Korkein hallinto-oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Waldemar Aspelinin suunnittelema Korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.

Korkein hallinto-oikeus (KHO[1]) (ruots. Högsta förvaltningsdomstolen) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Se on perustettu vuonna 1918 ja sijaitsee Helsingissä.

Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti

Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin painotu ennakkopäätösten luomiseen, vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä onkin käytössä ainoastaan tietyissä massa-asioissa, kuten verovalituksissa.

KHO:n täysistuntosali.

KHO:ssa toimivat tuomareina presidentti ja 20 hallintoneuvosta. Lisäksi voi olla määräaikaisia hallintoneuvoksia. Tuomioistuimen presidenttinä on 1. maaliskuuta 2012 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Pekka Vihervuori.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 esittelijää ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö. KHO toimii kolmena jaostona.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttöelimenä toimi senaatin talousosasto, joka oli ylin hallintoelin. Se käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[3]

Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918 ja aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1918.[4] Muu hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[3]

Ensimmäisenä presidenttinä vuonna 1918 aloitti K. J. Ståhlberg, josta sittemmin tuli tasavallan presidentti. Presidentteinä ovat toimineet Hugo Rautapää (1919–1922), Karl Söderholm (1923–1929), Urho Castrén (1929–1956), E. J. Ahla (1957–1958), Reino Kuuskoski (1958–1965), Aarne Nuorvala (1965–1982), Antti Suviranta (1982–1993) ja Pekka Hallberg (1993–2012).

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti
  • Pekka Vihervuori (2012)
Hallintoneuvokset
  • Esa Aalto (1993)
  • Heikki Kanninen (virkavapaalla) (2000)
  • Kari Kuusiniemi (2003)
  • Niilo Jääskinen (virkavapaalla) (2003)
  • Ahti Vapaavuori (2003)
  • Irma Telivuo (2004)
  • Matti Pellonpää (2005)
  • Anne E. Niemi (2006)
  • Matti Halén (2007)
  • Sakari Vanhala (2007)
  • Eila Rother (2007)
  • Riitta Mutikainen (2009)
  • Hannele Ranta-Lassila (2009)
  • Hannu Ranta (2009)
  • Timo Viherkenttä (2010)
  • Eija Siitari-Vanne (2010)
  • Alice Guimaraes-Purokoski (2010)
  • Tuomas Lehtonen (2012)
  • Mika Seppälä (1.9.2012)
  • Outi Suviranta (1.11.2012)[5]

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia hallintoneuvoksia.[6]

Asiantuntijajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuissa asioissa sekä patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden jäsenten lisäksi kaksi sivutoimista asianomaisen alan asiantuntijajäsentä.[6]

Ympäristöasiantuntijaneuvoksia on kaksitoista ja yli-insinöörineuvoksia kolme vuoden 2012 toukokuussa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. KHO/Organisaatio Helsinki: Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 6.6.2012.
  3. a b Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. 1. painos. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  4. Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex®. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
  5. Tasavallan presidentin esittely 31.8.2012
  6. a b c KHO/Organisaatio/Tuomarit Helsinki: Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 6.6.2012 ja 31.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.