Julkinen sosiologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkinen sosiologia on sosiologian ala, jossa teoreettinen ymmärrys yhdistetään käytännön toimintaan.

Julkisen sosiologian käsite nousi keskusteluun Yhdysvaltojen sosiologisen yhdistyksen kokouksessa vuonna 1988. Yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Herbert Gans pohti esitelmässään sosiologien julkista tehtävää. Hän esitti, että sosiologien olisi tutkittava tavallisten ihmisten kannalta tärkeitä kysymyksiä (esimerkiksi elämäntavoista, perheestä, taloudesta ja terveydestä) ja ajankohtaiskysymyksiä (tätä tutkimusta hän nimitti "palokuntatutkimukseksi") unohtamatta sosiaalista kritiikkiä. Näitä kysymyksiä tutkivia olisi hänen mukaansa luontevaa kutsua julkisiksi sosiologeiksi. Esimerkeiksi julkisista sosiologeista Gans nimesi David Riesmanin (The Lonely Crowd, 1950) ja Robert Bellahin (Habits of the Heart, 1985). [1]

Julkisen sosiologian käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisitoista vuotta Herbert Gansin puheenvuoroa myöhemmin Michael Burawoy täsmensi samaisen yhdistyksen puheenjohtajana julkisen sosiologian käsitteen merkityksiä esitelmässään Julkisen sosiologian puolustus (For Public Sociology). Hänen mukaansa on olemassa perinteisiä julkisia sosiologeja, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan teksteillään ja teorioillaan, ja orgaanisia julkisia sosiologeja, jotka osallistuvat sosiaalisten liikkeiden, järjestöjen ja yhteisöjen toimintaan sosiologista tietämystään hyödyntäen. Perinteisiksi julkisiksi sosiologeiksi Burawoy arvioi Gansin nimeämien lisäksi C. Wright Millsin, W. E. B. Du Bois'n (The Souls of Black Folk, 1903) ja Gunnar Myrdalin (An American Dilemma, 1944), aikalaisistaan hän mainitsee Barbara Ehrenreichin (Nälkäpalkalla, 2003). [2] Myös Herbert Gans (Urban Villagers, 1962) lasketaan perinteisten julkisten sosiologien joukkoon [3].

Burawoyn mukaan maailma tarvitsee julkista sosiologiaa. Sosiologinen tieto tulee suunnata sosiaaliseen todellisuuteen. Karl Marxin 11. Feuerbach-teesin [4] hengessä Burawoy toteaa: "Jos aiemmin tutkin maailmaa muuttaakseni sosiologiaa, nyt tutkin sosiologiaa muuttaakseni maailmaa". Julkisen sosiologian tehtävänä on palauttaa sosiologia sinne mistä se tulikin, takaisin ihmisille, hän sanoo. "Tehtävä on hienovarainen, vaikea ja vaarallinen" (delicate, difficult and dangerous). [5] Ja se vaatii keskustelua yli kaikkien rajojen niin sosiologian sisällä (professionaalisen, päätöksentekoa palvelevan, kriittisen ja julkisen sosiologian kesken) kuin sitä ympäröivässä globaalissa kansalaisyhteiskunnassa [6].

Julkisen sosiologian asema yliopistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisen sosiologian asemasta osana yliopistososiologiaa on käyty Yhdysvalloissa laajempaa keskustelua 2000-luvulla. Keskustelun alkuunpanija on ollut Michael Burawoy, joka on kehittänyt julkista sosiologiaa Standfordin yliopiston sosiologian laitoksella Berkeleyssa.

Pohjoismaat

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella (nyk. kasvatustieteiden yksikkö) järjestettiin vuonna 2009 ensimmäinen julkisen sosiologian kurssi[7]. Lukuvuodesta 2013–2014 julkisen sosiologian opetusta annetaan yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä.

Sosiologipäivillä 2010 Jyväskylässä pidettiin ensimmäinen julkisen sosiologian teemaryhmä yhdessä demokratian tilat -ryhmän kanssa[8]. Muista Pohjoismaista Tanskassa, Aalborgin yliopistossa, harjoitetaan julkista sosiologiaa[9].

Julkisen sosiologian käytännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkinen sosiologi harjoittaa työtään erityyppisissä julkisuuksissa. Ensimmäisen julkisuuden muodostavat sosiologiaa eri kouluasteilla opiskelevat opiskelijat, joista kasvaa sosiologisesti sivistyneen julkison eli aktiivisesti keskustelevien, julkisuuteen päin suuntautuvien ja tiettyjen yhteisten ongelmien tai kysymysten ympärille kehkeytyvien toimijaryhmien edustajia. Toisena toimintakenttä on yleisjulkisuus, jossa julkinen sosiologi esittää tutkimukseen ja pohdintaan perustuvia käsityksiään erilaisista sosiaalisista ongelmista ja kysymyksistä julkisista palveluista väestön ikääntymiseen ja rasismiin. Kolmas tapa toimia julkisena sosiologina on koota olemassa olevaa tietoa yhteen ja laatia yleiskielisiä esityksiä sosiologisista aiheista eli toisin sanoen popularisoida niitä huolellisesti. Julkinen sosiologi voi myös kirjoittaa tutkimuksensa suurelle yleisölle joko suoraan tai tieteellisen tutkimusraportin keskeiset tulokset uudelleen julkaisten.[10] Näiden lisäksi hän voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan (yhteiskunnallisiin liikkeisiin, vapaaehtoistyöhön, järjestöihin, aktivismiin, yhdistyksiin) sosiologista tietoaan ja taitoaan hyödyntäen. [11]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gans, Herbert (1989). Sociology in America. American Sociological Review 54 (February 1989), s. 1–16. [1]
  2. Burawoy, Michael (2006) Julkisen sosiologian puolustus. Sosiologia 43 (4), 259–286. [2]
  3. Task Force on Institutionalizing Public Sociology 2005. [3]
  4. http://www.marxists.org/suomi/marx/1845/teeseja-feuerbachista.htm
  5. http://www.youtube.com/watch?v=RzU1LqbHQ9s&feature=related
  6. https://dcl.umn.edu/mediabank/stream/flv640/SY000127
  7. http://julkinensosiologia.wordpress.com/kurssin-aikataulu/, Suoranta, Juha (2009). Alamaisten elämää. Teoksessa Tomperi, Tuukka (toim.) Akateeminen kysymys. Tampere: Vastapaino, 67–80. [4]
  8. http://www.westermarck.fi/?page_id=128&language=fi/
  9. http://en.aau.dk/About+Aalborg+University/University+Structure/Faculties/The+Faculty+of+Social+Sciences/677964
  10. Gans, Herbert (2002). More of Us Should Become Public Sociologists. Footnotes, July/August 2002 [5].
  11. Suoranta, Juha (2009). Alamaisten elämää. Teoksessa Tomperi, Tuukka (toim.) Akateeminen kysymys. Tampere: Vastapaino, 67–80. [6]