Poikkeavuus
Poikkeavuus on sosiologisessa kontekstissa tapahtuvaa toimintaa tai käytöstä, joka rikkoo kulttuurisia normeja. Näitä normeja ovat muodollisesti säädetyt säännöt esimerkiksi rikollisuus tai epämuodollisia sosiaalisten normit kuten perinteiset tavat. Näiden sääntöjen syntyminen, muuttuminen ja toimeenpaneminen kuuluu sosiologien, psykologien, psykiatrien ja kriminologien tutkimusalueeseen.
Poikkeavuus sosiaalisten normien rikkomisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Normit ovat tiettyjä käyttäytymisen malleja, jotka tekevät ihmisten käyttäytymisestä yhteiskunnassa ennustettavaa. Ne muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, ja ovat riippuvaisia kontekstista kuten yhteiskuntaluokasta ja ikäryhmästä.
Poikkeavuus tarkoittaa näiden kulttuurisesti vahvistettujen normien rikkomista. Tämä määritelmä voidaan tulkita useilla eri tavoilla. Sosiaaliset normit ovat erilaisia eri kulttuureissa: toisessa kulttuurissa poikkeavuus ja sääntöjen rikkominen voidaan toisessa yhteiskunnassa tulkita normaaliksi. Jotkut poikkeavat toiminnot voivat olla rikollisia.
Teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poikkeavuutta pyrkii selittämään kolme sosiologista suuntausta: rakenteellinen funktionalismi, symbolinen interaktionismi ja konfliktiteoria.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anderson, Leon: Deviance : Social Constructions and Blurred Boundaries. University of California Press, 2017. ISBN 978-0-520-29237-6.
- Delaney, Tim: Social Deviance. Lanham : Rowman & Littlefield, 2017. ISBN 978-1-4422-5253-0.
- Jäntti, Saara ym. (toim.): Hulluus ja kulttuurinen mielenterveystutkimus. Jyväskylän yliopisto, 2019. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja, 1457-6899 ; 125. ISBN 978-951-39-7705-4.