Feissaus

Wikipedia

Feissaus on kansalaisjärjestöjen tapa hankkia jäseniä ja kuukausilahjoittajia (suoraveloitussopimuksella) kasvokkain (engl. face-to-face, F2F tai direct dialogue campaign, DDC) tapahtuvien tapaamisten avulla. Tyypillisesti katumarkkinointia harjoitetaan kesäaikaan vilkasliikenteisillä paikoilla, kuten yliopistokaupungeissa ja festivaaleilla. Idea on alun perin tullut Greenpeaceltä Itävallasta, ja hyvien kokemusten toimivuuden myötä se aloitettiin Suomessa 2001. F2F-työtä valvoo Suomessa Etelä-Suomen lääninhallitus.

Feissarit ovat pääasiassa nuoria opiskelijoita, jotka saavat työstään tunti- ja/tai provisiopalkkaa. Osa järjestöistä kouluttaa itse feissaajansa (esimerkiksi Amnesty International, Greenpeace, Unicef ja Suomen luonnonsuojeluliitto) ja osa käyttää ulkopuolista varainhankintayritystä (WWF).

Feissarit kulkevat tiimeinä julkisilla ja vilkasliikenteisillä alueilla pukeutuneena edustamansa järjestön tunnuksiin. Feissarin tarkoituksena on pysäyttää ihmisiä keskustelua varten, jonka kuluessa feissari esittelee edustamaansa järjestöä ja pyrkii vakuuttamaan kuuntelijan lahjoittamaan vapaavalintaisen summan kuukausilahjoituksena.

Monelle järjestölle tämä työ on vakiintunut parhaaksi varainhankintakeinoksi. Esimerkiksi runsaan kuukauden kokeilujakson aikana SPR sai noin 2000 valtakirjaa toiminnallaan viidessä kaupungissa.^lähde? Amnestyn 1,5 miljoonan euron vuosibudjetista 80 prosenttia on kuukausilahjoituksista kertyvää rahaa.^lähde? F2F:n kautta mukaan tulleet ovat olleet vahvasti sitoutuneita lahjoitukseen: esimerkiksi Greenpeacellä vain noin 10 – 15 prosenttia lahjoittajista lopettaa tukemisensa, ja Unicefin kuukausilahjoittajat ovat järjestön tämänhetkisen arvion mukaan lahjoittajina keskimäärin ainakin 3,5 vuotta.^lähde?

[muokkaa] Kritiikki

Feissaus on herättänyt närkästystä, sillä useat ihmiset eivät pidä siitä, että heitä häiritään kaduilla. Eri järjestöjen mukaan valituksia ei kuitenkaan järjestöjen toimistoille asti tule paljoakaan, suhtautuminen on yleensä neutraalia tai positiivista.^[1] Monien järjestöjen tehdessä samaa työtä voi feissareita kerääntyä tietyillä alueilla kiusaksi asti. Tämä on johtanut esimerkiksi Helsingissä eri järjestöillä tiukkaan yhteistyöhön, jotta samoilla alueilla ei olisi liikaa varainhankkijoita.^[1]

Toinen kritiikki koskee F2F:n kustannuksia. Vaikka F2F:n on kaikkein kustannustehokkain tapa hankkia lahjoituksia, on myös seuraavanlaisia kommentteja esitetty: ”aiomme investoida katukampanjoinnilla ansaitsemiamme rahoja siten, että katukerääjien määrää lisätään ja jalkaudutaan uusille alueille” ^[2]. Pääasiassa kuukausilahjoitukset ovat kuitenkin pienentäneet järjestöjen varainkeruukustannuksia. Suomessa Punainen risti on kuitenkin luopunut feissauksesta sen kalleuden takia.^[1]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ennakkoluulot karisevat katukampanjoinnissa
• WWF:n työnkuvaus
• Hyväntekeväisyysjärjestöt ulkoistavat varainhankkijoitaan
• ”Tasaista tuloa kadulta” (Kepa 1/2006)
• ”Järjestöt moninkertaistaneet tulonsa katukeräyksellä” (HS)
• ”Palkatut aatteenlevittäjät” (TYL 13/2004)
• ”olisiko hetki aikaa?” Voima 9/2003