Kesyhiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkoinen kesyhiiri (black eyed white).
Pitkäkarvainen kesyhiiri

Kesyhiiri on kotihiirestä (Mus musculus) jalostettu lemmikkieläin. Se on yleistynyt lemmikkieläimenä Suomessa melko huomaamatta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitystä kesyhiiri alettiin käyttää 1800-luvulla eurooppalaisten ja aasialaisten alkaessa kasvattaa ja myymään hiiriään. Hiirien harvinaisia värejä ja muita erityisiä ominaisuuksia on jalostettu vuosisatoja. Kesyhiirien lisääntynyt määrä kasvatti kiinnostusta myös hiirikokeisiin, etenkin genetiikassa.[1]

Hiiriä onkin jalostettu monia rotuja, värejä ja kuviointeja.

Kesyhiirien hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ne ovat melko helppohoitoisia lemmikkejä, ne vaativat kuitenkin enemmän hoitoa kuin gerbiilit tai hamsterit ja ovat niitä älykkäämpiä. Älykkyydessä ne eivät kuitenkaan yllä lähellekään rotan tasoa.

Kesyhiiret eivät kuulu hajuttomiin lemmikkeihin, vaan niiden ominaishaju on melko voimakas. Urosten haju on voimakkaampaa kuin naaraiden, sillä urokset merkitsevät reviirinsä tarkasti ja vahvasti. Uroskesyhiiri ei viihdy laumoissa, vaan on erakkoluonteinen ja tarkka reviiristään. Kaksi kesyhiiriurosta siis tappelee reviiristään niin kauan, että toinen osapuoli menehtyy. Kesyhiirinaaraat taas ovat tyytyväisimmillään 3-6 kesyhiirinaaraan muodostamassa porukassa. Huomioi, että suurempi hiirilauma kaipaa myös suuremman ja virikkeellisemmän terraarion.


Kesyhiiret ovat vilkkaita ja aktiivisia lemmikkejä, jotka ovat tottuneet käyttämään hampaitaan. Jyrsimistarkoitukseen voi terraarioon pistää esimerkiksi myrkyttömiä puidenoksia, kuivia leivänkannikoita, WC-paperirullia, pahvinpalasia, laatikoita, yms. Muuta mukavaa virikettä kiipeilyä harrastaville kesyhiirille ovat muunmuassa tunnelit, riippumatot, tikapuut, putket ja puhtaat, ulkoa kerätyt myrkyttömät puiden lehdet, esimerkiksi koivun.

Kesyhiirinaaras painaa noin 30-40 g ja uros 35-50 g.

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesyhiiret elävät yleensä noin 1-2 vuotta. Hiirten kuolinsyy on yleensä kasvaimet tai hengityselinsairaudet.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sharon Lynn Vanderlip: Mice: everything about history, care, nutrition, handling, and behavior, s. 7. Barron's Educational Series, 2001. ISBN 9780764118128. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]