Hallinto-oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hallinto-oikeus (ruots. förvaltningsrätt) tarkoittaa sekä oikeudenalaa että oikeustieteen tutkimusaluetta. Oikeudenalana hallinto-oikeus kuuluu oikeusjärjestyksen julkisoikeudelliseen osaan. Hallinto-oikeustiede puolestaan tutkii ja jäsentää kansallisia ja eurooppalaisia oikeusnormeja, oikeusperiaatteita ja oikeussuhteita.[1]

Hallinto-oikeuden luonteesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinto-oikeuden keskeisenä sisältönä ovat oikeusnormit, jotka sääntelevät julkishallintoa — sen tehtäviä, toimintaa, rakennetta ja asemaa. Julkisoikeudellisia oikeusnormeja luonnehtivat lakisidonnaisuus ja yksipuolisuus, oikeussuhteiden osapuolet ovat eriarvoisia, ja valta-asetelma on valtiokeskeinen.[2]

Hallinto-oikeus voidaan jakaa osiin seuraavasti. Yleishallinto-oikeus käsittää säännökset, jotka koskevat hallintotoiminnan eri muotoja sekä julkisia viranomaisia. Esimerkiksi Suomessa keskeisimmät säännökset sisältyvät muun muassa perustuslakiin ja hallintolakiin. Lisäksi voidaan erottaa kunnallisoikeus ja virkamiesoikeus, joiden normistot ovat kohtalaisen eriytyneitä. Eurooppalainen hallinto-oikeus käsittää Euroopan unionista ja Euroopan neuvostosta juontuvan lainsäädännön ja oikeudenkäytön. Kansainvälinen hallinto-oikeus käsittää hallintoelinten kansainväliset yhteydet.[3]

Suomen hallinto-oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hallinto-oikeus jakautuu muun muassa kunnallisoikeuteen ja valtion hallinto-oikeuteen. Valtion hallinnosta hallinto-oikeuteen kuuluvat valtioneuvoston (VN) yleisistunnon alapuolella olevat valtion hallinnon päätöksentekoelimet. Valtioneuvostoa ja sen tasoisia toimielimiä tutkii valtiosääntöoikeus, jonka tutkimuskohde on myös eduskunta. Hallinto-oikeus selvittää viranomaistoiminnan oikeudellisia perusteita ja eri viranomaisten toimivaltaa. Niin ikään se tutkii hallintomenettelyä, hallintolainkäyttöä ja hallinnon oikeusturvakeinoja.

Hallintotuomioistuin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman hallinto-oikeuden istuntosali.

Oikeuslaitoksen osana hallinto-oikeus tarkoittaa hallintotuomioistuinta, josta haetaan muutosta hallintoviranomaisten ratkaisuihin. Hallinto-oikeus käsittelee hallintoriita-asioita ja muita hallintolainkäyttöasioista. Hallintoriita koskee julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta, kuten veroa, tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta kuuluvaa maksuvelvollisuutta. Riidassa on siis toisena asianosaisena useimmiten valtio tai kunta.

Suomessa on kuusi alueellista hallinto-oikeutta (lyh. HaO[4]), jotka sijaitsevat Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kuopiossa (Itä-Suomen HaO), Oulussa (Pohjois-Suomen HaO), Turussa sekä Vaasassa.[5] Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutensa. Hallinto-oikeuden ratkaisuihin voi pääsääntöisesti hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Eräissä asiaryhmissä valituslupaa ei kuitenkaan tarvita.

Eräissä tapauksissa muutosta voidaan hakea ylimääräisin muutoksenhakukeinoin, joita ovat mm. kantelu ja purku.

Ennen vuotta 1999 hallinto-oikeuksia edelsivät lääninoikeudet.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus, s. 53. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-100-0.
  2. Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus, s. 53–54. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-100-0.
  3. Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus, s. 58–59. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-100-0.
  4. Mattila, Heikki E. S. – Jussila, Anne – Kaltio, Outi: Oikeuselämän lyhennesanakirja. Juridisk förkortningsordbok, s. 58. Helsinki: Talentum, 2004. ISBN 952-14-0805-7.
  5. Hallinto-oikeudet. Oikeuslaitos.
  6. 1.11.1999 Helsingin hallinto-oikeudessa, alueellisten hallinto-oikeuksien aloittaessa toimintansa.[vanhentunut linkki] Presidentti Pekka Hallberg, Korkein hallinto-oikeus.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.