Tee

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee juomaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kupillinen teetä.

Tee (kiin. , chá) on teepensaan (Camellia sinensis) lehdistä uuttamalla valmistettava juoma. Teessä on kofeiinia (eli teiiniä), tanniineja, teaniinia[1] ja meteaniinia[2]. Tanniinit tekevät teestä kitkerää, jos teetä haudutetaan kauan. Teaniini ja meteaniini ovat miedosti rauhoittavia aineita.

Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista tärkein on lehtien laji ja ikä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Kalleimmat teelaadut maksavat useita satoja euroja kilolta. Teelaadut jaetaan valmistustavasta riippuen esimerkiksi mustaan, vihreään, valkoiseen ja keltaiseen teehen.

Muiden kasvien kuin teepensaan lehdistä valmistettuja juomia kutsutaan yleisesti yrttiteeksi.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta maista, joissa tuotetaan teetä.

Tee saapuu Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teen kulkeutuminen Eurooppaan tapahtui hieman myöhemmin kuin kahvin. Vaikka teen historia arvostettuna seurapiirijuomana onkin huomattavasti vanhempi kuin kahvin, sen syntysijoilta Kiinasta tee ei tullut eurooppalaisten tietoisuuteen ennen kuin vuonna 1556, jolloin portugalilainen jesuiitta isä Jasper de Cruz maistoi sitä ja kirjoitti siitä. Tuohon aikaan portugalilaisten kiinnostus löytää sopiva kauppatie Kaukoidästä Lissaboniin heräsi. Vasta vuonna 1600 sellainen löytyi, ja tuolloin myös ensimmäinen teelasti päästiin purkamaan Lissabonin taivaan alla. Väitetään kuitenkin, että ensimmäiseksi tee olisi kulkeutunut arabialaisten kauppiaiden mukana Venetsian läpi vuonna 1559. Arabit olivat edelläkävijöitä eurooppalaisiin nähden, sillä ensimmäiset maininnat teestä arabien keskuudessa ovat jo noin vuodelta 850. Säännölliset teekuljetukset alkoivat virrata Eurooppaan hollantilais-portugalilaisena yhteistyönä vuonna 1610. Maidon lisäämisestä tähän juomaan on ensimmäinen mainita kuitenkin vasta 1680. Suomeen teenjuonti on tullut laajemmassa mitassa alun perin Venäjän kautta.

Useisiin eurooppalaisiin kieliin nimi ”tee” (engl. tea, ransk. thé, esp. ) on tullut Aminissa puhutusta minnan-kiinasta.[3] Mandariinikiinan nimi taas on lainattu lukuisiin slaavilaisiin kieliin (venäjän чай, tšekin čaj) ja muun muassa portugaliin (chá).

Teelaadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teet voidaan jakaa pääryhmiin niiden valmistustavan mukaan. Erona on lehtien tuoreus, hapetusprosessi ja jälkifermentointi.

Musta tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaa Assam -teetä.

Musta tee on teelaaduista käsitellyintä. Mustan teen annetaan muista teelaaduista poiketen hapettua loppuun saakka. Hapetuksessa teen lehdissä oleva luontainen kitkeryys häviää ja siksi mustan teen valmistuksessa voidaankin käyttää vanhoja lehtiä, jotka ovat kitkerämpiä kuin nuoret. Mustaa teetä myydään lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista halvinta. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin enemmän kuin mitään muuta teelaatua.

Perinteisissä teemaissa Kiinassa ja Japanissa musta tee ei ole kovin suosittua. Kiinassa, Japanissa ja Koreassa sitä kutsutaan juoman värin mukaisesti punaiseksi teeksi (kiin. 紅茶, hóngchá, jap. 紅茶, kōcha), mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Mustaksi teeksi kutsutaan Kiinassa puer-teetä.

Oolong-tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oolong-tee on samalla tavoin alkukäsiteltyä kuin musta tee, mutta sen hapettuminen on keskeytetty. Sen annetaan hapettua yleensä noin 2–3 päivää. Oolong on länsimaissa melko tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon. Oolong-tee jätetään yleensä kokonaan maustamatta tai maustetaan vain hyvin kevyesti. Se on suunnilleen vihreän teen hintaista.

Vihreä tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreää teetä.

Vihreän teen käsittelyssä hapetus keskeytetään välittömästi altistamalla tee lämmölle, joko japanilaisittain höyryttämällä tai kiinalaisittain kuumissa pannuissa. Se on yleensä haalean vihreän tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Vihreää teetä myydään usein maustamattomana tai vain miedosti maustettuna.

Valkoinen tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoista teetä.

Valkoinen tee on tehty pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen ole sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Valkoisen teen ei ole annettu hapettua. Länsimaissa valkoinen tee on melko harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtuullisen paljon. Valkoinen tee on keltaisen teen ohella kallein teelaatu.

Keltainen tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaisen teen ei ole myöskään annettu hapettua. Muista teelaaduista se poikkeaa käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta kellanruskeaan. Keltainen tee on valkoisen teen ohella kallein teelaatu.

Puer-tee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puer-teekakku.

Puer-tee (usein myös pu-erh-tee), kiin. 普洱茶, pǔ'ěrchá, on hapettamatonta teetä, joka höyrytetään ja tiivistetään tyypillisesti 357 gramman painoisiksi kakuiksi pitkäaikaista luontaisilla bakteereilla ja homeilla tapahtuvaa fermentoitumista tai pikemminkin kompostoitumista varten. Puer-tee on ainoa tee, joka paranee ja kallistuu vanhetessaan. Hyvälaatuinen puer-teekakku saattaa kestää satakin vuotta ja olla ikäännyttyään pienen auton hintainen. Kiinalaiset kutsuvat luokituksessaan puer-teetä mustaksi teeksi (erotukseksi meillä tavallisesta hapetetusta punaisesta teestä) ja pitävät sitä vihreää teetä terveellisempänä. Valmiina juomana puer-tee on tummanpunaista.

Haudutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tee valmistetaan hauduttamalla teelehtiä teetyypistä ja tarkemmasta lajikkeesta riippuen 1–15 minuuttia. Lyhin haudutusaika on vihreällä teellä, pisin joidenkin alueiden valkoisella teellä.

Pussiteen kohdalla haudutuksen yksityiskohdilla ei ole yleensä suuremmin väliä maun kannalta, mutta korkealaatuisen irtoteen kohdalla parhaaseen tulokseen pääsemiseksi tee täytyy hauduttaa huolellisesti.

Keitettävän veden tulee olla raikasta ja hapekasta jotta tee saisi parhaan maun.

Teekannu tulee ensin kuumentaa kiehuvalla vedellä, jotta haudutuslämpötila pysyisi riittävän korkeana. Tällä voi olla yllättävän paljon vaikutusta mustan teen makuun. Kunnollinen kuumentaminen edellyttää, että vähintään neljännes teekannusta täytetään kiehuvalla vedellä ainakin puolen minuutin ajaksi. Tehokkaampi ja huomattavasti käytännöllisempi keino on lämmittää teekannu mikroaaltouunissa, jolloin teekannuun kaadetaan puoli desilitraa vettä ja sitä kuumennetaan minuutin ajan täydellä teholla.[4] Myös valurautaiset teekannut kuumentuvat erittäin kuumiksi, mutta niiden kuumentamiseen voi kulua enemmän aikaa.

Nautittavaan teemäärään nähden tulisi käyttää mahdollisimman pientä kannua, siten että se on täynnä. Silloin aromit eivät pääse haihtumaan ja kannu pysyy paremmin kuumana.

Haudutuslämpötila ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veden lämpötila vaikuttaa teen makuun merkittävästi. Useimpien mustien teiden kohdalla vesi voi olla 95 - 100 °C. Kun vesi on lämmennyt lähes kiehuvaksi, se voidaan kaataa pannuun. Teelaadusta riippuen vesi tulee kaataa joko lehtien päälle, tai upottaa teepallolla tai vastaavalla lehdet hitaasti veteen. Mikäli veden antaa kiehua kauan, se menettää happea, eikä enää pysty irrottamaan teestä täyttä makua. Parhaan tuloksen saa, kun vettä ei päästä aivan kiehuvaksi asti.

Haudutusajan kesto on kaikkein tärkein tekijä maun kannalta. Jos haudutus kestää liian kauan, teestä voi tulla kitkerää tai samean makuista, ja liian lyhyt haudutus ei anna makua.

Hauduttaessa valtaosa teen kofeiinista liukenee ensimmäisen minuutin aikana, joten pidempi haudutusaika ei lisää teen kofeiinipitoisuutta.[4]

Vihreän teen hauduttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaa teetä tulee hauduttaa juuri kiehumaan alkaneessa vedessä, kun taas yleisesti herkempää vihreää teetä tulee hauduttaa hieman alhaisemmassa lämpötilassa, yleensä noin 70–80 asteessa kitkeröitymisen välttämiseksi. Teen kitkeröitymisen lisäksi liian kuuma vesi tuhoaa vihreästä teestä joitain terveellisiä ainesosia. Jotkut hienot vihreät teet tulee hauduttaa jopa niin alhaisessa kuin 60 asteen lämpötilassa. Joissakin vedenkeittimissä on sisäänrakennetut termostaatit, jolloin veden voi lämmittää suoraan halutun lämpöiseksi, muuten on turvauduttava erillisiin lämpömittareihin. Eräs keino alentaa veden lämpötilaa on sen kaataminen astiasta toiseen. On myös mahdollista sekoittaa kuumaan veteen kylmää vettä sopivan lämpötilan saavuttamiseksi. Korkealaatuisia teelaatuja voidaan yleensä hauduttaa useita kertoja, ja monien laatujen kohdalla toinen uutos on vivahteikkain.

Puer-teen haudutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puer-teekakusta irrotetaan teetä työntämällä tukeva, lyhyt veitsi kakun sivusta sisään varoen lehtien rikkoutumista. Kakusta tulisi irrottaa samalla sekä sisällä että pinnalla olevat lehdet, koska niiden maku saattaa vaihdella, ja tarkoitus on sekoittaa ne ennen käyttöä. Ennen ensimmäistä pannua teelehdet huuhdellaan 1-2 kertaa kuumalla teevedellä. Teeveden lämpötilan tulisi tuoreemmalla puer-teellä olla 90-95 astetta ja vanhemmalla 85-90 astetta. Samoista lehdistä voidaan tehdä monta pannullista teetä, jopa 20 kertaa. Lehtiä pidetään vedessä vain lyhyehkön ajan eli niitä ei hauduteta. Ensimmäisissä pannullisissa sopiva aika voi olla vain 12 sekuntia, mutta viimeisissä pannullisissa jopa pari minuuttia.

Teen tarjoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa tee juodaan yleensä sellaisenaan siihen mitään lisäämättä. Myöskään länsimaissa luonnostaan aromaattiseen kiinalaiseen teehen ei lisätä maitoa tai sitruunaa, jotka peittäisivät teen oman maun. Näitä lisukkeita on alettu käyttää alkaen englantilaiselta kulttuurialueelta vahvemman ja vähemmän aromaattisen intialaisen, ceylonilaisen ja afrikkalaisen teen kanssa näiden teelaatujen valloitettua vähitellen maailmanmarkkinat 1800-luvun lopulla. Maito tai sitruuna parantaa laadultaan keskinkertaisen tai huononkin teen makua. Makeuttamiseen käytetään yleensä sokeria. Hunaja sen sijaan peittää teen oman maun, minkä vuoksi sitä yleensä saatetaankin käyttää erityisesti maustettuun teehen. Oolong-tee, useat vihreät teet sekä Puer-tee ovat luonnostaan makeahkoja.

Jos tee juodaan maidon kanssa, se saa olla melko vahvaa; perinteinen ohje annostella yksi pieni lusikallinen teetä kuppia kohti ja yksi kannulle koskee juuri teen nauttimista maidon kera. Kerma, rasvaton maito, UHT-maito tai kalsium-maito eivät sovi hyvin yhteen teen kanssa.[4] Sitruunamehua kannattaa käyttää harkiten, ettei se peitä teen omaa makua. Alkajaisiksi voi kokeilla kymmentä tippaa kahden desilitran kupilliseen ja säännöstellä määrää maun mukaan. Perinteisempi tapa on tarjota teen kanssa puolitettuja sitruunanviipaleita, jollainen laitetaan teekuppiin. Tällöin maku tulee teehen sitruunan kuoresta.

Seuraava lista on suuntaa antava:

aina maidon kanssa

maidon kanssa tai ilman

ilman maitoa

sitruunan kanssa tai ilman

Teenjuonti eri kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Teekulttuuri

Eri puolilla maailmaa on totuttu erilaisiin tapoihin nauttia teetä. Esimerkiksi Japanissa teeseremonialla on tärkeä sosiaalinen merkitys, ja sen ovat myös joissain luostareissa zen-munkit ottaneet osaksi henkistä harjoitustaan. Suurimmaksi osaksi Japanissa juodaan kuumaa vihreää teetä sekä kylmää pullotettua vihreää teetä.

Englannissa teetä juodaan usein maidon ja sokerin kanssa, ja englantilainen kello viiden iltapäivätee on yli 300 vuotta vanha perinne. Ilmiönä teenjuonti yleistyi Englannissa portugalilaisen Katariina Braganzalaisen (1638–1705) myötäjäisten myötä vuoden 1662 jälkeen Englannin saatua Bombayn sataman.[5]

Venäläiset juovat useimmiten teetä ilman maitoa mutta maustettuna sokerilla ja hillolla. Venäjällä tavallista mustaa teetä kutsutaan nimellä 'tšai' (чай).

Tuotteen terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teen terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti Japanissa varsin tarkkaan, ja tutkimuksissa onkin selvinnyt teen myönteinen vaikutus ihmisen terveyteen. Varsinkin runsaasti antioksidantteja sisältävät teet (vihreä tee ja rooibos) estävät solujen vanhenemista ja rappeutumista. Teellä on lisäksi sanottu olevan muun muassa syöpää ehkäiseviä ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Nivelreuman riskin on kuitenkin todettu lisääntyvän runsaasti teetä juovien, vaihdevuodet ylittäneiden englantilaisnaisten kohdalla.[6]. Tee myös piristää, ja joidenkin teelaatujen sisältämät ainekset toimivat jopa mietoina masennuslääkkeinä. Mikäli tee juodaan maidon kanssa, maito estää teen flavonoidien toiminnan.[7]

Teen valmistusvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeviljelmä Malesiassa

Teen valmistuksessa on monia eri vaiheita, joista kaikkia ei kuitenkaan käytetä kaikkien eri teelaatujen valmistuksessa.

Istuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teepensaiden istuttaminen on yleensä käsityötä.[8]

Poiminta ja keräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdet poimitaan pensaista. Lähes kaikki teet poimitaan käsin, koska koneellinen poiminta rikkoo lehden ja koska ainoastaan ihmissilmä tunnistaa oikean katkaisukohdan.[9] Koneet eivät myöskään erottele pehmeimpiä lehtiä.[10] Niinpä ainakaan laatuteen tuotannossa ihmispoimijoita ei voi korvata koneilla.[10]

Teellä ei ole erityistä satokautta, joten teen lehtiä poimitaan vuoden jokaisena päivänä.[10] Poiminta tehdään aamuisin, kasvupaikasta riippuen aina 5-10 päivän välein samasta pensaasta.[9] Tarkastuksen jälkeen lehdet kuljetetaan säkkeihin pakattuna tehtaalle.[9]

Nuudutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun teelehdet on poimittu, ne levitetään laakeille kuivausritilöille esikuivatusta (nuudutusta) varten. Siinä ne ovat 12-24 tuntia.[9] Lämmin ja kuiva tuuli muuttaa teelehdet nahkeiksi. Tämä valmistusvaihe kuuluu jokaiseen teelaatuun.

Rullaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun teelehdet kerätään nuudutusalustoilta ne rullataan (yleensä koneellisesti), jolloin teelehtien solukko rikkoutuu ja teelehden sisältämät solunesteet, öljyt ja entsyymit vapautuvat.[9] Silloin ne saavat oikean kokonsa, mutta ovat edelleen vihreitä ja kosteita.[9] Rullausta ei kuitenkaan suoriteta kaikille teelaaduille.

Hapettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rullauksen jälkeen teelehdet siirretään suurille pöydille kosteaan tilaan. Huoneenlämpötilaa ja kosteutta tarkkaillaan ja säädetään jatkuvasti. Tämä vaihe kestää 1-3 tuntia ja sinä aikana solunesteestä muodostuu ilman ja entsyymien vaikutuksesta erilaisia maku- ja väriaineita, lehdet muuttuvat tummemmiksi ja teen maku, tuoksu ja väri vahvistuvat.[9] Hapettamista ei suoriteta valmistettaessa vihreätä, valkoista tai keltaista teetä. Hapettamista kutsutaan usein virheellisesti fermentoinniksi, mutta vain puer-tee on varsinaisesti pieneliöiden avulla fermentoitua teetä.

Kuivaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hapetuksen (vihreän, valkoisen ja keltaisen teen ollessa kyseessä, rullauksen) jälkeen teelehdet kuivatetaan niin että niistä poistuu käytännössä kaikki kosteus. Tässä vaiheessa ne muuttuvat erittäin kevyiksi ja hauraiksi.

Lajittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivauksen jälkeen tee ravistellaan erilaisten siivilöiden läpi, jotta erikokoiset lehdet saadaan eroteltua.[9] Suuremmista lehdistä tehdään korkealaatuista irtoteetä, pienempien päätyessä halvempiin seoksiin. Yli jäävästä pölystä ja hyvin pienistä paloista tehdään pussiteetä.

Tee sekoitetaan useammasta laadusta, koska sato ei ole aina samanlaista. Saman teelaadun ominaisuuksien pitäminen samanlaisina on kaupallisesti tärkeää. Tästä syystä teen makua ja muita ominaisuuksia tarkkaillaan huolellisesti ja kaikki menevät testattavaksi maistajille, joita esimerkiksi Liptonilla on yli 50.[9] Jotta arvioinnit olisivat vertailukelpoisia, tee on valmistettava toistettavalla tavalla. Tässä voidaan noudattaa esimerkiksi kansainvälistä standardia ISO 3103, joka kuvaa tarkoin teen valmistusmenetelmän sekä käytettävän teekannun ja -kupin.

Maailmanmarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa maailman vientiteestä kasvaa Sri Lankassa, Keniassa, Kiinassa, Intiassa, Vietnamissa ja Indonesiassa.[8] Kenia on maailman kolmanneksi suurin teentuottaja (osuus 11 %). Kenia on kuitenkin maailman suurin viejä. Intia ja Kiina kylläkin tuottavat molemmat noin neljäsosan maailman teestä, mutta kuluttavat siitä suurimman osan itse.[10]

Suurin osa maailman teestä myydään maahantuojille kansainvälisissä raaka-ainehuutokaupoissa, joista suurimmat sijaitsevat Intiassa, Sri Lankassa ja Keniassa. Seitsemän yritystä myy 90 % kaikesta Euroopassa myytävästä teestä.[8] Maailman suurin teekauppias on brittiläis-hollantilainen Unilever, joka hankkii käyttöönsä 12 % maailmanmarkkinoilla myytävästä teestä.[10]

Viimeisten 25 vuoden aikana teen maailmanmarkkinahinta on laskenut: yli kolmasosan tai jopa puoleen. Hinnat laskevat edelleen, koska teetä tuotetaan enemmän kuin kysytään. Tuotanto on kasvanut, koska viljelymenetelmät ovat kehittyneet tehokkaammiksi, sadot ovat kasvaneet ja uusia pientuottajia on ilmestynyt markkinoille. Palkat ja kulut nousevat samalla kun teestä saatu tulo laskee.[10][8]

Kolme viidesosaa eurooppalaisista kuluttajista väittää ottavansa ympäristö- ja eettiset arvot huomioon, mutta todellisuudessa selvästi harvempi ostaa sen mukaisia tuotteita. Tähän asti reilun kaupan tee on tullut lähinnä pieniltä paikallisvalmistajilta. Tästä huolimatta ekologisesti ja eettisesti tuotettujen hyödykkeiden kysyntä on selvässä kasvussa ja niiden käyttö yleistyy maailmanlaajuisesti.

Kuluttajan kaupassa maksamasta hinnasta 80–90 % menee pakkaajalle ja kauppiaalle.[8]

Teemerkeistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teemerkeistä Suomessa tunnetuimmat lienevät Associated British Foodsin Twinings ja Unileverin Lipton. Niiden valmistamat teet on useimmiten pakattu teepusseihin. Forsmanin ja Nordqvistin teet ovat useimmiten irtoteetä, mutta Nordqvist myy suosituimpia laatujaan myös pusseissa. Myös Reilun kaupan teetä on tarjolla useita eri lajeja. Luontaistuotteita teemarkkinoille tarjoaa Golden Temple ja Teehuone/Deli Finland Oy, joiden eri laatuja ovat muun muassa vihreä Jasmine-tee, vihreä Guardian-tee, sekä miesten ja naisten teet.[11]

Lipton ja Twinings ovat mukana suurten teeyhtiöiden Ethical Tea Partnership -ohjelmassa, joka pyrkii parantamaan työntekijöiden oloja viljelmillä. ETP-ohjelma kuitenkin koostuu enimmäkseen suosituksista ja siihen kuuluu ainoastaan kolme pakollista ehtoa: ei lapsityövoimaa, ei pakkotyötä ja työntekijöille puhdasta juomavettä. Ympäristöasioihin ETP ei puutu ollenkaan. ETP-ohjelman toteuttamista ei valvota. Yritykset saavat ostaa teetä muiltakin kuin järjestelmään kuuluvilta tiloilta, joten asiakas ei voi tietää, onko ostoksen valmistus ollut valvottua vai ei.[12] Unilever on omissa ohjeissaan korjannut monia ETP-ohjelman puutteita, mutta myös korjatut säännöt ovat epämääräiset.[12]

Tarkasteltaessa teenpakkaajien itsensä tekemiä linjauksia yhteiskuntavastuusta taloudelliselta, sosiaaliselta ja ekologiselta kannalta, Lipton todettiin Twiningsiä eettisemmäksi. Asteikolla 1–5 Twinings sai arvosanan 3 ja Lipton 3,5 (tyydyttävä). Linjausten käytännön toteutumista ei ole tutkittu.[12] Teenpakkaajien yhteiskuntavastuuilmoituksia tarkastelleen tutkimuksen mukaan eettisimmäksi todettiin Reilun kaupan luomutee, toiseksi sijoittui tavallinen Reilun kaupan tee ja kolmanneksi luomutee.[12]

Unilever pyrkii sertifioimaan kaikki Lipton-merkkiset teet vuoteen 2015 mennessä Rainforest Alliance -järjestön sammakkomerkillä.[8] Rainforest Alliancen periaatteet ovat muita vastaavia organisaatioita lähempänä Unileverin omia kestävän kehityksen periaatteita, joihin kuuluu myös markkinavoitto. Sammakkomerkin kriteerit eivät ole yhtä tiukat kuin Reilun kaupan tuotteilla tai luomutuotteilla. Viljelijän näkökulmasta sammakkomerkki tarkoittaa enemmän työtä samalla palkalla.[12] Puutteista huolimatta Rainforest Alliancen hyväksymillä teetiloilla edistetään uusiutuvaa energiaa, metsien suojelua ja inhimillistä työympäristöä. Järjestelmän etuihin kuuluvat työntekijöiden saama ilmainen asunto, perusterveydenhuolto ja lasten koulutus.[10]

Rainforest Alliancen sertifioiduilla tiloilla järjestetään vuosittain tarkastus.[10]. Rainforest Alliance tarkastaa vuosittain 15 000 tilaa. Rainforest Alliancelle on edullista, että Unilever myös pääsee tarkastuksista läpi. Reilun kaupan takuita myyvät yritykset käyvät kovaa kilpailua suurista asiakkaista. Unilever-sopimuksen merkitys Rainforest Alliancelle on kyseisen järjestön edustajan sanoin "erittäin suuri"[10].

Viljelyolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teetä viljellään sekä perhetiloilla että tuhansien hehtaarien kokoisilla suurtiloilla. Tällaisella suurtilalla työskentelee kymmeniä tuhansia ihmisiä, sillä teen viljelyyn tarvitaan paljon työvoimaa. Teenviljelyhehtaarilla työskentelee keskimäärin kolme työntekijää, kun kahvipelloilla riittää kaksi ja banaaniviljelmillä yksi työntekijä hehtaaria kohden.[8]

Neljän eurooppalaisen kuluttajajärjestön teettämän tutkimuksen mukaan teen tuotantoon liittyy useita ongelmia: Surkeat palkat, vaaralliset työolot, lapsityövoiman käyttö, ympäristömyrkyt, etnisten vähemmistöjen syrjintä sekä naisten ja lasten hyväksikäyttö ovat tavallisia teetä viljelevillä tiloilla.[8]

Huono palkka ja työehdot: Työlakeja ja minimipalkkasäännöksiä rikotaan laajasti. Intiassa teenpoimijan päiväpalkka on selvästi vähemmän kuin laillinen minimipalkka, eikä se riitä pakollisiin menoihin. Keniassa poimijat palkataan pätkätyösuhteisiin, ja he jäävät vaille vakituisten poimijoiden etuja, joita ovat työsuhdeasunto ja ilmainen työterveydenhuolto.[8] Palkan suuruusluokasta kertoo se, että Unileverin sertifioudulla tilalla Kerichossa, Länsi-Keniassa poimijalle maksetaan minimiä enemmän: 6-7 euroa päivässä[10].

Vaaralliset työolot: Teetä poimitaan monesti ilman suojavaatteita, alttiina torjunta-aineille, hyönteistenpistoille ja käärmeenpuremille. Lisäksi teesäkkien kantaminen aiheuttaa poimijoille selkävaivoja[8].

Lapsityövoima: Tansaniassa tiloja on jäänyt kiinni lapsityövoiman käytöstä vaarallisissa olosuhteissa. Intian teentuottajien järjestö on arvioinut, että maan teeviljelmillä työskentelee ainakin 80 000 lapsityöläistä, jopa alle 12-vuotiaita. Kenian teetyöläisistä kolmanneksen on arvioitu olevan alle 15-vuotiaita.[8]

Eurooppalaisen kuluttajajärjestön Vietnamissa, Malawissa, Indonesiassa ja Keniassa tekemissä tarkastuksissa ei kuitenkaan löytynyt näyttöä laajasta lapsityövoiman käytöstä. Lapsityövoiman käyttö on vähentynyt suurilla plantaaseilla, mutta köyhillä perhetiloilla se lienee silti edelleen yleistä. Tutkijoiden mukaan lapsityövoimasta ei päästä eroon ennen kuin viljelijät saavat sadostaan oikeudenmukaisen hinnan.[8]

Naisten asema: Suurin osa teenpoimijoista on naisia. Heille maksetaan työpäivästä vähemmän palkkaa kuin miehille, tai vaihtoehtoisesti he tekevät pidempiä päiviä. Afrikkalaisilla teeviljelmillä miespuoliset työnjohtajat ahdistelevat työntekijöitä.[8]

Teenkaltaiset juomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teenkaltaisilla juomilla tarkoitetaan yleensä teen tapaan valmistettavia eri kasveista saatuja haudukejuomia. Näitä ovat muun muassa:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lipton (englanniksi)
  2. Yokogoshi H, Kobayashi M. (1998). "Hypotensive effect of gamma-glutamylmethylamide in spontaneously hypertensive rats.". Life Sci. 62 (12): 1065–8.
  3. REAL ACADEMIA ESPAÑOLA, DICCIONARIO DE LA LENGUA ESPAÑOLA - Vigésima segunda edición, té: Del chino dialect. de Amoy te
  4. a b c Royal Society of Chemistry: How to make a Perfect Cup of Tea (englanniksi)
  5. Tea.co.uk (englanniksi)
  6. FRI0108 COFFEE AND TEA CONSUMPTION AND METHOD OF COFFEE PREPARATION IN RELATION TO RISK OF RHEUMATOID ARTHRITIS AND SYSTEMIC LUPUS ERYTHEMATOSUS IN POSTMENOPAUSAL WOMEN. 5.7.2010. Viitattu 5.7.2010.
  7. Terveysinfo: Maito ja tee eivät sovi yhteen.
  8. a b c d e f g h i j k l m Itkonen, Mervi: Synkkää juomaa. Kuluttaja, 2008, nro 2. Helsinki: Kuluttajavirasto. (suomeksi)
  9. a b c d e f g h i Lipton: Pensaasta myymälään
  10. a b c d e f g h i j Pesonen, Hannu: Kenia mullistaa teekaupan. Suomen Kuvalehti #9, 29.2.2008
  11. Kiinalainen tee ja suomalainen design kohtaavat
  12. a b c d e Itkonen, Mervi. Kumpi on eettisempi, Lipton vai Twinings? Kuluttaja 2/2008

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arstila, Pirkko: Teen ystävän kirja. Turku: Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-148-2.
  • Nihtinen, Pekka: Kiinalainen teekirja. Helsinki: Memfis Books, 2004. ISBN 951-98833-3-9.
  • Okakura, Kakuzo: Kirja teestä. (The book of tea, 1906.) Suomennos ja johdanto: Minna Törmä. Helsinki: Taide, 2000. ISBN 951-608-043-X.
  • Suvilehto, Pirjo: Maistuisiko yrttitee: Elämänvoimaa luonnosta. Helsinki: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-303-3.
  • Petäistö, Helena: Tee teematka. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4410-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tee.