Bruttokansantuote henkeä kohden on noin 30 500 Yhdysvaltain dollaria (arvio vuodelta 2008).^[1]

Färsaarilla käytetään Färsaarten kruunua, joka ei ole itsenäinen valuutta vaan sidonnainen Tanskan kruunun arvoon.

Koulutus [muokkaa]

Färsaarten yliopisto sijaitsee Tórshavnissa.

Kulttuuri [muokkaa]

Koska Färsaarilla elettiin pitkään eristyksissä muusta Euroopasta, sen kulttuuri on melko omaperäinen versio skandinaavisesta kulttuurista.

Kuvataiteen asema Färsaarilla alkoi nousta 1900-luvulla. Tunnettuja kuvataiteilijoita on muun muassa Ingálvur av Reyni (1920-2005). Tórshavnissa sijaitsee kansallinen taidegalleria Listaskálin.

Färsaarelaisia sanomalehtiä ovat muun muassa Sosialurin, Dagblaði, Færingetidende ja Lindin.

Färsaarten ensimmäinen alkoholimyymälä avattiin 2. marraskuuta 1992. Alkoholin myynnin aloittaminen valtion omistamassa myymälässä oli osa alkoholipolitiikan uudistamista, joka alkoi jo saman vuoden keväällä, kun ravintoloille ja hotelleille myönnettiin anniskeluoikeuksia. Saarten tiukkaa, vuonna 1907 järjestettyyn kansanäänestykseen perustunutta alkoholilainsäädäntöä höllennettiin tosin hieman jo vuonna 1980. Silloin asukkaat, joilla ei ollut verorästejä, saivat oikeuden tilata alkoholia ulkomailta, tosin tarkoin kiintiöitynä.^[9]

Musiikki [muokkaa]

Eivør Pálsdóttir

Färsaarten kansanmusiikissa tärkeä asema on muun muassa viulusäesteisellä laululla. Viulua on käytetty färsaarelaisessa musiikissa ainakin 1600-luvulta lähtien. Färsaarilla tunnetaan myös monet eurooppalaiset tanssit, kuten menuetti ja polkka.

Kolme färsaarelaisen tanssiballadin yleisintä muotoa ovat kvæði, tættir ja vísir. Muihin kansanmusiikin tyylilajiin lukeutuu lastenlaulu skjaldur.

Färsaarilla on oma sinfoniaorkesterinsa, Färsaarten sinfoniaorkesteri, sekä useita kuoroja, kuten Havnarkorið. Färsaarelaisia säveltäjiä ovat muun muassa Sunleif Rasmussen, Kristian Blak ja Knút Olsen.

Myös populaarimusiikki on Färsaarilla suosittua. Tunnettuja nykyajan artisteja ja yhtyeitä ovat muun muassa Eivør Pálsdóttir, MC-Hár, Týr sekä Gestir.

Ruokakulttuuri [muokkaa]

Färsaarten perinteinen ruokakulttuuri perustuu suurilta osin lihan ja perunan käyttöön ja hyödyntää myös joitakin tuoreita vihanneksia. Myös kuivatulla lampaanlihalla ja kalalla on tärkeä osa useissa ruokalajeissa. Lampaanlihaa käyttäviä perinneruokia on muun muassa skerpikjøt.

Urheilu [muokkaa]

Färsaarten ja Italian välisen ottelun alkuseremoniat Tórshavnissa.

Färsaarten suosituin urheilulaji on jalkapallo.^lähde? Saarten mestaruudesta pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1942. Nykyään Färsaarten jalkapalloliiga tunnetaan nimellä Effodeildin. Färsaarten jalkapallomaajoukkue on osallistunut EM- ja MM-karsintoihin vuodesta 1990 lähtien. Maajoukkue on ranking-listoilla yksi huonoimmista Euroopassa.^[10]

Färsaaret osallistuu joka toinen vuosi järjestettäviin Kansainvälisiin saarikisoihin omalla joukkueellaan. Saarilla on oma joukkue myös paralympialaisissa, mutta olympialaisissa sen urheilijat edustavat Tanskaa.