Oikeushistoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shamash, oikeuden jumala, antaa Hammurabille lain.

Oikeushistoria tutkii menneiden aikojen oikeusjärjestystä ja oikeuskäytäntöjä eri maissa, pyrkien jäsentämään ja analysoimaan oikeuden kehittymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä.

Länsimaisen oikeuden historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeushistorian keskipisteessä on perinteisesti ollut roomalainen oikeus, sillä sen jälkivaikutus myöhäisemmässä eurooppalaisessa ja epäsuorasti ulkoeurooppalaisessa oikeudessa vaikuttaa vielä nykyäänkin. Toinen merkittävä oikeushistorian tutkimuskohde on varsinkin keskiajan osalta kirkollinen eli niin sanottu kanoninen oikeus. Lisäksi kussakin maassa pidetään yleensä omaa oikeushistoriaa itsenäisenä tutkimuskohteenaan.

Oikeushistoria Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeushistorian alaan kuuluvaa tutkimusta harjoitetaan Suomen yliopistoissa sekä oikeustieteellisissä että humanistisissa tiedekunnissa. Suomen merkittävimpinä oikeushistorioitsijoina voidaan mainita ainakin edesmenneet professorit Yrjö Blomstedt ja Hannu Tapani Klami sekä professorit Heikki Ylikangas, Lars Björne, Jukka Kekkonen, Heikki Pihlajamäki ja Pia Letto-Vanamo. Heistä muut paitsi Blomstedt ja Ylikangas ovat saaneet lakimieskoulutuksen.

Koska Suomeen roomalaisen oikeuden vaikutus ulottui laajasti vasta 1800-luvun lopussa erityisesti Saksan kautta, varhaisempi oikeushistorian tutkimus kattaa Ruotsi-Suomen kauden "kruunun" eli valtion ja kirkon oikeuden sekä sitä edeltäneen suku- eli yhteisöllisen oikeuden, siinä määrin kuin se on tutkittavissa. Toisaalta oikeus kehittyi erityisesti Suomen suuriruhtinaskunnan aikana sääty-yhteiskunnasta kohti yksilökeskeistä modernia oikeuskäsitystä, mikä on toinen selkeä kotimaista oikeushistoriaa kiinnostava alue.

Oikeuden lähihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähihistoriaan kuuluva oikeuden kehittyminen on paljolti osa oikeustieteen osa-alueiden tavanomaista tutkimustraditiota, olipa kyse perinteisemmästä eli juuri roomalais- ja saksalaisperäisestä oikeudesta kuten vaikkapa varallisuusoikeus tai uudemmasta alasta kuten vasta kolmisenkymmenta vuotta Suomessa harjoitetusta oikeusinformatiikasta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Letto-Vanamo, Pia (toim.): Suomen oikeushistorian pääpiirteet. Sukuvallasta moderniin oikeuteen. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-526-6.
  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900 - 2000. Helsinki: WSOY Lakitieto, 1998. ISBN 951-670-017-9.
  • Alberto Jori, Hermann Conring (1606-1681): Der Begründer der deutschen Rechtsgeschichte, Tübingen, 2006. ISBN 3-935625-59-6.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.