C. Wright Mills

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
C. Wright Mills
Syntynyt 28. elokuuta 1916
Waco, Teksas
Kuollut 20. maaliskuuta 1962 (45 vuotta)
West Nyack, New York
Tutkimusala Sosiologia
Instituutti Columbian yliopisto
Tutkinnot Wisconsinin yliopisto

Charles Wright Mills (28. elokuuta 1916 Waco20. maaliskuuta 1962 West Nyack) oli yhdysvaltalainen sosiologi, joka tunnetaan modernin konfliktiteorian isänä. Häntä on luonnehdittu muun muassa ilmaisuilla "radikaalin suorapuheinen julkinen intellektuelli, sosiologiaa Columbian yliopistossa opettava moottoripyöräilevä anarkisti Texasista"[1] ja "puoliksi provokaattori, puoliksi sosiologi"[2].

Sosiologi C. Wright Mills oli yhteiskuntatieteiden yksinäinen susi, akateeminen riitapukari ja yhteiskunnallinen näkijä. Hänestä tuli radikalisoituvan opiskelijaliikkeen legenda. Pääteoksissaan hän tutki modernien yhteiskuntien keskeisiä kysymyksiä: yhteiskuntaluokkia, kulutuskapitalismia ja valtaeliittejä painottaen sosiologista mielikuvitusta tutkijan käsityötaitona. Millsin mukaan yhteiskuntatieteilijän kriittinen tehtävä on kääntää ihmisten yksityisiksi kokemat ongelmat julkisiksi kysymyksiksi.[3]

Millsin tärkeimmät teokset ovat hänen kolme Yhdysvaltojen toisen maailmansodan jälkeisen yhteiskuntaa käsittelevää tutkimustaan ammattiyhdistyksestä, luokkarakenteesta ja vallankäytöstä: The New Men of Power (1948), White Collar (1951) ja The Power Elite (1956). Niiden lisäksi Mills loi mainetta hänen tunnetuimmaksi tulleella, yhteiskuntatieteen metodologiaa tarkastelevalla teoksellaan The Sociological Imagination (1959). 45-vuotiaana kuolleelta sosiologilta jäi useita käsikirjoituksia, mm. teos The Cultural Apparatus ja kuvitteelliseen kirjeenvaihtoon perustuva Contacting the Enemy: Tovarich, written to an imaginary Soviet colleague. Osa näistä tähän teokseen kirjoitetuista kirjeistä on julkaistu myöhemmin hänen tyttäriensä toimittamassa teoksessa Millsin käymästä kirjeenvaihdosta.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mills päätti tohtoriopintonsa Wisconsinin yliopistossa 1941 ja tuli samana vuonna nimitetyksi ensimmäiseen akateemiseen työpaikkaansa Marylandin yliopiston apulaisprofessoriksi. Lähinnä John Deweyn pragmatismia käsittelevän väitöskirjansa A Sociological Account of Pragmatism: An Essay on the Sociology of Knowledge hän jätti tarkastukseen seuraavana vuonna. Vuoden 1945 alussa hän sai paikan Columbian yliopiston yhteydessä toimineesta kuuluisasta Bureau of Applied Social Research (BASR) -tutkimuslaitoksesta (nyk. Institute of Social and Economic Research and Policy), jota johti sen vuonna 1944 perustanut Paul F. Lazarsfeld[5]. BASRissa työskennellessään Mills julkaisi yhteistyönä tutkimukset ammattiyhdistysjohtajista (The New Men of Power, 1948) ja Puerto Ricosta tulleista siirtolaisista (The Puerto Rican Journey, 1950)[6]

Kirjeessään (20. 11. 1948) ystävälleen, Politics-lehden päätoimittaja Dwight Macdonaldille, Mill valittaa aikansa menevän miltei kokonaan kollektiiviseen tutkimustyöhön sen sijaan että käyttäisi sen kirjoittamiseen, minkä kokee varsinaiseksi työkseen. Kirjoittaakseen hyvin, "kirjoittaminen täytyy elää: kirjoista tekemänsä muistiinpanot, tapahtumista ammentamansa merkitykset, jopa katunäkymän antama vaikutelma ... niiden täytyy sisältyä siihen mitä on tekemässä. Itsekkäästi ajatellen, haluan olla vapaa kerätäkseni tällaisen aineiston ja käyttääkseni sen itse vapaasti valitsemaani tutkimustyöhön."[7]

Vuotta myöhemmin, 1946, hänet nimitettiin Columbian yliopistoon sosiologian yliassistentiksi (assistant professor) ja BASRin työvoimatutkimuksen osaston johtajaksi. Vuonna 1950 hänestä tuli sosiologian apulaisprofessori ja 1956 professori. [8]

Mills toimi vierailuprofessorina kevätlukukaudet Chicagon yliopistossa (1949) ja Brandeisin yliopistossa (1953) sekä lukuvuoden Fulbright-opettajana Kööpenhaminan yliopistossa (1956-1957). Lisäksi hän teki lyhyen vierailun Meksikon yliopistoon opettaen Marxismia käsittelevässä seminaarissa.[8]

Millsin uran merkkivuodet:

Mills opetti Columbian yliopiston lisäksi Lontoossa, Mexico Cityssä ja Fulbright-tutkijana Kööpenhaminan yliopistossa. Kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1968, Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA nimesi Millsin opiskelijaradikalismin päävaikuttajien joukkoon yhdessä Herbert Marcusen (1898–1979) ja Frantz Fanonin (1925–1961) kanssa[9].

Päätyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The New Men of Power. America's Labor Leaders (1948)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työn sosiologian alaan kuuluvan teoksen tutkimuskohteena on ammattiyhdistyksen ja erityisesti sen ammattiyhdistysjohtajien rooli ja tehtävä toisen maailmansodan jälkeisen Yhdyvaltojen rakentamisessa. Mills kysyy, mikä on ammattiyhdistyksen merkitys sosiaalisen muutoksen edistämisessä ja niin kutsutun valtavirran (the main drift) (yhteiskunnan militarisoitumisen, vieraantuneisuuden ja kulutuksen totalitarismin) vastustamisessa. Siinä missä Millsin lähtökohta on optimistinen, hänen johtopäätökset ovat synkkiä: ammattiyhdistysjohtajista ei ole yhteiskunnan muuttamiseen oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi, sillä heidän intressinään näyttää olevan vallan kahminen ja mukautuminen systeemiin ja vehkeily omistajien kanssa. "Ei ihme, että ajan oloon mukautuminen tekee joistain heistä omien pienten alojensa rosvobaroneita." [10]

The Power Elite (1956)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Mills erottaa kolme yhteen kytkeytyvää eliittien valtakeskittymää. Liike-elämän eliitti oli muuttunut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen paikallisesta kansalliseksi, se tuotti tarpeita ja tuotteita kansallisille markkinoille. Sen liiketoimintatavat olivat muuttuneet paikallisesta omistajavetoisuudesta manageriaalisiksi, jossa omistaminen ja johtaminen oli erotettu toisistaan.

Asevoimissa tapahtui samantapaisia intressisiirtymiä: toinen maailmansota synnytti sotateollisuuden ja nosti esiin ”sotaherrojen” eliitin, jota Mills piti kaikkein vaarallisimpana sen käytettävissä olevan tuhovoiman vuoksi. Mills kirjoittaa Yhdysvaltain militarismista valtavirtana (”the main drift”), jonka nimenomaisena tarkoituksena ei ole puolustus, vaan ”jatkuvan sotatalouden” (permanent war economy) ja ”sodan metafysiikan” ylläpitäminen.

Kolmas, poliittinen eliitti muodostui suppeasta poliittisten vaikuttajien ryhmästä poliittisen päätöksenteon huipulla. He eivät Millsin mukaan ole niinkään kiinnostuneita rahasta, jota heillä jo oli yllin kyllin, vaan ennen muuta "amerikkalaisen elämäntavan" säilymisestä ja vallasta sinänsä[11]. He ovat läheisissä suhteissa niin korporaatioeliitin kuin sotaherrojen kanssa muodostaen vallankäytön ulkopuolisilta suljetun ytimen.

Sosiologinen mielikuvitus (1959)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 suomennetussa teoksessaan The Sociological Imagination (Sosiologinen mielikuvitus) Mills esittää käsityksensä sosiologian tehtävistä ja sosiologin ammattitaidosta eräänlaisena käsityöläisyytenä. Millsin lähes lentäväksi lauseeksi tulleen ajatuksen mukaan sosiologinen mielikuvitus ja sosiologin ammattitaito tarkoittavat ihmisten kokemien yksityisten huolien näkemistä historiallis-yhteiskunnallisissa kokonaisyhteyksissään ("turning private troubles and concerns into public issues).[12]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • From Max Weber: Essays in Sociology, toim. Hans Gerthin kanssa (1946)
  • The New Men of Power: America's Labor Leaders (1948).
  • The Puerto Rican Journey: New York's Newest Immigrants (Clarence Seniorin ja Rose Goldenin kanssa) (1950).
  • White Collar: The American Middle Classes (1951).
  • Character and Social Structure: The Psychology of Social Institutions (Hans Gerthin kanssa).
  • The Power Elite (1956). (arvostelu)
  • The Causes of World War Three (1958).
  • The Sociological Imagination (1959, suom. Sosiologinen mielikuvitus, 1982).
  • Listen, Yankee: The Revolution in Cuba (1960).
  • The Marxists (1962).

Postuumit teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Power, Politics, and People (toim. Irving Louis Horowitz, 1963).
  • Sociology and Pragmatism: The Higher Learning in America (diss., 1964).
  • Who Controls America (1988).
  • C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings (toim. Kathryn ja Pamela Mills, 2000) (luku 1, arvostelu, arvostelu, koko kirja).
  • The Politics of Truth. Selected Writings of C. Wright Mills (toim. John H. Summers, 2008).

Millsin tekstejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • C.Wright Mills, Letter to the New Left [2]
  • C.Wright Mills, On Intellectual Craftsmanship
  • C.Wright Mills, The Power Elite (otteita) [3]
  • C.Wright Mills, The Sociological Imagination (ote) [4]
  • C.Wright Mills (1958) The Structure of Power in American Society, British Journal of Sociology 9 (1), 29–41. [5]

Tekstejä Millsistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herbert Aptheker, The World of C. Wright Mills, 1960.
  • Stanley Aronowitz (toim.), C. Wright Mills: A Three-Volume Set, 2004. [6]
  • Stanley Aronowitz, Taking It Big: C. Wright Mills and the Making of Political Intellectuals, 2012.
  • John Eldridge, C. Wright Mills, 1983.
  • John Eldridge, C. Wright Mills and the Ending of Violence, 2003.
  • Daniel Geary, Radical Ambition: C. Wright Mills, the left, and American social thought. University of California Press, 2009. (Luku 6 ja epilogi )
  • Tom Hayden, Stanley Aronowitz, Richard Flacks ja Charles Lemert, Radical Nomad: C. Wright Mills and His Times, 2006.
  • Irving Louis Horowitz, C Wright Mills: An American Utopia. Free Press, 1983.
  • Keith Kerr, Postmodern Cowboy: C. Wright Mills and a new 21st century sociology. Paradigm Publishers, 2009.
  • Rick Tilman, C. Wright Mills: A Native Radical and His American Roots, 1984.

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alarcón, Ricardo (2007) The Return of C. Wright Mills Amid the Dawn of a New Era [7]
  • Aronowitz, Stanley (2003) A Mills Revival? [8]
  • Becker, Howard S. (1994). Professional Sociology: The Case of C. Wright Mills. Teoksessa Rist, Ray (toim.) The Democratic Imagination: Dialogues on the Work of Irving Louis Horowitz. New Brunswick: Transaction Books, 175–87.[9]
  • Brewer, John D (2004) Imagining The Sociological Imagination: the biographical context of a sociological classic [10]
  • Brewer, John D (2005) The Public and Private in C.Wright Mills’s Life and Work. Sociology 39 (4), 661–677. [11]
  • Brewer, John D (2007) C. Wright Mills, the LSE and the sociological imagination [12]
  • Birnbaum, Norman (2009) The Half-Forgotten Prophet: C.Wright Mills [13]
  • Dandaneau, Steven P. (2006) The Power Elite at 50: C. Wright Mills's Political Sociology in Midlife Crisis. Fast Capitalism 2.1 [14]
  • Dawson, Michael (2005) Saturday, December 10, 1960: The Debate That Never Happened [15]
  • Domhoff, G. William. 2006. "Mills's The Power Elite 50 Years Later." Contemporary Sociology 35:547-550 [16]
  • Dreier, Peter (2012) C. Wright Mills Would Have Loved Occupy Wall Street [17]
  • Elwell, Frank, W. (2002) The Sociology of C. Wright Mills [18]
  • Freeman, James (2011) Another Side of C.Wright Mills: The Theory of Mass Society. Logos 10 (4). [19]
  • Gitlin, Todd C. Wright Mills, Free Radical [20]
  • Judis, John (2001) Grist for Mills. Texas Monthly [21]
  • Langman, Lauren (2000). History and Biography in a Global Age: The Legacy of C. Wright Mills [22]
  • Miliband, Ralph (1962). Tribute to C. Wright Mills. New Left Review I/15 [23]
  • Novack, George (1960) The World of C. Wright Mills. International Socialist Review 2 (3), 84–90. [24]
  • Smith, Mark K. (1999, 2009) C. Wright Mills: power, craftsmanship, and personal troubles and private issues. the encyclopaedia of informal education [25].
  • Sterne, Jonathan (2005). C. Wright Mills, the Bureau for Applied Social Research, and the Meaning of Critical Scholarship. Cultural Studies ↔ Critical Methodologies 5(1), 65-94. [26]
  • Suoranta, Juha (2011). C. W. Mills – sosiologisen tiedon, vallan ja eliittien tutkija. [27]
  • Wakefield, Dan (2005) My Columbia: Van Doren, Trilling and Mills, Columbia College Today, Jan. 2005 [28]
  • Wakefield, Dan (2009a) C. Wright Mills: Before His Time, The Nation [29]
  • Wakefield, Dan (2009b) C. Wright Mills, The Nation [30]

Sivustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Näin Millsiä kuvaa John Summers toimittamansa Millsin valikoitujen kirjoitusten The Politics of Truth (2008) takakannessa.
  2. Russell Jacob teoksen Summers (toim.) The Politics of Truth (2008) takakannessa.
  3. Mills, C. Wright (1982). Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Gaudeamus.
  4. Mills, Kathryn with Pamela Mills (2000) C.Wright Mills. Letters and Autobiographical Writings. Berkeley and Los Angeles: California University Press, ks. myös [1].
  5. Ks. http://www.outofthequestion.org/Media-Research-of-the-1940s/BASR.aspx, http://iserp.columbia.edu/about
  6. Ks. Meléndez Vélez, Eduardo (2005). The Puerto Rican Journey Revisited: Politics and the Study of Puerto Rican Migration. Centro Journal 7(2) http://redalyc.uaemex.mx/src/inicio/ArtPdfRed.jsp?iCve=37717211
  7. C.Wright Mills. Letters and Autobiographical Writings. Berkeley and Los Angeles: California University Press, s. 128.
  8. a b Mills, Kathryn with Pamela Mills (2000) C.Wright Mills. Letters and Autobiographical Writings. Berkeley and Los Angeles: California University Press, s. 344–346.
  9. Summers, John (2008) Every Fury on Earth. Aurora, CO: The PenMark Press, s.189
  10. Mills, C.Wright, 2001, The New Men of Power. America's Labor Leaders, Urbana & Chicago: University of Illinois Press, s.123.
  11. Mills, C. Wright (2000), Power Elite. Oxford: Oxford University Press, s. 227.
  12. Sosiologi on osa tutkimuskohdettaan Sosiologian peruskurssi, avoin yliopisto