Hyväntekeväisyys
Wikipedia
Hyväntekeväisyys tarkoittaa toisten auttamista ilman että siihen ensisijaisesti liittyy oman edun tavoittelua. Hyväntekeväisyys voi kohdistua toisiin ihmisiin, taiteeseen, eläimiin tai ympäristöön.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hyväntekeväisyyden määrittely
Hyväntekeväisyys on ollut kiinteä osa länsimaisen sivilisaation historiaa koko sen olemassaolonkenen mukaan?. Viittauksia lahjoittamiseen ja hyväntekeväisyyteen löytyy niin Raamatusta, kuin antiikin historiasta. Lahjoittamisen turvin on pyritty turvaamaan yhteisön kaikkien jäsenten hyvinvointi, onnellisuus, sekä oman yhteisön sosiaalinen tasapaino.
Hyväntekeväisyys voidaan historiallisesti jakaa kahteen vahvaan ryhmään, joista ensimmäinen on hädänalaisessa tilanteessa olevien lähimmäisten elämäntilanteen helpottamiseen. Englanninkielinen altruismille läheinen termi ”charity” viittaa myötätuntoon lähimmäisenrakkauteen ja epäitsekkyyteen. Tuki ohjattiin historiallisesti oman yhteisön vähäosaisten auttamiseksi, mutta globalisaation myötä keräyskohteisiin on liittynyt kansainvälinen katastrofiapu. Suomen Punainen Risti keräsi 1870-luvulla ensimmäistä kertaa kansainväliseen kohteeseen: Venäjän nälkää näkeville ja Turkin sodan uhreille.
Hyväntekeväisyys ei kohdistu pelkästään toisiin ihmisiin. Eläinsuojelusta muodostui jo varhain yksi vakiintunut hyväntekeväisyyden kohde. Ympäristönsuojelun tukemista ei myöskään voi nähdä yksinomaan ihmisten paremman elinympäristön rakentamisena.
Toinen hyväntekeväisyyden klassinen haara koskee tieteen ja taiteen tukemista. Vähävaraisten opiskelijoiden ja taiteilijoiden mesenaattina toimimisen rinnalla lahjoitusvaroin on rakennettu merkittäviä kulttuuri-instituutioita. Varhaisimpia tällä saralla Suomessa toteutettuja keräyksiä ovat olleet Kirjailijoiden ja taiteilijoiden eläkekassa, sekä Suomalainen teatteri, molemmat 1870-luvulla. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun moniin hyväntekeväisyyshankkeisiin liittyi poliittisia tarkoitusperiä mm. suomalaisuuden vaalimisen muodossa.
Maamme itsenäistymisen aikoihin Suomessa oli vallalla vahva hyväntekeväisyyden perinne, josta oli osoituksena lukuisat keräykset, hyväntekeväisyystapahtumat, arpajaiset, sekä yksittäiset isot lahjoitukset ja hyväntekijät. Toisen maailmansodan ja sitä seuranneen jälleenrakentamisen myötä, myös hyväntekeväisyyden kuva muuttui. Yhteiskunnan rooli monien aikaisemmin kansalaisyhteiskunnan anteliaisuuden varaan rakennettujen kulttuurihankkeiden, sosiaalisten hankkeiden ja kansalaistoiminnan rahoittajana vahvistui. Tuloerojen kaventumisen myötä supistui samalla myös sellaisten kansalaisten joukko, joilla oli mahdollisuuksia tehdä todella merkittäviä lahjoituksia.
Viime vuosituhannen lopun taloudellinen taantuma, sekä sitä seurannut talouskehitys muutti kuitenkin tilannetta. Julkisen talouden tasapainottamisen myötä yhteiskunnan mahdollisuudet kasvattaa voittoa tuottamattomien järjestöjen rahoitusta loppui. Kansalaisten ja yritysten karttuisan käden puoleen kääntyi perinteisten hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi monia uusia tahoja; yliopistoja, museoita, taidelaitoksia, sairaaloita joiden rahoitus oli menneinä vuosikymmeninä levännyt lähes yksinomaan yhteiskunnan budjettirahoituksen varassa. Samaan aikaan syntyi ”uusrikkaiden” ryhmä, jolla on mahdollisuudet ja halua tukea hyvinä kokemiaan kohteita.
[muokkaa] Hyve
Hyväntekeväisyys on useimpien valtauskontojen keskeinen hyve. Kristinuskossa Raamatun mainitsemat kolme hyvettä suomennetaan usein usko-toivo-rakkaus, mutta kolmas hyve (agapê, caritas) voidaan suomentaa myös hyväntekeväisyydeksi tai lähimmäisenrakkaudeksi. Kymmenysten antaminen ansioista on kristillistä folklorea.
Islaminuskossa, etenkin sunnimuslimeilla almujen antaminen, zakat, on tärkeä osa uskonnonharjoitusta.
[muokkaa] Miksi ihmiset lahjoittavat
Kysymys siitä, miksi ihmiset lahjoittavat on askarruttanut niin filosofeja kuin ekonomisteja kautta historian. Keskustelua on käyty pyyteettömyyttä korostavan altruistisen ajattelun ja oman edun ajamista korostavan darwinistisen ajattelun välillä.
Altruistisessa ajattelussa lähdetään siitä että meissä kaikissa olisi erityinen ”pyyteettömyyden geeni”. Synnynnäinen, mutta yksilöllisesti vaihteleva tarve auttaa muita. Altruismin vastapainoksi erityisesti ekonomistien toimesta on kehitetty erilaisia teorioita, joissa lahjoittamista ei enää nähdä yksipuolisena antamisena vaan vaihtokauppana.
”Yhteisen hyvän” teoria lähtee siitä, että lahjoittaminen yleishyödylliseen toimintaan hyödyttää meitä kaikkia jotka saamme siten nauttia paremmasta terveydenhoidosta, harrastusmahdollisuuksista, taide-elämyksistä ja vakaammasta yhteiskunnasta. Toisaalta teoria mahdollistaa ns. vapaa-matkustamisen, nauttimisen kaikista edellä mainituista eduista osallistumatta itse hyväntekeväisyyteen. Tämän pitäisi yleisten talousteorioiden mukaan vähentää ihmisten lahjoitushalukkuutta.
Toista teoriaa voidaan kutsua vaikkapa ”vaihtokaupaksi”. Sen mukaan lahjoittajat saavat tekemiensä lahjoitusten turvin itselleen henkilökohtaisia etuja tai erioikeuksia. Lahjoittajat voivat saada etuuksia omassa verotuksessaan. He pääsevät mukaan seurapiireihin tai heidän nimensä voidaan kaivertaa kuparilaattaan sairaalan oven pieleen. Hyväntekeväisyyden myötä lahjoittajan sosiaalinen status nousee.
Kolmas niin kutsutun ”lämpimän hehkun efekti” korostaa lahjoittamisen psykologista vaikutusta. Ihmiset voivat hyvin kun he lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja mitä enemmän he antavat, sitä paremmin he voivat. Vaikka lämpimän hehkun efektin olemassaolo on tämän päivän ekonomistien toimesta myönnetty, avoimeksi jää silti kysymys: Miksi näin tapahtuu? Ja miten efektin vaikutus on mitattavissa tai havaittavissa. (A Lot of Give; Trends in Charitable Giving for the 21st Century, Charities Aid Foundation, 2002)
Lukuisissa varainhankinnan ja markkinoinnin tehtävissä toiminut George Smith kirjassaan Asking Properly, (1995) on tiivistänyt lahjoittamisen motiivit seuraavasti:
- huolestuminen
- syyllisyydentunto
- henkilökohtainen suhde lahjoituksen kohteeseen
- halu olla mukana saavuttamassa jotakin kuolematonta
- halu kuulua johonkin ryhmään
- halu tulla nähdyksi hyvänä ihmisenä
[muokkaa] Hyväntekeväisyyden eri muodot
Yksityiset ihmiset voivat osallistua hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla joko rahaa, tavaraa, aikaa (vapaaehtoistyötä) tai oman arvovaltansa (oikeuden käyttää nimeä).
[muokkaa] Rahalahjoitukset
Tyypillisin tapa osallistua hyväntekeväisyyteen, on lahjoittaa rahaa satunnaisesti erilaisiin keräyksiin. Yksittäisen kansalaisen kohtaamia keräystapoja voivat olla lipaskeräykset, kolehti, listakeräykset, keräyskirjeet, erityismaksulliset puhelinnumerot ja tekstiviestit. Rahankeräysten toimeenpanemiseen tarvitaan aina viranomaisten lupa.
Lahjoittajat haluavat toisinaan sitoutua valitsemiensa kohteiden säännölliseen tukemiseen. Yleisesti käytetty tapa on antaa suoraveloitusvaltakirjan esimerkiksi kerran kuukaudessa tapahtuvaa lahjoitusta varten. Lahjoituksen saajien kannalta sitoutuneet tukijat ovat kertalahjoittajia kannattavampia. Keräyskulut jäävät pienemmiksi ja vuosikertymä suuremmaksi. Kuukausitukijoihin perustuu myös viime aikoina yleistynyt feissaus.
Osa lahjoittajista on valmiita tukemaan valitsemaansa kohdetta merkittävämmällä summalla, jopa satojen tuhansien eurojen tai miljoonien lahjoituksella. Maailman toiseksi rikkaimpana miehenä tunnettu Warren Buffett lahjoitti kesällä 2006 Bill ja Melinda Gatesin säätiölle 37 miljardia dollaria. Psykologian maisteri Maria Lival-Lindström lahjoitti yliopiston rahastoille miljoona euroa pääkaupunkiseudun yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyden edistämiseksi kesällä 2005.
[muokkaa] Testamenttilahjoitukset
Vakiintuneet hyväntekeväisyysjärjestöt saavat säännöllisesti myös testamenttilahjoituksia, vaikka Suomessa ei olekaan aktiivista testamenttimarkkinoinnin perinnettä. Testamenttilahjoitus voi olla pitkän lahjoittajasuhteen luonnollinen päätepiste, mutta silti merkittävä osa testamenttilahjoituksista tulee henkilöiltä, jotka eivät ole aikaisemmin aktiivisesti tukeneet kyseistä yhteisöä. Aktiivinen testamenttimarkkinointi kohdistetaan yleensä asianajajille ja omaisuudenhoitopalveluita myyville tahoille, sillä ne ovat tahoja joiden kanssa kansalaiset keskustelevat omaisuuteensa liittyvistä kysymyksistä.
[muokkaa] Arpajaiset
Arpajaisiin osallistuminen yksi perinteinen tapa osallistua hyväntekeväisyyteen. Yksinoikeus rahavoittoja jakaviin arpajaisiin on Raha-automaattiyhdistyksellä, Veikkauksella ja Fintotolla. Edellä mainittujen yhteisöjen tuotto jaetaan avustuksina yleishyödylliseen toimintaan. Yleishyödylliset yhteisöt voivat järjestää tavara-arpajaisia (tavara-arvat, tavaravoittoautomaatit, arvauskilpailut ja bingopelit). Arpajaisten toimeenpano on luvanvaraista toimintaa.
[muokkaa] Hyväntekeväisyystuotteet
Hyväntekeväisyysjärjestöt tarjoavat myös erilaisia tuotteita, joita ostamalla on mahdollista tukea niiden toimintaa. Osalla järjestöistä on jopa omia kauppoja, joissa näitä tuotteita myydään.
Tuotehyväntekeväisyyden uranuurtajana Japanissa kobelainen tossumerkki Onitsuka Tiger toi markkinoille 1995 tossun, jossa kaupungin saman vuoden maanjäristyksen jokaista kuollutta muistettiin pienellä symbolilla. Tuotto luvattiin maanjäristyksen uhreille.[1]
Hyväntekeväisyystuotteita ovat yhtä lailla perinteisten vaateyritysten tuotteet kuin hyväntekeväisyysjärjestöjen omat, nykyään pitkälle suunnitellut ja brändätyt tuotteet. Suomessa tunnetuimpia ovat Paola Suhosen Amnestylle suunnittelemat T-paidat. 2000-luvun puolivälissä tuotteita on tehtailtu erityisesti U2:n Bonon alkuunpanemassa Afrikkaa auttavassa Red-projektissa sekä rintasyöpää taltuttavassa Roosa nauha -hankkeessa.[2]
[muokkaa] Tapahtumat
Erilaiset hyväntekeväisyystapahtumat; konsertit, huutokaupat ja vastaavat ovat usein myös hyvin suosittuja.
[muokkaa] Vapaaehtoistyö
Taloudellisen tukemisen vaihtoehtona on oman ajan sekä työpanoksen luovuttaminen hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttöön.
[muokkaa] Nimen ja arvovallan luovuttaminen
Julkisuuden henkilöt ja muut arvovaltaisessa asemassa olevat henkilöt voivat osallistua hyväntekeväisyyteen myös luovuttamalla oman nimen, kuvan ja arvovallan hyväntekeväisyysjärjestön käyttöön. Arvostettu henkilö voi toimia organisaation hallituksen puheenjohtajana ja julkisuuden henkilö voi luovuttaa kuvansa käytettäväksi keräyskampanjan markkinointimateriaalissa. Esimerkiksi Lastenklinikoiden kummit on onnistuneesti käyttänyt tätä metodia.
[muokkaa] Hyväntekeväisyys ja verohelpotukset
Hyväntekeväisyyteen liitetään usein mahdollisuus saada verohelpotuksia. Useimmista länsimaista tällainen käytäntö löytyy, mutta Suomessa mahdollisuus saada verohelpotuksia on rajattu minimiin. Yksityishenkilöillä ei Suomessa ole ollutmahdollisuutta vähentää lahjoituksia omassa verotuksessaan. Ainoastaan yritykset voivat tehdä tällaisen vähennyksen vuoden 1989 jälkeen. Tuloverolain (TVL, 1535/1992) 57§:n mukaan yritykset voivat vähentää tulostaan;
-
- 1) vähintään 850 euron suuruisen lahjoituksen, joka on tehty suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen sekä
-
- 2) vähintään 850 euron ja enintään 25 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen.
Lisäksi verohallituksen yhtenäistämisohjeen mukaan arvoltaan vähäinen raha- tai esinelahjoitus yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan kuitenkin katsoa suhdetoiminnan luonteiseksi menoksi, joka on vähennyskelpoinen verotuksessa. Tällainen lahjoitus voi olla korkeintaan 850 euroa.
Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista sekä ulottamista jälleen myös yksityishenkilöihin, on esitetty usealta eri taholta. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi loppuvuodesta 2006 raportin Lahjoitukset kasvuun verovähennyksin. Kirkon ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti sekä Suomen UNICEF-yhdistys tekivät myös kesällä 2006 aloitteen verovähennysoikeuden laajentamisesta.
[muokkaa] Hyväntekeväisyys ja yritykset
Yrityksen näkevät omat lahjoituksensa enemmänkin valveutuneen yrityskansalaisen toimintana kuin pyyteettömänä hyväntekeväisyytenä. Lahjoituksista ja yhteisistä projekteista puhutaan investointina ympäröivään yhteiskuntaan. Osallistuminen yleishyödylliseen toimintaan on osa yritysten yhteiskuntavastuuajattelua. 1990-luvun lopulla yhteiskuntavastuusta tuli tärkeä asia kaikissa yrityksissä, kun kuluttajaboikottien seurauksena yhtiöt alkoivat huolehtia myös eettisestä imagostaan. Enää ei liene suuryritystä, jolla ei olisi jonkinlaista yhteiskuntavastuuohjelmaa. [3]
[muokkaa] Sponsorointi
Sponsorointi eroaa lahjoituksista. Sponsoroinnissa ei ole kysymys puhtaasta hyväntekeväisyydestä vaan yleishyödyllisen yhteisön tai tapahtuman imagon vuokraamisesta. Yhteisö pyrkii hankkimaan varoja toimintaansa ja sponsoriyritys pyrkii muokkaamaan omaa yrityskuvaansa ja edistämään tuotteidensa myyntiä.
Sponsorin panostus on yleensä rahaa, toisinaan myös tavaroita ja palveluita tai markkinointiin osallistumista
Useat yritykset ovat valmiit panostamaan sponsorisopimuksiin huomattavasti suurempia summia kuin pelkkinä lahjoituksina. Toisin kuin lahjoitukset, sponsorointi on yrityksille kokonaisuudessaan verovähennyskelpoinen erä. Sponsorisopimukset ovat kuitenkin mahdollisia vain niin pitkään kun toiminta on yritykselle liiketaloudellisesti kannattavaa.
[muokkaa] Cause Related Marketing
Monet isot yleishyödylliset yhteistyöt ovat tehneet sopimuksia joilla tuetaan erilaisten tuotteiden markkinointia. Toimintamallia kutsutaan termillä Cause Related Marketing (CRM). Toimintamalli saattaa tuottaa merkittäviä summia ja tehdä yhteisön nimeä tunnetuksi jopa miljoonien kuluttajien silmissä, mutta sama toimintamalli on hyödynnettävissä myös paikallisella tasolla.
Kaupallisiin promootioihin voi liittyä erilaisia yhteistyösopimuksia
- Luottokortit, joilla tehdyistä ostoksista muutama promille menee hyväntekeväisyyteen (Affinity credit card)
- Kanta-asiakaspisteiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen
- Kilpailut
- Logorojaltit
- Maksulliset puhelinlinjat
Kaikille edellä mainituille on yhteistä, että ne tarjoavat mahdollisuuden hankkia varoja yhteisölle tai projektille aivan uudelta yleisöltä, mutta ne edellyttävät yhteistyötä yrityksen kanssa heidän markkinointitavoitteidensa eteen.
Tämä yhteistyö hyödyttää sekä yleishyödyllistä yhteisöä että kaupallista osapuolta.
[muokkaa] Henkilökunnan osallistuminen hyväntekeväisyyteen
Eräät yritykset tarjoavat henkilökunnalleen mahdollisuutta käyttää tietyn osan työajasta hyväntekeväisyystyöhön. Esimerkki tällaisesta toimintamallista on Nokian Helping Hands -ohjelma. Nokian työntekijät voivat käyttää 1–2 työpäivää hyväntekeväisyystyöhön joka vuosi.
[muokkaa] Tavaralahjoitukset
Ruotsalainen vaatevalmistaja Gant luovuttaa ylijäämävaatteet hyväntekeväisyyteen. Ruokakauppiaat luovuttavat joissain tapauksissa elintarvikkeita jakeluun, yleensä nämä ovat käyttöaikansa lopussa olevia ruokatarpeita.
[muokkaa] Järjestöt
Hyväntekeväisyysjärjestöt yhdistävät toisten ihmisten mahdollisuuden lahjoittaa rahaa, ja toisten mahdollisuuden antaa aikaansa. Niissä tyypillisesti palkattomat tai pientä palkkaa nauttivat työntekijät harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja kokoavat lahjoittajilta rahaa tätä perustoimintaa varten. Tyypillisiä hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämiä kohteita ovat olleet orpokodit, sairaalat, saattokodit ja toimintatapoina myös vanhusten, vankien ja pitkäaikaissairaiden tuki. Yksi tunnetuimmista vapaaehtoistoimintaan perustuvista hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöistä on Punainen Risti.
[muokkaa] Hyväntekeväisyys eri maissa
[muokkaa] Suomi
Suomessa talkoot ja muu palkaton työ on merkittävin hyväntekeväisyyden tapa.[4]
[muokkaa] Kirjallisuus
- Charles & Elizabeth Handy: The New Philantrops (2006)
