Jäämistöoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jäämistöoikeus on yksityisoikeuteen kuuluva oikeudenala, jonka tehtävänä on kehittää ja systematisoida perintöön ja testamenttiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Näistä nykyisellään säädetään Suomessa muun muassa perintökaaressa ja perintö- ja lahjaverolaissa.

Perintö- ja lahjaverolaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perintö- ja lahjaverolaissa (SDK 378/1940[1], ruots. lag om skatt på arv och gåva[2]) säädetään perinnönsaajan velvollisuudesta suorittaa perinnöstä perintöveroa. Perinnönsaajat on laissa jaettu (1. tammikuuta 2008 alkaen) kahteen veroluokkaan seuraavasti:

I veroluokka:

  • aviopuoliso
  • perillinen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa
  • aviopuolison perillinen suoraan alenevassa polvessa
  • eräissä tapauksissa kihlakumppani.

II veroluokka

  • kaikki muut sukulaiset (kuten sisarukset) ja vieraat.

Perintöveron määrä I veroluokassa lasketaan seuraavasti:

  • perintö 20 000–40 000 euroa; vero alarajan kohdalla 100 euroa; ylimenevästä osasta 10 %
  • perintö 40 000–60 000 euroa; vero alarajan kohdalla 2 100 euroa; ylimenevästä osasta 13 %
  • perintö 60 000– euroa; vero alarajan kohdalla 4 700 euroa; ylimenevästä osasta 16 %

II veroluokassa vero lasketaan kaksinkertaisena.

Perintökaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perintölaki muuttui vuoden 1966 alusta, kun perintökaari tuli voimaan 1. tammikuuta. Vanhan lain mukaan vainajan omaisuuden saattoi periä miten kaukainen sukulainen tahansa. Uuden lain mukaan jo serkkukin jää perinnöttä, ellei ole testamenttia, jossa hänet määrätään perilliseksi. Uutta perintökaarta sovelletaan, jos vainaja on kuollut vuoden 1966 aikana tai sen jälkeen. Ellei vainajalla ole perintöön oikeutettua sukulaista tai puolisoa eikä testamenttia ole tehty, menee hänen jäämistönsä valtiolle. Lesken taloudellista asemaa pyrkii uusi perintökaari turvaamaan siten, että leskelle on myönnetty perintöoikeus puolisonsa jälkeen, ellei vainajalla ole rintaperillisiä, ottolasta tai tämän jälkeläisiä. Perintöoikeutta ei kuitenkaan leskellä yleensä ole silloin, jos puolisot olivat toisen puolison kuolinhetkellä asuneet erillään lainvoimaisen asumuserotuomion saatuaan tai kun silloin oli vireillä kanne avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. Silloin, kun leskellä ei ole perintöoikeutta, on hänellä perintökaaren mukaan oikeus saada jäämistöstä avustusta toimeentuloaan varten. Pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevat säännökset merkitsevät huomattavaa parannusta aikaisempaan oikeuteen verrattuna. Aiempi perintökaari perustui vuoden 1734 lakiin.[3]

Perintökaaressa (SDK 40/1965[4], ruots. ärvdäbalk[5]) säädetään mm.

  • eri perillisten oikeudesta perintöön,
  • ennakkoperinnöstä,
  • lakiosasta,
  • valtion oikeudesta perintöön,
  • testamentin tekemisestä ja siihen liittyvistä muotoseikoista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perintö- ja lahjaverolaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.4.2017.
  2. Lag om skatt på arv och gåva Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.4.2017. (ruotsiksi)
  3. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 201-204. Otava, 1966.
  4. Perintökaari Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.4.2017.
  5. Ärvdäbalk Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.4.2017. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]