Jesuiitat
Wikipedia
Jesuiitat, tai jesuiittaveljestö (Societas Jesu), on katolisen kirkon sääntökunta. Se kehittyi Pariisissa opiskelleiden nuorten miesten ryhmästä, jonka johtajana toimi entinen ritari Inigo López de Loyola, tunnetummalta nimeltään Ignatius Loyola (1491–1556).
Loyola sai kolmenkymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana parhaan mahdollisen ritarikasvatuksen. Haavoituttuaan vaikeasti Pamplonan taistelussa 1521 hän muutti elämänsä suuntaa. Loyola perehtyi aikansa hengelliseen kirjallisuuteen, mutta koki myös oman maallisen sivistyksensä riittämättömänä. Hän matkusti Pariisiin, jossa hän alkoi opiskella muun muassa teologiaa ja filosofiaa. Pariisin yliopistossa syntyi opiskelijoiden liike, ja seitsemän perustajajäsentä perustivat seuran Societas Jesu, (suom. Jeesuksen Seura) 15. elokuuta vuonna 1534. Perustajajäsenet antoivat lupauksen köyhyydestä, naimattomuudesta ja kuuliaisuudesta, ja keskittyivät köyhien, sairaiden ja vangittujen auttamiseen. Seuran jäsenistössä eli voimakkaana myös ajatus Pyhän maan vapauttamisesta muslimien käsistä.[1]
Jesuiittojen koulutukseen kuului kahden vuoden noviisiaika. Munkkilupauksen jälkeen opiskeltiin humanistisia aineita, filosofiaa ja teologiaa kymmenen vuotta. Myös perusteellinen sotilaallinen koulutus ja erilaiset ruumiilliset harjoitukset olivat olennainen osa jesuiittojen koulutusta.
[muokkaa] Paraguay ja jesuiitat
Jesuiitoilla on ollut merkittävä vaikutus Paraguayn kehitykseen ja historiaan. Vuonna 1609 jesuiitat aloittivat valtion alueella voimakkaan lähetystyön ja perustivat sen itäosaan käytännössä oman valtionsa. Sen tarkoituksena oli suojella intiaaneja espanjalaisten siirtolaisten ja virkamiesten hallinnolta ja riistolta. Jesuiittojen hallitsemilla alueilla elinolosuhteet, aineellinen ja henkinen kulttuuri kehittyivät suotuisampaan suuntaan, kuin espanjalaisten hallinnoimilla alueilla. Espanjalaisia kehitys ei miellyttänyt, jesuiittojen johtamia alueita kadehdittiin muun muassa niiden paremman taloudellisen tilanteen takia. Niinpä lopulta yli 150 vuotta kestäneen suotuisan kauden jälkeen Espanjan kuningas Kaarle III karkotti jesuiitat koko valtakunnasta. Intiaanien omistuksessa olleet maat ja omaisuus ryöstettiin.[2]
[muokkaa] Jesuiittaveljestö nykyisessä katolisessa kirkossa
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa ei käsitellä neutraalista näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmia neutraaleiksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Jesuiittaveljeskunta on nykyisen katolisen kirkon sääntökunnista suurin. Se toimii kuudella mantereella, 127 maassa ja jäseniä on yli 20 000.[3] Yhtenä jesuiittaveljestön tehtävänä oli alun perin protestanttisen uskon leviämisen estäminen, ja toimiminen vastauskonpuhdistuksen hyväksi. Tähän tarkoitukseen keinoiksi valittiin koulut ja diplomatia.[4] Lähtökohta näkyy jesuiittojen toiminnassa tänäkin päivänä.
Jesuiittojen koulutus on edelleen pitkä ja perusteellinen. Peruskoulutukseen kuuluu ylioppilastutkinto, tai jokin vastaava tutkinto. Sen jälkeen jesuiittaveljen koulutus kestää vielä noin 15 vuotta. Useamman tohtorintutkinnon suorittaminen on aivan tavallista. Jesuiitoilla onkin vankka asema tieteellisessä keskustelussa eri puolilla maailmaa niin katolisen kirkon piirissä kuin sen ulkopuolellakin. Jesuiitat arvostavat hengellisten harjoitusten lisäksi myös opillista sivistystä, ja tämä näkyy veljestön toiminnassa. Opinnot koostuvatkin hengellisistä harjoituksista,humanistisista aineista, teologiasta ja filosofiasta.
Kasvatukselliset tehtävät on koettu niin tärkeiksi, että veljestö ylläpitää eri puolilla maailmaa noin 200 yliopistoa, 500 yläkoulua tai lukiota ja 400 alakoulua. Näiden lisäksi heillä on erilaisia päiväkoteja, teknisiä kouluja ja kasvatuskeskuksia. Jesuiitat toimivat kavatuskysymysten neuvonantajina ja opettajina myös sellaisissa maissa, joissa heillä ei ole omia oppilaitoksia.[5] Jesuiittojen ylläpitämät koulut ovat olleet suosittuja ja niissä on vuosien varrella opiskellut paljon tieteen, taiteen tai politiikan suuria nimiä: Arthur Conan Doyle, Alfred Hitchcock, Frederico Fellini, Bing Crosby, Pinto Coelho, Voltaire, markiisi de Sade, René Descartes, Jacqueline Kennedy, Bill Clinton, Fidel Castro, Gloria Arroyo. Varsinkin washingtonilaisen Georgetownin yliopiston kansainvälisten suhteiden koulutusohjelma on suosittu politiikan parissa työskentelemään pyrkivien keskuudessa.[6] Jesuiittoja tapaa tänään lähes kaikissa ammateissa.
Koska jesuiitat ovat monesti sekä historian että nykypäivän tapahtumissa asettuneet kansan puolelle vallanpitäjiä vastaan, he ovat toiminnassaan saattaneet joutua ristiriitaan erilaisten hallitusten kanssa. Näin on usein sattunut latinalaisessa Amerikassa, jossa monet jesuiitat ovat asettuessaan köyhimmän kansanosan tueksi menettäneet henkensä sen takia. Varsinkin niin sanotun Vapautuksen teologian piirissä toimii paljon jesuiittakoulutuksen läpikäyneitä hengenmiehiä. Jesuiitat kunnioittavat sen kansan kulttuuria, missä he kulloinkin työskentelevät. He eivät pyri muuttamaan sitä, vaan vahvistamaan ja tukemaan sen kehittymistä. Kansan oman äidinkielen asemaa pidetään kasvatustyössä hyvin tärkeänä. Jesuiitat ovat omalla esimerkillään ja kansan kouluttamisella pyrkineet vaikuttamaan ihmisten elinolosuhteita parantavasti monilla maailman kolkilla. Lähetystyö, kasvatus ja sosiaalisten olojen parantaminen ovat tärkeä osa jesuiittojen työtä tänäkin päivänä. Esimerkkeinä voidaan mainita toiminta Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa, Kambodžassa, Malesiassa, Itä-Timorissa ja Myanmarissa.[7]
Osallistuminen yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun julkisesti on jesuiitoille tärkeää. Bioetiikassa jesuiittojen toiminta on ollut merkittävää, Vatikaanin observatorio ja Vatikaanin radio ovat jesuiittojen johtamia.[8]
Jesuiittojen eri alojen keskustoimistot, esimerkiksi kasvatusopillinen, sosiologinen, teologinen ja tiedotustoimisto sijaitsevat luostarissa Pietarin aukion kupeella Roomassa.
Vatikaanissa toimii jesuiittoihin liittyvissä tiedotustehtävissä suomalainen Benedicta Idefelt.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Leena Kurki, Kasva vapaaksi,Johdatus jesuiittojen kasvatusajatteluun, Kirjapaja 2004
- ↑ Historian ABC, kaikkien aikojen valtiot, osa 4, Paraguay
- ↑ Leena Kurki:Kasva vapaaksi-Matka jesuiittojen kasvatusajatteluun,s.15
- ↑ Simo Heininen, Seppo Nyyssönen, Juha Pihkala, Heikki Pirinen, Tuovi Pääkkönen: Uusi Ankkuri, kristinuskon käsikirja,s.187.
- ↑ Leena Kurki: s. 50.
- ↑ Leena Kurki:s.56
- ↑ Leena Kurki: s.20
- ↑ Leena Kurki, s.15
