Korkein hallinto-oikeus
Wikipedia
Korkein hallinto-oikeus (KHO) (ruots. Högsta förvaltningsdomstolen) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Se on perustettu vuonna 1918 ja sijaitsee Helsingissä.
Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin painotu ennakkopäätösten luomiseen, vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä onkin käytössä ainoastaan tietyissä massa-asioissa, kuten verovalituksissa.
KHO:ssa toimivat tuomareina presidentti ja 20 hallintoneuvosta. Lisäksi voi olla määräaikaisia hallintoneuvoksia. Tuomioistuimen presidenttinä on vuodesta 1993 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Pekka Hallberg. Häntä ennen presidentteinä ovat toimineet Antti Suviranta, Aarne Nuorvala, E. J. Ahla, Reino Kuuskoski ja Karl Söderholm. Ensimmäisenä presidenttinä vuonna 1918 aloitti K. J. Ståhlberg, josta sittemmin tuli tasavallan presidentti. Presidenteistä Urho Castrén toimi Suomen pääministerinä jatkosodan päättymisen jälkeen.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 esittelijää ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö. KHO toimii kolmena jaostona.
[muokkaa] Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet
(Suluissa virassa aloittamisvuosi)
- Presidentti Pekka Hallberg (1993)
- Hallintoneuvokset
- Ahti Rihto (1988)
- Olof Olsson (1993)
- Esa Aalto (1993)
- Pirkko Ignatius (1994)
- Pekka Vihervuori (1998)
- Marjatta Kaján (2000)
- Heikki Kanninen, virkavapaalla (2000)
- Kari Kuusiniemi (2003)
- Niilo Jääskinen (2003)
- Ilkka Pere (2003)
- Ahti Vapaavuori (2003)
- Irma Telivuo (2004)
- Matti Pellonpää (2005)
- Tuula Pynnä (2006)
- Anne E. Niemi (2006)
- Matti Halén (2007)
- Sakari Vanhala (2007)
- Eila Rother (2007)
- Riitta Mutikainen (2009)
- Hannele Ranta-Lassila (2009)
[muokkaa] Asiantuntijajäsenet
Vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuissa asioissa sekä patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden jäsenten lisäksi kaksi sivutoimista asianomaisen alan asiantuntijajäsentä.
|
|
