Suomen kansalaisuus
Wikipedia
Suomen kansalaisuus tarkoittaa Suomen kansalaisuuslain mukaan "lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia;". Ennen itsenäistymistä ja maan tasavallaksi muuttumista käytettiin niistä Venäjän keisarin alamaisista, joita hallittiin Suomen suuriruhtinaskunnan lakien mukaisesti nimitystä keisarin suomalainen alamainen tarkoittaen sitä, että heillä olivat ne oikeudet, jotka Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiasta johtui esimerkiksi valtiopäivämiesedustajuutena tai oikeutena tulla nimitetyiksi virkamiehiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kansalaisuuden saaminen syntymällä tai ilmoituksella
Suomen kansalaisuuden voi saada syntymässä, ilmoitusmenettelyllä tai hakemuksesta. Yksilön kansalaisuusasemasta päättää Maahanmuuttovirasto. Syntymällä kansalaisuuden saa lapsi, jos
- äiti on Suomen kansalainen
- isä on Suomen kansalainen ja
- avioliitossa lapsen äidin kanssa tai
- lapsi syntyy Suomessa ja miehen isyys lapseen vahvistetaan
- isä on kuollut, mutta oli eläessään Suomen kansalainen ja
- avioliitossa lapsen äidin kanssa tai
- lapsi syntyy Suomessa ja miehen isyys lapseen vahvistetaan.
- lapsi syntyy Suomessa tai suomalaisella aluksella eikä hänellä ole oikeutta saada edes toissijaisesti minkään muun maan kansalaisuutta.
- lapsi syntyy Suomessa ja hänen vanhemmilleen on vahvistettu Suomessa pakolaisen asema tai heille on muutoin myönnetty suojelua kansalaisuusvaltionsa viranomaisia vastaan eikä lapsella ole mahdollisuutta saada vanhempiensa kotimaan kansalaisuutta ilman tämän maan viranomaisten myötävaikutusta.
Ottolapsi saa vastaavilla perusteilla Suomen kansalaisuuden siitä hetkestä, kun lapseksi ottaminen on Suomessa pätevä. Jos isä on Suomen kansalainen ja menee naimisiin lapsen muunmaalaisen äidin kanssa, lapsesta tulee Suomen kansalainen joko avioliiton solmimispäivästä tai isyyden vahvistamispäivästä lukien. Löytölapsia pidetään Suomen kansalaisina, kunnes toisin osoitetaan. Samoin Suomen kansalaisina pidetään Suomessa syntyneitä lapsia, joiden vanhempien kansalaisuus on tuntematon. Jos tällaisen lapsen kansalaisuusasema ei ole selvinnyt viiden vuoden ikään mennessä, heillä on pysyvästi Suomen kansalaisuus.
Ilmoituksesta kansalaisuus myönnetään, jos
- henkilön isä on Suomen kansalainen ja isyys on vahvistettu
- henkilö on ottolapsi, joka on täyttänyt 12 vuotta
- henkilö on 18–23-vuotias ja
- hänen vakinainen asuntonsa on ollut Suomessa vähintään kymmenen vuotta, joista kaksi ennen ilmoituksen tekemistä tai
- hän on syntynyt Suomessa ja asunut Suomessa (tai tietyin rajoituksin muissa Pohjoismaissa) vähintään kuusi vuotta ja
- hän ei ole vihollisvaltion kansalainen tai entinen kansalainen puolustustilan astuttua voimaan eikä
- häntä ole tuomittu vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen eikä
- hän ole menettänyt kansalaisuuttaan väärien tietojen antamisen vuoksi
- henkilö on entinen Suomen kansalainen, joka on asunut vähintään kymmenen vuotta Suomessa eikä ole menettänyt kansalaisuutta väärien tietojen antamisen vuoksi
- henkilö on Suomen kansalainen, mutta on menettänyt kansalaisuuden riittämättömän yhteyden perusteella saamatta tietoa menettelystä kansalaisuuden säilyttämiseksi
- henkilö on pohjoismaan syntyperäinen kansalainen ja on asunut Suomessa kuusi vuotta eikä häntä ole tänä aikana tuomittu Suomessa vapausrangaistukseen
- henkilö on entinen Suomen kansalainen, jolla on tämän jälkeen ollut keskeytyksettä jokin pohjoismainen kansalaisuus ja hänen kotinsa on Suomessa.
Ilmoituksella saatava kansalaisuus katsotaan alkaneeksi ilmoituksen tekopäivänä tai kansalaisuusaseman edellytysten täyttymispäivänä.
[muokkaa] Kansalaisuuden saaminen hakemuksella
Normaali menettely kansalaisuuden saamiseksi syntymän jälkeen on hakemus. Hakemuksella kansalaisuus voidaan pääsääntöisesti myöntää, jos
- hakija on täyttänyt 18 vuotta tai sitä ennen avioitunut
- hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa (asumisaika)
- viimeksi kuluneet kuusi vuotta keskeytyksettä (yhtäjaksoinen asumisaika) tai
- kahdeksan vuotta 15 ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä (kerätty asumisaika)
- hän ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys)
- hän ei ole olennaisesti laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan tai julkisoikeudellisia maksuvelvoitteitaan
- hän pystyy luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa ja
- hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys)
Kansalaisuutta ei kuitenkaan missään tapauksessa myönnetä
- jos kansalaistaminen kuitenkin voi vaarantaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä, tai
- jos kansalaisuutta haetaan vain kansalaisuudesta seuraavan edun saamiseksi ilman, että hakija aikoisi asettua Suomeen
- jos kansalaistaminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua.
Kansalaisuus voidaan myöntää vain, jos henkilön henkilöllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Suomen kansalaisen aviopuolisolle tai pakolaiselle voidaan myöntää kansalaisuus jo neljän vuoden yhtäjaksoisen (tai kuuden vuoden katkonaisen) maassa asumisen jälkeen, mikäli aviopuolisot ovat asuneet yhdessä kolme vuotta. Pohjoismaiden kansalaiset ja entiset Suomen kansalaiset voivat saada kansalaisuuden oleskeltuaan maassa kaksi vuotta yhtäjaksoisesti. Lapsi voi saada kansalaisuuden huoltajansa hakemuksesta, jos huoltaja on Suomen kansalainen ja lapsi asuu tämän luona.
Nuhteettomuusedellytyksen tarkoituksena on estää rikollisia saamasta Suomen kansalaisuutta. Edellytystä tulkitaan laajasti: myös rikos, josta ei ole tuomittu rangaistusta sen vähäisyyden, tekijän mielentilan tai syyttämättä jättämisen vuoksi, on este kansalaistamiselle. Ulkomaalaisvirasto määrittelee hakemuksesta odotusajan, joka hakijan on elettävä rangaistuksen jälkeen nuhteettomasti ennen kansalaistamista. Ehdottoman vankeusrangaistuksen odotusaika on yhdestä seitsemään vuotta vankeusrangaistuksen suorittamisesta eli ehdonalaisen vapauden koetusajan päättymisestä. Muiden rangaistusten ja tuomitsematta jätettyjen rikosten tuottama odotusaika on yhdestä kolmeen vuotta.
[muokkaa] Kansalaisuudesta vapautuminen
Kansalaisuuslain tarkoituksena on ehkäistä kansalaisuudettomuutta. Tämän vuoksi kukaan ei saa menettää Suomen kansalaisuutta, jos siitä seuraisi se, ettei henkilö ole minkään maan kansalainen.
Lapsi voi menettää kansalaisuuden, mikäli se kuuluu lapselle tämän isän suomalaisuuden perusteella ja isän isyys kumotaan ennen kuin on kulunut viisi vuotta isyyden vahvistamisesta tai lapsen syntymästä Suomen kansalaiseksi. Arvioinnissa otetaan huomioon lapsen ikä ja siteet Suomeen.
Väärien tietojen antamisen perusteella kansalaisuuden voi menettää henkilö, joka on saanut sen kansalaistamalla alle viisi vuotta ennen menettämisen tuloa vireille. Väärän tiedon on täytynyt olla sellainen, että kansalaisuutta ei olisi myönnetty, jos oikea asiantila olisi ollut tiedossa.
Suomen kansalainen, jolla on myös toisen valtion kansalaisuus, menettää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta, jos hänellä ei ole riittäviä siteitä Suomeen. Riittäväksi siteeksi katsotaan
- asuminen Suomessa tai pohjoismaissa vähintään seitsemän vuoden ajan
- kotikunta Suomessa tai
- 18-vuotispäivän jälkeen, mutta ennen 22-vuotispäivää
- tehty ilmoitus suomalaiselle ulkomaanedustustolle kansalaisuuden säilyttämisestä
- saatu Suomen passi
- suoritettu varusmiespalvelus
Väestötietojärjestelmästä poimitaan automaattisesti henkilöt, jotka ovat menettämässä Suomen kansalaisuuden ja heille tiedotetaan kansalaisuuden säilyttämisen edellytyksistä. On epäselvää, tulkitaanko kansalaisuuslain tarkoittama riittävä side Suomeen asevelvollisuuslain tarkoittamaksi siteeksi Suomeen.
Suomen kansalainen, joka on vieraan valtion kansalainen tai haluaa tulla sellaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Hakemusta ei hyväksytä, jos hakijalla on Suomessa kotikuntaa ja hän pyrkii välttämään Suomen kansalaisuudesta aiheutuvia velvollisuuksia luopumalla Suomen kansalaisuudesta. Jos hakija ei ole minkään maan kansalainen, hänet vapautetaan Suomen kansalaisuudesta ehdollisella päätöksellä. Päätös tulee voimaan vasta, kun hakija on toimittanut selvityksen vieraan valtion kansalaisuuden saamisesta.
[muokkaa] Kansalaisuuden seuraukset
Suomen kansalaisuudesta seuraavat täydet poliittiset oikeudet, joista tärkein on oikeus äänestää ja asettua ehdolle valtiollisissa vaaleissa. Sosiaaliturvan osalta kansalaisuuden seuraukset eivät ole yksiselitteisiä. Useimmat sosiaaliturvaa koskevat lait rinnastavat maassa pysyvästi asuvan ulkomaalaisen kansalaiseen. Toisaalta ne sulkevat usein piiristään pois maan ulkopuolella asuvat kansalaiset. Euroopan unionin yhdentymiskehityksen johdosta useimpiin virkoihin ei tarvita enää Suomen kansalaisuutta, mutta poliisin, rajavartiolaitoksen, tullin, oikeuslaitoksen ja korkeimpien valtioelinten virkoihin kansalaisuutta edellytetään.
Suomen kansalaisuudesta seuraa aina automaattisesti Euroopan unionin kansalaisuus, joka oikeuttaa tietyin edellytyksin vapaasti liikkumaan, tekemään työtä ja nauttimaan asuinmaan sosiaaliturvaa Euroopan unionissa. Pohjoismaiden alueella nämä etuoikeudet ovat usein vielä unionisäädöksiäkin laajempia. Suomen passi, joka myönnetään ainoastaan maan kansalaiselle, oikeuttaa useissa maissa viisumivapauteen. Suomen kansalaisella on aina oikeus saapua Suomeen eikä häntä voida pääsääntöisesti luovuttaa vastoin tahtoaan toiseen valtioon.
Suomen kansalaisuudesta seuraa velvoitus noudattaa Suomen lakeja myös maan ulkopuolella. Suomalaisten toisiaan vastaan tekemät rikokset ovat tekopaikasta riippumatta Suomen rikoslain alaisia. Suomalaisella on myös velvollisuus noudattaa Suomen lainsäädäntöä toimiessaan kansainvälisillä merialueilla ja Etelänapamantereella. Verotuksessa ja kielitaitovaatimuksissa Suomen kansalaisia saatetaan kohdella ulkomaalaisista poikkeavasti. Asevelvollisuus koskee vain Suomen kansalaisia ja kansalaisuudettomia Suomessa asuvia, jotka on täällä julistettu asevalvollisiksi.
