Luonnonvaraoikeus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Luonnonvaraoikeus on yhteisnimitys sellaisille oikeusjärjestyksen osille, jotka liittyvät elollisten tai elottomien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Se on ympäristöoikeuden osa, mutta ei kovin tarkkarajainen, sillä se on monelta osin päällekkäinen ympäristöoikeuden muiden osa-alueiden kanssa. Luonnonvaraoikeudelle on tunnusomaista tavoite luonnonvarojen kestävään käyttöön.[1]
Yleensä luonnonvaraoikeuden piiriin katsotaan kuuluvan[1]
- metsälainsäädäntö
- metsästyslainsäädäntö
- kalastuslainsäädäntö
- vesivaroihin liittyvät vesilainsäädännön osat, kuten vesihuolto ja vesivoimalaitos
- maa-aineslainsäädäntö
- kaivoslainsäädäntö
- osia maatalouden oikeusnormistosta
- osia luonnonsuojelun oikeusnormistosta
- geneettisiä luonnonvaroja ja niiden suojelua koskevat oikeuskysymykset, kuten biodiversiteetti
- luonnonvaraoikeuden globaalit kysymykset ovat myös kansainväliseen oikeuteen kuuluvia osa-alueita.
Luonnonvaroihin liittyvien lakien välillä on selviä eroja suhtautumisessa luonnonvarojen hyödyntämiseen. Esimerkiksi kaivoslailla pyritään edistämään luonnonvarojen käyttöä, kun taas maa-aineslaki on ympäristönsuojelunäkökulmaa korostava ja luonnonvarojen käyttöä rajoittava.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II, palstat 234–238.