Ruoka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kasviperäisiä ruoka-aineita.
Eläinperäisiä ruoka-aineita.

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Muiden eläinten syömästä ravinnosta käytetään yleensä nimitystä eläinten ravinto, eläinten ruoka, rehu tai eläinlajin mukaan nimetty ruoka esimerkiksi koiranruoka.

Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: ruoka.

Syödessä ihminen hienontaa ruokaa hampaillaan siten, että sen sekaan sekoittuu sylkeä, joka aloittaa ruoan sulatuksen ja helpottaa nielemistä. Juodessa nautittava ruoka on viskositeetiltaan niin juoksevaa, että sitä ei tarvitse lainkaan hienontaa, eikä sekaan joudu yhtä paljon sylkeä. Tällöin nautittavasta aineesta käytetään yleisesti nimitystä juoma.

Ruokaa voidaan tuottaa viljelemällä, keräilemällä, metsästämällä tai kasvattamalla eläimiä ja hyödyntämällä niiden lihaa, maitoa, munia, hunajaa ja muita tuotteita. Yleensä eläimistä, joita ihminen kasvattaa elintarvikkeita saadakseen käytetään nimitystä karja.

Etiketti eli ruokatavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlavammissa tilaisuuksissa on tapana tarjota peräkkäin erityyppisiä ruokia aterian kuluessa. Ruoat onkin ryhmitelty erityyppisiin luokkiin sen mukaan, missä vaiheessa ateriaa niitä on tarkoitus tarjota. Eri maissa noudatetaan hyvinkin erilaista ruokailujärjestystä, mutta Suomessa ruoat luokitellaan yleensä cocktailpalaan, liemeen, alkupalaan, salaattiin, keittoon, pääruokaan, jälkiruokaan, juustopöytään ja kahviin. Alkuruuat (alkupala ja liemi) voidaan vielä ryhmitellä lämpimiin alkuruokiin ja kylmiin alkuruokiin. Harvoin aterialla tarjotaan kaikkia näitä, mutta on yleistä, että pääruoan lisäksi tarjotaan jälkiruoka ja mahdollisesti jokin alkuruoka ja/tai salaatti.

Ruoan syömistä varten on laadittu tarkkoja ohjeita, miten mitäkin ruokaa pitäisi oikeaoppisesti syödä. Näitä sääntöjä sanotaan etiketiksi eli hyvän käytöstavan säännöstöksi. Länsimaissa tunnetuin näistä säädöksistä on ranskalainen etiketti. Etiketin avulla saa myös osoittaa ruokailuvälineiden asennolla, onko jo lopettanut meneillään olevan ruokalajin syömisen vai haluaako vielä lisää.

Ranskalainen ruokailuetiketti ei ole yleismaailmallinen. Jokaisessa kulttuurissa noudatetaan omaa hyvän tavan säännöstöä, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon länsimaisesta. Aina vieraaseen kulttuuriin mennessä pitäisi tuntea paikalliset käytöstavat, ettei loukkaa vierailumaansa kansalaisia.

Ruoan tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoan tuotanto on maailman suurin ja tuottoisin teollisuudenala. Nykypäivänä raaka-aineita pystytään hyödyntämään hyvinkin tarkkaan. Toisaalta, resurssienkäytön tehokkuus tai edes ravitseminen ei aina ole ruoantuotannon tavoitteena.

On laskettu, että maailmassa tuotettu ruoka riittäisi tyydyttämään koko maailman ravinnontarpeen, jos se jakautuisi tasaisesti väestön kesken. Ruoka – kuten muukaan varallisuus – ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja siksi joissakin osissa maailmaa on ruoan ylituotantoa, kun taas toisissa osissa ravinnosta on puutetta.

Maailman ruokakulttuureja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keittiö on huone, joka on suunniteltu ruoan valmistamista varten, mutta usein sillä tarkoitetaan myös jonkin tietyn alueen tai kansan tapaan valmistettuja ruokia. Ruokakulttuuri onkin eräs tapa tehdä maatansa tunnetuksi ulkomailla ja vahvistaa kansallista identiteettiä. Kansallisten ruokien lisäksi voidaan tietyistä ruokavalioista, jotka perustuvat esimerkiksi eettisiin arvoihin, käyttää nimeä keittiö (kasviskeittiö, vegaanikeittiö ja kosherkeittiö). Useat kansat ovat menestyksellisesti tehneet omaa ruokakulttuuriaan tunnetuksi maailmalla. Perinteisesti Ranskaa on pidetty kulinarismin kehtona, mutta nykyään italialainen ruoka on ohittanut suosiossaan ranskalaisen keittiön antimet.lähde?

Kiinalaiset siirtolaiset ovat tehneet Yhdysvalloissa tunnetuksi myös kiinalaisen keittiön, josta se on levinnyt koko maailmaanlähde?. Kiinalaisesta keittiöstä puhuttaessa on kuitenkin erotettava aito kiinalainen keittiö, joka on tyypillisesti hyvin erilaista kansainväliseen kiinalaiseen keittiöön verrattuna. Kansainvälinen kiinalainen keittö on omaksunut raaka-aineita ja ruokareseptejä Kiinan eri alueilta, joissa on keskenään hyvinkin erilainen ruokakulttuuri ja näitä on muokattu hyvin voimakkaasti länsimaisen makumaailman mukaiseksi. Usein kansainvälisissä kiinalaisissa ravintoloissa valmistetaan kiinalaisen ruoan lisäksi myös muiden Aasian maiden tapaan valmistettua ruokaa. On hyvin yleistä, että kiinalaisesta ravintolasta saa esimerkiksi thaimaalaista ja indonesialaista ruokaa.

Muista etnisistä keittiöistä tunnettuja ovatlähde? intialainen kettiö, turkkilainen keittiö, meksikolainen keittiö, kreikkalainen keittiö ja japanilainen keittiö, joka varsinkin viime vuosina on kasvattanut voimakkaasti suosiotaan Suomessa. Japanilaisen keittiön tunnetuin ruokalähde? on yhtenä suupalana syötävä riisistä muotoiltu kakku, jossa on päällä tai sisällä erilaisia mereneläviä. Tätä kutsutaan nimellä sushi (寿司).

Muita kansainvälisesti tunnettuja ruokia ovat muun muassa italialaiset pizza ja pastaruuat, amerikkalaiseen keittiöön liitettävät hampurilainen ja ranskalaiset perunat (jotka eivät kumpikaan ole alun perin amerikkalaisia ruokia), vanhan kiinan keisarillisen keittiön mukainen Pekingin ankka 北京烤鸭, sekä kansainvälisen kiinalaisen keittiön kehittämä Chop suey 雜碎.

Ruoan hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoan hintataso on noussut vuodesta 2005 lähtien Eurostatin tilastojen mukaan EU27-maissa 22,5 % ja Suomessa 22,6 % vuoteen 2013.[1]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten käytettävissä olevista tuloista ruokaan menee noin 12,3 %.[1] Suomessa verot muodostavat ruoan hinnasta noin 40 %. Näitä veroja ovat arvonlisävero, valmisteverot sekä lukuisat välilliset verot.[2]

Ruoan saatavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreista huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.[3] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[4] Vuosina 1950 - 1990 ruoan reaalihinta eli niukkuus putosi 74 %.[5]

Ruokaa myydään yleensä paikallisessa ruokakaupassa. Valtaosassa maailmassa verkkokaupan osuus ruokakaupasta oli vuonna 2013 noin 1%, poikkeuksellisesti Englannissa jopa noin 5% luokkaa.[2]

Ruokaan liittyviä aiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raaka-aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatteellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Patarumpu.fi, Mikä ruoassa maksaa. Julkaistu: 26.2.2014 Viitattu: 16.5.2014
  2. a b Yle: "Ostovoiman puute kotimaisessa kaupassa? 10 vastausta kauppojen vaikeasta tilanteesta" Viitattu: 7.4.2014
  3. Malthusian mouthfuls, The Economist online, Nov 17th 2010. Sisältää kuvaajan ruoan hinnasta 1980 - 2010.
  4. "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  5. Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, July 20, 1995

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]