Oikeussosiologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oikeussosiologia on yksi sosiologian erityisalue. Oikeussosiologiassa tarkastellaan oikeudellisten ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden välisiä rakenteellisia ja historiallisia yhteyksiä ja sitä kautta pyritään näiden ilmiöiden yhteiskuntateoreettiseen selittämiseen ja tulkintaan.[1] Oikeuden tutkiminen yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta lähtee ajatuksesta, että oikeus ja yhteiskunta ovat monella tasolla kietoutuneet toisiinsa.

Oikeussosiologista tutkimusta lähellä ovat oikeuspoliittinen, kriminologinen ja kriminaalipoliittinen tutkimus. Näitä tutkimusaloja ei voikaan aina selkeästi erottaa toisistaan.[2]

Oikeussosiologia tutkimusalana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeussosiologia on monitieteinen tutkimusala, joka sijoittuu oikeustieteen, yleisen yhteiskuntatieteen ja sosiologian välimaastoon. Oikeussosiologia voidaan määritellä tutkimussuuntaukseksi, jossa tutkitaan oikeudellisten käytäntöjen, instituutioiden, oikeudellisten doktriinien ja niihin liittyvän yhteiskunnallisen kontekstin välisiä suhteita. Oikeutta tutkitaan siis yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Oikeuden tutkimiseen sovelletaan tällöin yhteiskuntatieteiden yleisiä metodeja.

Oikeussosiologian tutkimus ja opetus on vaihtelevasti organisoitu eri maissa: joissakin maissa se on osa yhteiskuntatieteitä ja toisissa osa oikeustieteitä. Lisäksi oikeussosiologian professoreiden taustakoulutus vaihtelee maittain.[3] Organisoinnilla ei ole yksiselitteistä paikkaa.

Tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeussosiologian tehtävä on kehittää yleisiä teorioita, jotka selittävät oikeuteen liittyviä sosiaalisia prosesseja. Toinen tehtävä on alan sosiaalisten tekijöiden ja muuttujien keskinäisten suhteiden empiirinen tutkimus ja analyysi. Keskeisellä sijalla tällöin on ilmiöiden syiden ja seurausten selittäminen.[4] Oikeussosiologisessa tutkimuksessa oikeus määritellään yleensä laajasti. Voimassaolevan virallisen oikeuden lisäksi tutkimus voidaan samanaikaisesti ulottaa myös erilaisiin epävirallisiin menettelyihin ja käytäntöihin viralliskoneiston ulkopuolelle. Suuntaukselle ominaista on myös se, ettei siinä sitouduta oikeudellisiin käsitteisiin tai oikeudelliseen tapaan hahmottaa maailmaa.[5]

Oikeussosiologian teoriasuuntauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ervasti, Kaijus: Oikeussosiologia tutkimussuuntauksena. Julkaistu teoksessa Oikeussosiologiaa ja kriminologiaa. Turun yliopisto, 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laitinen, Ahti: Oikeussosiologian perusteet. Turun yliopisto, 2002.
  2. Ervasti, s. 31.
  3. Ervasti, s. 20-21.
  4. Ervasti, s. 27.
  5. Ervasti, s. 29-30.