Helsingin Diakonissalaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin Diakonissalaitos
HDL Logo v1 cmyk 72dpi png.jpg
Perustettu 1867
Kotipaikka Helsinki
Tarkoitus Helsingin Diakonissalaitos tuotttaa monipuolisia sosiaali-, terveys-, ja koulutusalan palveluja ja on vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntija.
Johtaja Olli Holmström
Hallitus HDL:n hallintoelimet
Kotisivu hdl.fi

Helsingin Diakonissalaitoksen toiminnan perustana ovat kristillinen lähimmäisenrakkaus ja ihmisarvo:

Jokaiselle ihmisarvoinen huominen
Helsingin Diakonissalaitos
Alppikadun kortteli.jpg
20140820 142303.jpg

Helsingin Diakonissalaitos (HDL) on Helsingissä toimiva yleishyödyllinen säätiö. Se muodostaa tytäryhtiöineen yhteiskunnallisen konsernin, joka tuottaa sosiaali-, terveys-, ja koulutusalan palveluja. Helsingin Diakonissalaitos on yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntija. HDL on toiminut liki 150 vuoden ajan, ja tuottanut ratkaisuja niillä yhteiskunnan alueilla, joilla ihmiset uhkaavat jäädä palvelujen ulkopuolelle.[1]

Diakonissalaitokseen säätiössä toimivat diakoniapalvelut, koulutuspalvelut, kehittämispalvelut sekä sisäiset palvelut. Merkittävimmät tytäryhtiöt ovat Diacor terveyspalvelut Oy ja Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy. Työelämäpalveluja ja kiinteistöpalveluja tuottaa Diakonissalaitoksen tytäryhtiö Diadome Oy, joka on pääkaupunkiseudulla toimiva yhteiskunnallinen ja sosiaalinen yritys[2]. Diakonissalaitoksen säätiö tytäryhtiöineen työllistää noin 1600 ihmistä, joista noin puolet työskentelee säätiön eri toimipisteissä. Vuonna 2013 konsernin toiminnan volyymi oli noin 150 miljoonaa euroa. Konserniyhtiöiden toiminnasta ja säätiön omaisuudesta syntyvä taloudellinen tulos käytetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.[3]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Diakonissalaitos toimi keskikaupungilla, myöhemmin Katajanokalla, mutta 1800-luvun lopussa sille rakennettiin uudet toimitilat Kallion kaupunginosan länsilaidalta. Diakonissalaitoksen rakennusryhmä käsittää kokonaisen korttelin, jota rajoittavat Helsinginkatu, Kolmas Linja ja Alppikatu sekä korttelin ja Linnunlaulun huvila-alueen välitse kulkeva jalankulku- ja pyörätie.

Diakonissalaitos on toiminut nykyisellä paikallaan Alppikadulla vuodesta 1897 alkaen. Laaja kortteli on mahdollistanut lisärakentamisen. Alppikadun korttelissa on mahdollisuus päästä tutustumiskierrokselle, jonka aikana tutustutaan rakennuksiin ulkoapäin ja henkilöihin, joiden mukaan rakennukset ovat saaneet nykyiset nimensä.

Kulkuyhteydet Bussit 23, 53, 70T, 503, Hakaniemen metroasemalta noin 1 km:n kävely, Kallion virastotalon raitiovaunupysäkiltä noin 900 metriä. Maksullinen pysäköinti sisäpihalla ja Alppikadun varrella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867. Everstinna Aurora Karamzinin (1808–1902) aloitteellisuus ja taloudellinen tuki olivat merkityksellisiä Diakonissalaitoksen toiminnalle sen alkuvuosina. Aurora Karamzin oli hyväntekijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomessa ja Venäjällä. Monet nykyisistä sosiaali- ja terveysalan palveluista ovat saaneet alkusysäyksen Karamzinin hyväntekeväisyystyöstä.

Diakonissalaitoksen toiminnan esikuva saatiin Saksasta, jonne oli perustettu ensimmäinen evankelinen diakonissalaitos Kaiserswerthin kaupunkiin 1836. Saksalaisen mallin mukaan myös Helsingin Diakonissalaitoksessa hoidettiin sairaita, huolehdittiin kodittomista lapsista sekä autettiin köyhiä. Lisäksi annettiin sairaanhoidon ammatillista koulutusta.

Helsingin Diakonissalaitos perustettiin katovuosina, jolloin nälkä ja kulkutaudit kulkivat käsi kädessä ja haastoivat suomalaisen yhteiskunnan auttamisjärjestelmää. Yhteiskunta on muuttunut Diakonissalaitoksen lähes 150 vuotisen toiminnan aikana: Yhteiskunnan nykyisiä haasteita ovat esimerkiksi syrjäytyminen, lisääntynyt alkoholinkulutus ja huumeidenkäytön mukana tulleet ongelmat.[4]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Diakonissalaitos on kolmannen sektorin toimija, ja sen tarjoamat palvelut täydentävät kuntien toimintoja sekä hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Diakonissalaitos toimii yhteistyössä esimerkiksi valtion, kuntien ja yritysten kanssa.

Monet Diakonissalaitoksen tuottamista palveluista ovat kuntien rahoittamia. Diakonissalaitos tuottaa esimerkiksi asumispalveluja, tekee lapsi- ja perhetyötä sekä päihde- ja mielenterveystyötä. Diakonissalaitokseen kuuluu myös sosiaali- ja terveysalan sekä kotitalous- ja kuluttajapalvelualan ammattilaisia kouluttava Helsingin Diakoniaopisto. Lisäksi Diakonissalaitos järjestää kansalaistoimintaa sekä toteuttaa monenlaisia kehittämishankkeita.

Konserniyhtiöiden toiminnasta ja säätiön omaisuudesta syntyvä taloudellinen tulos käytetään palvelujen kehittämiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Diakonissalaitos on profiloitunut vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntijana[5]. Diakonissalaitos on esiintynyt mediassa esimerkiksi silloin, kun käydään keskustelua syrjäytymisestä, romanikerjäläisistä ja asunnottomuudesta, päihteiden käytöstä koituvista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta.[6] [7]

Diakoniakäsitys

Diakonia-sana tulee kreikansta ja tarkoittaa palvelua. Kristillisen kirkon Diakonian perustana ovat Jeesuksen opetukset ja esimerkki lähimmäisenrakkaudesta sekä alkuseurakunnan vakiintunut tapa pitää huolta vähäosaisista. Eri kirkkokunnissa ja eri aikakausina on diakoniatyö ymmärretty ja järjestetty eri tavoin. Nykyaikaisen diakonian pioneerina voidaan pitää saksalaista Theodor Fliedneriä, joka perusti ensimmäisen diakonissalaitoksen vuonna 1839. Muutama vuosikymmen myöhemmin Helsingin Diakonissalaitos perustettiin fliedneriläisen mallin mukaisesti.

Käsitykset diakoniasta ovat eläneet ajan mukana. Diakonissalaitoksen nykyinen käsitys diakoniasta on tiivistetty kolmeen kohtaan: 1. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on diakonian voimanlähde 2. Diakonian kärki on siellä missä hätä ja häpeä ovat suurimmat 3. Diakoniaa ei kukaan jaksa tehdä yksin – yhteisö kantaa[8]

Museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Diakonissalaitoksen museo Diamus on pieni erikoismuseo, joka sijaitsee säätiön Päärakennuksen aulatiloissa. Museon näyttely kuvaa Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1867 alkaneen kehityskaaren pienestä kulkutautisairaalasta ja diakonissojen kasvatuspaikasta yhteiskunnalliseksi konserniksi. Uusi näyttely on saanut nimekseen "Minä olen, koska sinä olet".

Diamus on mukana Seinätön museo -hankkeessa, joka tuottaa erilaisia ohjelmia verkkosovellutuksella. Ohjelmat on optimoitu älypuhelimelle, mutta toimivat myös verkkosivuna. Verkkosivuilla voi tutustua lyhyisiin äänitarinoihin 1870-luvulta 2000-luvulle. Tarinat kertovat Diakonissalaitoksen toiminnasta ja historiasta. Lisäksi Alppikatu 2 -ohjelmassa esitellään korttelin kaikki nykyiset rakennukset vuodesta 1897 alkaen sekä henkilöt, joiden mukaan rakennuksia on nimetty. Ohjelman painopiste on rakennusten historiassa ja korttelin rakentumisessa sellaiseksi kuin se nyt on. Mukana on myös joitakin tuokio- ja tunnelmakuvia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°11′05″N, 024°56′20″E