Syrjäytyminen
Sivulta puuttuu
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: määritelmälle ei ole lähdettä |
Syrjäytyminen ja sosiaalinen syrjäyttäminen (engl. social exclusion) tarkoittavat yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka koskee tyypillisesti koulutusta, työmarkkina-asemaa, elintasoa, terveyttä, sosiaalisia suhteita ja elinympäristöä[1].
Sisällysluettelo |
Määritelmä [muokkaa]
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa[2], mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen tai jopa halveksuntaan eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.
Sosiaalisella syrjäyttämisellä tarkoitetaan yksilöiden ja ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista siten, että he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.
Syitä [muokkaa]
Syrjäytymistä ja syrjäyttämistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, tuloerot, vammaisuus, terveysongelmat, etninen tai muu syrjintä tai päihteiden käyttö. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä. Syrjäytyminen saattaa johtaa etenkin miehillä vaikeuksiin löytää kumppania taikka muunlaisiin ihmissuhdeongelmiin. Syrjäytyminen saattaa johtaa myös päihdeongelmiin tai pahentaa entisiä. Myös rikollisuus on keskimääräistä yleisempää syrjäytyneiden keskuudessa.[3]
Seurauksia [muokkaa]
Syrjäytyneillä on usein muita ihmisryhmiä huonommat mahdollisuudet hankkia lääkkeitä ja laadukkaita terveydenhoitopalveluja tai syödä terveellisesti. Syrjäytyneiden keskimääräinen elinajanodote onkin pienempi kuin muulla väestöllä.
Syrjäytynyt ihminen saattaa menettää luottamuksen yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Taloudellisesti syrjäytyneillä onkin muuta väestöä huomattavasti heikompi usko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen[4]. Syrjäytyminen saattaa aiheuttaa yksilölle myös toivottomuutta, katkeruutta, motivaation laskua, itsetunnon heikkenemistä tai muunlaista henkistä pahoinvointia. Myös halu vastuun kantamiseen ja itsestään huolehtimiseen voi heiketä.
Syrjäytymisen historiaa [muokkaa]
Sellaisia alle 30-vuotiaita, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa eikä työ- tai opiskelupaikkaa on nykyään lähes puolta vähemmän kuin 1990-luvun alussa.[5][6]
Katso myös [muokkaa]
- Asunnottomuus
- Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi 2010
- Irtolaisuus
- Kulkuri
- Köyhyys
- Sosiaalinen vieraantuminen
- Syrjäytyneiden akanvirta
- Työttömyys
Lähteet [muokkaa]
- ↑ 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista Tilastokeskuksen sivusto. 26.1.2011.
- ↑ 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista Tilastokeskuksen sivusto. 26.1.2011.
- ↑ http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/Nuorisobarometri_2006.pdf s. 18
- ↑ Mikko Heikkilä: Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Tampereen yliopisto, Poliitiikan tutkimuksen laitos. Pro gradu 18.4.2007. Sivu 59
- ↑ Ajatuksia presidentin työryhmästä, tiedetoimittaja MARKO HAMILO 16.9.2012
- ↑ Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?, Pekka Myrskylä, Eva-analyysi 19, 1.2.2012, sivut 2, 6, kuvio 4.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Minne katosi 40 000 nuorta? – ”Tavallinen elämä on pettymys”. Uusi Suomi 8.4.2012.
- Jenni Mehtonen: Sisäministeriö: Syrjäytyminen on suurin turvallisuusriski. Ylen uutiset 15.8.2011.
- Älä jää ostarille pyörimään. Helsingin Sanomat, 16.9.2012.
