Kotihiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotihiiri
House mouse.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Rottaeläimet Muridae
Alaheimo: Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae
Suku: Kotihiiret Mus
Laji: musculus
Kaksiosainen nimi
Mus musculus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Kotihiiren nykyinen levinneisyys
Kotihiiren nykyinen levinneisyys
Synonyymit
  • Mus (Mus) musculus [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kotihiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kotihiiri Commonsissa

Kotihiiri (Mus musculus) on pieni ihmisasumusten ja varastojen liepeillä viihtyvä jyrsijälaji.

Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa alle 1 cm kokoisesta kolosta ja erilaisten materiaalien läpi.[3] Se on aktiivisin vuorokauden pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina toisin kuin metsähiiri, joka on aktiivinen vain öisin. Kotihiiren elinalueeksi riittää muutama neliömetri, mikäli ruokaa ja pesäpaikka löytyvät.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotihiiri on luultavasti lähtöisin Aasian aroilta tai Välimeren seudulta.[4]

Nykyisin kotihiiri asustaa lähes kaikissa maailman elinympäristöissä. Vain napaseudulta se puuttuu. Kotihiiren luontaista ympäristöä ovat metsät ja ruohostot, mutta laji on elänyt ihmisen läheisyydessä jo tuhansia vuosia. Luontaisen elinalueensa ulkopuolelle kotihiiristä on usein ollut haittaa sekä ihmisille että alueen alkuperäiselle luonnolle. Kotihiiri luetaan siksi yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista[5].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylempien etuhampaiden lovi on hyvä lajinmäärityspiirre.

Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa; vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Kooltaan se on vähän pienempi kuin metsähiiri, eli vartalo on noin 6-10 cm pitkä, ja häntä samanmittainen. Paino on 12-22 grammaa.[4][6]

Vasta äskettäin on tiedostettu, että aiemmin yhdeksi lajiksi luultu kotihiiri on molekyyli- ja kromosomibiologisin testein jaettavissa kahdeksi selkeäksi lajiksi: vaaleaksi (Mus musculus) ja tummaksi (Mus domesticus) kotihiireksi.lähde? Suomessa ei esiinny lajin tummaa muotoa.[7]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotihiiret yleensä liikkuvat neljällä jalalla. Syödessään tai kamppailleessaan ne kuitenkin seisovat takajaloillaan, tukien itseään hännällään. Juostessa häntä toimii tasapainottajana ja yleensä häntä on pystyasennossa, ellei hiiri ole peloissaan. Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat hämärä ilta ja yö; hiiret eivät pidä kirkkaista valoista. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin.

Hiirillä on omat reviirinsä ja yleensä uroshiiri elää yhdessä useiden naarashiirten ja poikueensa kanssa. Dominoivat uroshiiret kunnioittavat toistensa elinpiirejä, eivätkä yleensä tunkeudu toisten pesimäalueelle. Mikäli useita uroshiiriä on yhtä aikaa samassa häkissä, ne käyttäytyvät usein aggressiivisesti toisiaan kohtaan, elleivät ole kasvaneet syntymästä asti yhdessä.

Hiiret pelkäävät rottia, jotka usein tappavat ja syövät hiiriä. Kotihiiri on heikko puolustamaan itseään ja alueilla jossa elää muita pieniä nisäkkäitä tai hiirilajeja, se ei selviä kaukana ihmisasutuksista.[8]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotihiiri on synnynnäinen selviytyjä ravinnon suhteen, eikä nirsoile ruokaa valitessaan. Sille kelpaakin hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia. Välipalaksi se nappaa hyönteisiä ja niiden meheviä toukkia ja sopivasti kohdalle osuva raato kelpaa myös. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Kotihiiret pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Hiiret tarvitsevat vain niukalti vettä - valtaosa tarvittavasta nesteestä saadaan ruoka-aineista. Kotihiiri syö omaa ulostettaan, ja saa siitä suolen bakteerien kehittämiä ravintoaineita. Vangittuna hiiri voikin tehdä ulosteensa mm. syömänsä ruoan päälle tai juoma-astiaan. Muiden jyrsijöiden tapaan kotihiirikään ei pysty oksentamaan. Syötäväksi kelpaa myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet.[7] Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisätiloissa kotihiiri pystyy hyvissä olosuhteissa tuottamaan 5-6 poikuetta vuodessa. Kantoaika on lyhyt, vain 19 vuorokautta, ja poikueessa on 4-8 poikasta. Kotihiiri saa hyvissä oloissa vuosittain useita poikueita. Poikaset syntyvät karvattomina ja sokeina, mutta silmät aukeavat 12-14 päivän kuluttua. Niitä imetetään kolme viikkoa, ja niistä tulee sukukypsiä jo 5-7 viikon iässä.[9]

Hiiri kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska hiiri on elänyt niin pitkään läheisessä kontaktissa ihmisten kanssa, se esiintyy usein kansanperinteessä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Musser, G., Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N. & Mitsain, G.: Mus musculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson & Reeder: Mus (Mus) musculus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 02.05.2010. (englanniksi)
  3. House Mouse Pest world
  4. a b c House Mouse ARKive
  5. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
  6. Kotihiiri Keskisuomalainen
  7. a b Hiiren elämää Luonnossa.net
  8. Tattersall, Smith and Nowell 1997selvennä
  9. Mus musculus Animal Diveristy Web