Petos lautasella
| Petos lautasella | |
|---|---|
| Den hemlige kocken | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Mats-Eric Nilsson |
| Julkaistu | 2007 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tuulikki Valta |
| Julkaistu | 2008 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Petos lautasella (Den hemlige kocken) on Mats-Eric Nilssonin tietoteos. Kirjassa Nilson arvostelee elintarviketeollisuutta muun muassa runsaasta lisäaineiden ja aromien käytöstä sekä kuluttajien johtamisesta harhaan.
Alkuteos ilmestyi 2007 ja suomennos 2008. Teoksen on suomentanut ja Suomen oloihin toimittanut Tuulikki Valta. Esipuheen teokseen on laatinut keittiömestari Jaakko Nuutila.
Keskeinen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisäaineet ja elintarvikkeiden tuoreus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nilssonin teesinä on, että teollisilla elintarvikkeilla huijataan kuluttajaa. Kovassa tuotantoprosessissa elintarvikkeisiin esimerkiksi lisätään runsaasti vettä, sokeria, suolaa ja erilaisia sakeuttamisaineita, jolloin varsinaisia raaka-aineita, kuten hedelmiä, marjoja tai lihaa voi tuotteeseen laittaa vähemmän. Samalla näin tuotetut elintarvikkeet menettävät makuaan, jonka vuoksi valmisteeseen lisätään erilaisia – yleensä keinotekoisia – aromeja sekä aromivahventeita, jotta ruoka ylipäänsä maistuisi miltään. Nilsson pahoittelee, etteivät kaikki ihmiset enää välttämättä tunnista aitoja makuja.
Kirjassa kritisoidaan myös elintarviketeollisuuden väitteitä tuoreudesta. Esimerkiksi kaupassa paistetun leivän taikina tai tuorepuristettu mehu voi olla viikkoja tai jopa kuukausia vanhaa.
Kevytvalmisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevytvalmisteet otetaan myös suurennuslasin alle. Nilsson viittaa oikeudenkäyntiin, jossa tutkimusyhtiö Fermigel syytti meijeriyhtiö Arlaa liikesalaisuuden varastamisesta. Riita koski menetelmää, jolla ranskankermasta (joka alun perin sisältää vain kermaa ja hapatetta) saatiin erittäin vähärasvaista, mutta silti kuumennusta kestävää. Fermigelin asianajaja toteaa jo oikeudenkäynnin alussa, että "Nykykuluttajat vaativat tuotteita, joiden rasvapitoisuus on alhainen. Valmistajat puolestaan haluavat aineita, jotka ovat rasvaa halvempia." Nilsson painottaa sitä, ettei näitä kevyttuotteita voida valmistaa ilman huomattavaa määrää lisäaineita verrattuna alkuperäiseen tuotteeseen. Se, että valmistaja käyttää halvempia raaka-aineita, ei kuitenkaan tee tuotteista halvempia, vaan yleensä päinvastoin hinnakkaampia.
Ruokahuijausten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nilsson tuo esiin, että ruokahuijauksilla on jo pitkä historia ja väärennyksen kohteina ovat olleet muun muassa tee, kahvi, leipä tai olut. Kahviin on voitu sekoittaa lisäksi herneitä ja erilaisia papuja tai sahramiin kehäkukkaa tai ohdaketta.
Jo 1900-luvun alussa elintarvikelisäaineiden käyttö huolestutti. Tohtori Harvey W. Wiley suoritti kokeita lisäaineiden vaikutuksesta ihmiseen. Tämä johti Yhdysvalloissa ensimmäisen elintarvikelain säätämiseen vuonna 1906 (Pure Food and Drug Act, tunnetaan myös nimellä Wiley Act). Suomeen ensimmäinen elintarvikelaki saatiin vuonna 1941 ja Ruotsiin 1952.
Lainsäädäntö ja mahdolliset terveysongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lainsäädäntö on lisäaineiden suhteen kuitenkin vaikean paikan edessä, sillä elintarviketeollisuudessa liikkuu suuret rahat. Lisäaineiden yhteisvaikutuksesta (ns. cocktailvaikutus) on lisäksi erittäin hankala saada tietoja. Myös salailua esiintyy. Cadbury-Schweppes-virvoitusjuomayhtiössä oli huomattu, että appelsiinilimonadin sisältämä natriumbentsoaatti ja askorbiinihappo saattoivat reagoida keskenään ja muodostaa syöpää aiheuttavaa bentseeniä. Yhtiö ilmoitti ongelmasta Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkintävirasto FDA:lle jo vuonna 1990. Kuluttajille asiasta ei kerrottu, vaan FDA sopi muutaman virvoitusjuomayhtiön kanssa, että kielteisen julkisuuden välttämiseksi alan toimijoita varoitetaan asiasta. Silti helmikuussa vuonna 2006, kun asia paljastui myös kuluttajille ja tiedotusvälineille, bentseeniä muodostavia aineosia edelleen käytettiin joissakin juomissa.
Terveellisempää ruokaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nilsson koettaa saada ihmiset kiinnittämään huomiota siihen, mitä heidän syömänsä ruoka sisältää. Kirjan loppuun on lisätty ruoka-aineopas (67 elintarviketta), kauden kasvikset -taulukko sekä lisäaineopas, joka sisältää sallittujen yli 350 lisäaineen E-koodit, alkuperän ja käyttötarkoituksen. Suomennoksessa on esitelty myös 100 tuottajaa, kauppaa tai toria, jotka tarjoavat vähemmän käsiteltyä ruokaa.
Vuonna 2009 Nilsson julkaisi teokselle jatkon, Äkta vara, joka ilmestyi suomeksi ja Suomen oloihin mukautettuna syksyllä 2010 nimellä Aitoa ruokaa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Petos lautasella Kotiliesi-lehden kirja-arvostelussa (Arkistoitu – Internet Archive)