Suomen presidentinvaali 2012

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen presidentinvaali 2012
Flag of Finland.svg
2006 ←
5. helmikuuta 2012
→ 2018

  Sauli Niinistö 2.JPG Pekka Haavisto 2x3.jpg
Ehdokas Sauli Niinistö Pekka Haavisto
Puolue Kansallinen Kokoomus Vihreä liitto
Ääniä 1 802 328 1 077 425
Kannatus 62,6 % 37,4 %

Presidentti virassa ennen vaaleja

Tarja Halonen
SDP

Uusi presidentti

Sauli Niinistö
Kansallinen Kokoomus

Suomen presidentinvaalissa 2012 Sauli Niinistö valittiin Suomen tasavallan presidentiksi toimikaudelle 2012–2018.[1] Vaalin ensimmäinen kierros järjestettiin sunnuntaina 22. tammikuuta ja toinen kierros 5. helmikuuta 2012.[2] Uusi presidentti aloitti toimikautensa valitsemista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä[3], 1. maaliskuuta 2012.

Kaksi kautta istunut tasavallan presidentti Tarja Halonen ei voinut enää asettua ehdolle. Halosesta tuli siten ensimmäinen presidentti, jonka jatkokausi ei ollut mahdollinen uudistetun perustuslain nojalla - Mauno Koivistolla oli mahdollisuus asettua ehdolle vielä kolmannelle kaudelle 1994, kun taas Martti Ahtisaari ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle 2000.

Vaaliin asetettiin yhteensä kahdeksan ehdokasta – kuusi miestä ja kaksi naista. Kaikki eduskuntapuolueet asettivat oman ehdokkaansa. Valitsijayhdistyksiä ei muodostettu. Ehdokkaina olivat ehdokasnumeroiden mukaisessa järjestyksessä: 2 Pekka Haavisto (vihr.), 3 Timo Soini (PS), 4 Paavo Väyrynen (Kesk.), 5 Paavo Lipponen (SDP), 6 Sauli Niinistö (Kok.), 7 Sari Essayah (KD), 8 Eva Biaudet (RKP) ja 9 Paavo Arhinmäki (Vas.). Helsingin vaalipiirilautakunta arpoi ehdokasnumerot oikeuskanslerin läsnä ollessa 12. joulukuuta 2011 ja vahvisti ehdokasasettelun 15. joulukuuta.[4]

Vaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys käytiin 11.–17. tammikuuta, jonka aikana uurnilla kävi 32,7 prosenttia äänioikeutetuista. Tämä oli enemmän kuin edellisessä presidentinvaalissa, mutta myös äänestyspäiviä oli yksi enemmän sillä edellisessä vaalissa loppiainen oli välipäivä.[5] Ulkomailla oleskelevista suomalaisista vajaa 48 000 kävi äänestämässä ennakkoon ensimmäisellä kierroksella, mikä on kaikkien aikojen ennätys.[6]

Toiselle kierrokselle ylsivät Niinistö ja Haavisto.[7] Toisen kierroksen ennakkoäänestys kotimaassa järjestettiin 25.–31. tammikuuta.[8]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänioikeutettuja oli 4 402 622, joista ulkomailla asui 230 422.[9] Äänestysaktiivisuus oli kotimaassa 72,8 ja ulkosuomalaiset mukaan lukien 69,7 prosenttia. Ennakkoon äänesti 1 415 004 ja vaalipäivänä 1 655 425 äänioikeutettua. Näistä hylättyjä ääniä oli 9 658 eli 0,31 prosenttia annetuista äänistä.[10]

ehdokas puolue äänet
lukumäärä osuus
Sauli Niinistö Kansallinen Kokoomus 1 131 254 36,96 %
Pekka Haavisto Vihreä liitto 574 275 18,76 %
Paavo Väyrynen Suomen Keskusta 536 555 17,53 %
Timo Soini Perussuomalaiset 287 571 9,40 %
Paavo Lipponen Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 205 111 6,70 %
Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitto 167 663 5,48 %
Eva Biaudet Suomen ruotsalainen kansanpuolue 82 598 2,70 %
Sari Essayah Suomen Kristillisdemokraatit 75 744 2,47 %
Yhteensä 3 060 771 100,00 %
Lähde: Oikeusministeriö 2012 [11][12]

Toinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisella kierroksella äänestysaktiivisuus oli kotimaassa 68,9 prosenttia,[13] mikä oli presidentinvaalien alhaisin tulos sitten vuoden 1950 vaalien.[14] Myös äänestysaktiivisuuden lasku toisella kierroksella ensimmäiseen nähden oli tavatonta suoran kansanvaalin aikana. Lisäksi ensimmäistä kertaa koskaan ennakkoäänestys oli vilkkaampaa kuin vaalipäivän äänestys.

Hylättyjä ääniä oli 25 133 eli 0,87 prosenttia annetuista äänistä,[13] mikä oli sekin ennätys.[15]

ehdokas puolue äänet
lukumäärä osuus
Sauli Niinistö Kansallinen Kokoomus 1 802 328 62,59 %
Pekka Haavisto Vihreä liitto 1 077 425 37,41 %
Yhteensä 2 879 753 100,00 %
Lähde: Oikeusministeriö 2012[13]

Vaalikampanjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen presidentinvaali 2012
Flag of Finland.svg
2006 ←
22. tammikuuta 2012
→ 2018

  Pekka Haavisto 2011 - O202.jpg Timo Soini 2.jpg Paavo Väyrynen 2009.jpg
Ehdokas 2 Pekka Haavisto 3 Timo Soini 4 Paavo Väyrynen
Puolue Vihreä liitto Perussuomalaiset Suomen Keskusta

  Paavo lipponen 15.1.2002 (cropped).jpg Sauli Niinistö.jpg Sari Essayah 2x3.jpg
Ehdokas 5 Paavo Lipponen 6 Sauli Niinistö 7 Sari Essayah
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Kansallinen Kokoomus Suomen Kristillisdemokraatit

  Eva Biaudet.jpg Paavo arhinmaki crop.jpg
Ehdokas 8 Eva Biaudet 9 Paavo Arhinmäki
Puolue Suomen ruotsalainen kansanpuolue Vasemmistoliitto

Virassa oleva ennen vaaleja

Tarja Halonen

2 Pekka Haavisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Kokoaan suurempi Suomi[16]

Haavisto ilmoitti uudenvuodenpuheessaan olevansa huolestunut tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvamisesta 1970-luvun tasolle. Hän piti vakavana asiana myös epätasa-arvoisuutta terveydenhuollossa. Hän kannattaa hyvinvointivaltiota, mutta näkee kauhukuvana luisumisen kohti lasten luokkayhteiskuntaa.[17]

3 Timo Soini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Suomen Soini presidentiksi[18]

Hän sanoi tavoitteekseen olla ensimmäisellä kierroksella toinen ja toisella kierroksella ensimmäinen.[19] Soinin mukaan puolustusvoimien määrärahojen vähentäminen ja maamiinat kieltävä sopimus ovat vakava asia, joihin ylipäällikön tulisi ottaa kantaa.[20]

Soinin mukaan ei ole oikein, että säännöt eivät ole kaikille samat, ja hän näki sen uhkana yhteiskunnan sisäiselle rauhalle. Soinin mukaan suomalainen työ, yrittäminen Suomessa ja itsenäinen päätösvalta ratkaisee Suomen tulevaisuuden mm. koulutuksen, terveyden sekä eläkkeiden osalta.[19]

4 Paavo Väyrynen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Koko kansan Paavo[21]

Väyrynen ilmaisi vastustavansa keskittämispolitiikkaa ja sanoi Suomen tarvitsevan elävän maaseudun ja elinvoimaiset maakunnat. Hän näki kuntahallinnon keskittämisessä vaarana muun muassa lähidemokratian häviämisen.[22]

Väyrynen rahoitti kampanjaansa myymällä omalla ja vaimonsa kuvalla varustettuja mukeja. Niiden myyntimäärä kohosi yli 8 000:een.[23] Väyrysen televisiomainonta alkoi vuodenvaihteessa, ja niissä asetelmana oli presidentin uudenvuoden puhetta mukaileva Väyrysen pitämä kuudenvuodenpuhe.[24]

5 Paavo Lipponen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Pehmeiden arvojen luja johtaja[25]

Lipposen kampanjateesejä olivat kansainvälisyys, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Hän painotti etteivät yhteiskunnalliset erot saa kasvaa liian suuriksi ja, että aidossa hyvinvointivaltiossa eri kansanryhmät, sukupolvet ja alueet ovat samanarvoisia. Lipposen mielestä Euroopan Unioni on lisännyt turvallisuutta ja vakautta Euroopassa ja koko maailmassa.[26]

6 Sauli Niinistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Suomella töissä[27]
Kaikkien ehdokkaiden vaalijulisteet Helsingissä.

Niinistö vetosi kokemukseensa hovioikeudessa ja suomalaiseen sisuun mennä yhdessä eteenpäin.[28] Toiselle kierrokselle lähdettäessä Niinistö lupasi presidentiksi päästessään perustaa korkean tason työryhmän selvittämään keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.[29]

7 Sari Essayah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Askeleen edellä[30]

Essayah'n vaalikampanjan kulut olivat vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen mukaan yhteensä 70 000 euroa. Siitä 26 000 euroa oli Suomen Kristillisdemokraatit r.p.:ltä, 25 000 euroa ehdokkaan omia varoja, 15 000 euroa yksityisiltä saatuja lahjoituksia ja 4 000 euroa puolueyhdistyksiltä.[31]

8 Eva Biaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Suomi uskaltaa olla avoin, rohkea & tasa-arvoinen[32]

Biaudet otti kampanjansa aikana kantaa erityisesti tasa-arvoon ja kansainvälisyyteen. Hän sanoi olevansa huolestuneempi Suomessa vallitsevasta vihamielisestä ilmapiiristä kuin taloudesta, ja kertoi tämän syyksi presidenttikisaan lähtemiselle.[33] Alustavan vaalirahailmoituksen mukaan Biaudet pyrki presidentiksi 440 000 euron vaalibudjetilla.[34]

9 Paavo Arhinmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampanjan tunnus: Vapaus, tasa-arvo ja kestävä kehitys[35]

Arhinmäki näki presidentinvaalit tärkeänä arvokeskustelun paikkana ja painotti kampanjassaan vapauteen, tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen.[36] Ulkopolitiikan saralla Arhinmäki otti useaan otteeseen kantaa Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja syytti muita ehdokkaita Naton "salarakkaiksi". Maailmanlaajuisen rauhanaatteen lisäksi Arhinmäki näki tärkeänä panostamisen lähisuhteisiin.[37]

Mielipidetiedustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niinistön kannatus oli mielipidemittauksissa selvästi voimakkainta: kannatus oli loppuvuodesta 2011 noin 55 prosenttia ja alkuvuodesta 2012 noin 50 prosenttia kantansa ilmaisseista. Vuoden 2012 alussa Haavisto, Soini ja Väyrynen saivat noin kymmenen prosentin kannatuksen. Tammikuun 2012 puolessa välissä Haaviston ja Väyrysen kannatus nousi noin 15 prosenttiin ja Niinistön laski noin 40 prosenttiin. Kampanjoinnin kuluessa Haavisto ohitti Väyrysen ja pääsi toiselle kierrokselle.

Eduskuntavaaleissa ja aiemmissa presidentinvaaleissa kannatus­prosentit laskettiin aikaisemmin vain kyselyssä kantansa ilmaisseiden perusteella. Näiden vaalien yhteydessä alettiin käyttää uutta tapaa, jossa "ei osaa sanoa" ja "ei ilmoittanut kantaansa" ryhmät lasketaan omaksi luokakseen, jolloin ehdokkaiden yhteen laskettu kannatus on alle sata prosenttia.

Toinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusaika Tekijä / Teettäjä Otoskoko Virhemarginaali
(α = 0,05)
Pekka Haavisto Sauli Niinistö Ei kerro / ei osaa sanoa / ei aio äänestää  
2012-01-31 25.1–1.2.2012 Taloustutkimus / YLE 1492 1 492 ± 2,5 %-yks. 38 % 62 % 1 (23 %) [38]
2012-01-31 25.–31.1.2012 Research Insight Finland / MTV3 1109 1 014 ± 3,0 %-yks. 37 % 63 % 1 (24 %) [39]
2012-01-31 26.–29.1.2012 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 1109 1 109 ± 3,0 %-yks. 36 % 64 % 1 (26 %) [40]
2012-01-26 23.–26.1.2012 Research Insight Finland / Iltalehti 1019 1 019 ± 3,1 %-yks. 36 % 64 % 1 (23 %) [41]
2012-01-24 23.–24.1.2012 MC-Info / Ilta-Sanomat 1342 1 342 ± 3,1 %-yks. 35 % 65 % 1 (25 %) [42]
1 Kannatus on laskettu kantansa ilmaisseista.

Ensimmäinen kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusaika Tekijä / Teettäjä Otos Paavo Arhinmäki Eva Biaudet Sari Essayah Pekka Haavisto Paavo Lipponen Sauli Niinistö Timo Soini Paavo Väyrynen Ei kerro / ei osaa sanoa / ei kukaan näistä  
2012-01-19 10.–18.1.2012 Taloustutkimus / YLE 1457 1 457 4 % 2 % 2 % 12 % 5 % 29 % 6 % 10 % 30 % [43]
2012-01-17 11.1.2012–15.1.2012 TNS-Gallup / Helsingin Sanomat 1408 1 408 6 % 2 % 3 % 17 % 6 % 39 % 9 % 17 % 1 (31 %) [44]
2012-01-17 9.1–13.1.2012 Research Insight Finland / MTV3 1014 1 014 3 % 2 % 2 % 11 % 3 % 37 % 7 % 12 % 22 % [45]
2012-01-14 9.1.2012–11.1.2012 MC-Info / Ilta-Sanomat 1000 1 000 7 % 2 % 3 % 12 % 5 % 49 % 9 % 13 % 1 (18,5 %) [46]
[47]
2012-01-05 19.12.2011–3.1.2012 Taloustutkimus / YLE 1464 1 464 4 % 2 % 1 % 8 % 4 % 37 % 7 % 8 % 29 % [48]
2012-01-05 21.–29.12.2011 Research Insight Finland / Iltalehti 1011 1 011 3 % 1 % 2 % 8 % 6 % 41 % 9 % 11 % 19 % [49]
2012-01-03 13.–30.12.2011 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 1473 1 473 4 % 2 % 2 % 7 % 7 % 38 % 9 % 9 % 21 % [50]
2011-12-23 15.–20.12.2011 MC-Info / Ilta-Sanomat 1000 1 000 4 % 3 % 3 % 9 % 9 % 51 % 11 % 11 % 1 (18 %) [51]
2011-12-15 30.11.–14.12.2011 Taloustutkimus / Yle 1685 1 685 3 % 3 % 2 % 6 % 5 % 40 % 7 % 9 % 25 % [52]
2011-12-17 29.11.–12.12.2011 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 1979 1 979 5 % 4 % 2 % 6 % 6 % 43 % 11 % 9 % 14 % [53]
2011-11-29 15.–26.11.2011 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 978 978 4 % 3 % 2 % 5 % 7 % 41 % 9 % 8 % 21 % [54]
2011-12-2 14.–25.11.2011 Research Insight Finland / Iltalehti 1000 1 000 3 % 3 % 1 % 6 % 6 % 43 % 6 % 7 % 26 % [55]
2011-11-18 9.–17.11.2011 Taloustutkimus / Yle 1452 1 452 3 % 3 % 1 % 6 % 7 % 49 % 8 % 8 % 15 % [56]
2011-11-15 31.10.–13.11.2011 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 999< 1 000 3 % 3 % 1 % 6 % 7 % 44 % 11 % 10 % 14 % [57]
2011-11-09 24.10–4.11.2011 Research Insight Finland / MTV3 1001> 1 000 1 % 2 % 1 % 6 % 5 % 47 % 9 % 6 % 23 % [58]
2011-10-18 4.–15.10.2011 TNS Gallup / Helsingin Sanomat 980980 2 % 3 % 2 % 6 % 7 % 50 % 8 % 6 % 16 % [59]
2011-09-1 26.–29.9.2011 Research Insight Finland / Iltalehti 1010 1 010 2 % 2 % 1 % 6 % 11 % 49 % 11 % 6 % 15 % [60]
1 Kannatus on laskettu kantansa ilmaisseista.

Ehdokasasettelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevilla ehdokkailla spekulointi alkoi jo varhain, mutta varsinaisesti ehdokasasettelut alkoivat keväällä ja kesällä 2011 eduskuntavaalien jälkeen.

Kansallinen Kokoomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen palloliiton puheenjohtaja ja entinen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ilmoitti 28. kesäkuuta 2011 lähtevänsä tavoittelemaan ehdokkuutta.[61] Ylimääräinen puoluekokous nimesi hänet ehdokkaaksi Helsingissä 22. lokakuuta 2011.[62]

Eivät ehdolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ilmoitti 11. elokuuta 2011 pidetyssä tiedotustilaisuudessa asettuvansa ehdolle presidenttiehdokkaaksi,[65] vaikka aiemmin kysyttäessä hänen kantansa ehdokkuuteen oli ollut ehdottoman kielteinen. Lipponen voitti puolueen esivaalin 67 %:lla annetuista äänistä[66] ja puoluevaltuusto vahvisti hänen ehdokkuutensa 8. lokakuuta 2011.[67]

Muut ehdokkuutta tavoitelleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat raportoi Riihimäen Sosiaalidemokraattien nimenneen europarlamentaarikko Mitro Revon ehdokkaakseen kesäkuussa. Pohjois-Haagan yhdistys nimesi Maria Guzenina-Richardsonin ja Helsingin yhdistys Pentti Arajärven. Vuosaaren yhdistys ehdotti Tuula Haataisen lisäksi Eero Heinäluomaa. Jäsenvaaliin ehdokkaaksi tarvittiin 10 jäsenyhdistyksen tuki tai 250 puolueen jäsenen allekirjoitus.[68][69][70]

Jäsenvaalissa oli lopulta kolme ehdokasta: Haatainen, Kantola ja Lipponen. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen sai esivaalissa 22 % äänistä.[66] Kansanedustaja Ilkka Kantola pyrki ehdokkaaksi ja totesi pysyvänsä kisassa mukana Lipposen mukaantulosta huolimatta.[71] Kantola sai esivaalissa 11 % äänistä.[66]

Eivät ehdolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ilmoitti maanantaina 15. elokuuta 2011, ettei hän lähtisi mukaan presidenttikisaan vaan tukisi puolueen esivaalissa todennäköisesti Lipposta.[72]
  • Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kieltäytyi ehdokkuudesta 15. elokuuta 2011, ilmoitti tukevansa Lipposta ja ettei pitänyt puolueen sisäistä esivaalia edes tarpeellisena.[73]
  • Vasemmistolaispoliitikkoa, vasemmistoliiton ex-puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä ehdotettiin vasemmiston yhteiseksi ehdokkaaksi[74], mutta Siimes kieltäytyi eikä ehdotus herättänyt sen kummemmin SDP:ssä kuin Vasemmistoliitossakaan suurta innostusta.[75]
  • Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen esiintyi veikkailuissa pitkään, mutta hän torjui kaavailut ehdokkuudestaan jyrkästi.[76]
  • Kansanedustaja Erkki Tuomioja ei ollut käytettävissä puolueensa presidenttiehdokkaaksi.[77]
  • Entinen europarlamentaarikko, käsikirjoittaja, tietokirjailija, Jalkapalloliiga ry:n hallituksen puheenjohtaja Lasse Lehtinen aikoi tavoitella presidenttiehdokkuutta, mutta vetäytyi ehdokkuudestaan sen jälkeen, kun Paavo Lipponen asettui ehdolle. Lehtinen kertoi samalla asettuvansa tukemaan Paavo Lipposta, joka hänen mukaansa oli puolueen paras ehdokas.[78]
  • Presidentti Tarja Halosen puolison, tohtori Pentti Arajärven nimi oli pitkään esillä SDP:n presidenttiehdokasta pohdittaessa.[79]

Perussuomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Soini sanoi marraskuussa 2009 todennäköisesti asettuvansa ehdolle presidentiksi ilmaisten mielenkiintonsa tehtävää kohtaan ensimmäisenä mahdollisena ehdokkaana.[80] Syyskuussa 2011 Soini vahvisti pyrkivänsä ehdokkaaksi[81], ja puoluevaltuusto valitsi hänet yksimielisesti 15. lokakuuta 2011[82].

Suomen Keskusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustan puoluehallitus päätti 9. syyskuuta 2011 esittää entistä kansanedustajaa, ministeriä ja keskustan puheenjohtajaa Paavo Väyrystä keskustan presidenttiehdokkaaksi ja jättää esivaalin pitämättä, koska muita nimiä ei ollut ilmoittautunut. Lopullisesti puolueen ehdokkaan vahvisti ylimääräinen puoluekokous 29. lokakuuta 2011.[83][84] Väyrynen sanoi uskovansa, että hänen mahdollisuutensa tulla valituksi presidentiksi ovat erinomaiset[85] ja spekuloi vasemmistopuolueiden asettuvan tuekseen oikeistoehdokasta vastaan.[86]

Eivät ehdolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Entisen pääministerin, vuoden 2000 presidenttiehdokkaan Esko Ahon nimi mainittiin spekuloinnissa.[87]
  • RKP:laista ex-ministeriä Christoffer Taxellia ehdotettiin RKP:n ja keskustan yhteiseksi ehdokkaaksi.[88]
  • Entisen ministerin, kansanedustaja Paula Lehtomäen nimi esiintyi joissakin puheissa.[87][89]
  • Europarlamentaarikkoa ja entistä pääministeriä Anneli Jäätteenmäkeä ehdotettiin puolueen ehdokkaaksi jo alkuvuodesta 2009 lähtien.[90] Puoluejohdon vappupuheet samana vuonna toivat lisää pontta Jäätteenmäen ehdokkuudelle: silloinen puheenjohtaja Matti Vanhanen ilmoitti haluavansa puolueen presidenttiehdokkaaksi nimenomaan naisen[91], ja silloinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen totesi Jäätteenmäen olevan "varteenotetteva nimi", mikäli Vanhanen ei ole käytettävissä.[87] Myöhemmin Jäätteenmäki kieltäytyi ehdokkuudesta[92], jota myös kritisoitiin keskustan kentältä.[93]
  • Entinen pääministeri Matti Vanhanen, vuoden 2006 vaaleissa kolmanneksi jäänyt, ei aikonut enää asettua ehdolle.[94]
  • Entinen pääministeri Mari Kiviniemi ei aikonut asettua ehdolle.[95]
  • Kansanedustaja Seppo Kääriäinen ei aikonut asettua ehdolle.[96]
  • Professori Erkki Laatikainen ehdotti Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtajaa Jorma Ollilaa kokoomuksen ja keskustan yhteiseksi ehdokkaaksi[64]. Myöhemmin Keskusta kysyi Ollilaa virallisesti ehdokkaaksi, mutta Ollila kieltäytyi ehdokkuudesta.
  • Komissaari Olli Rehniä spekuloitiin korkean profiilin ehdokkaaksi jo varhain[87][90]. Kysyttäessä presidenttiehdokkuudesta Rehn sanoi, että "ei ollut ajatellut asiaa" vaan aikoi ainakin toistaiseksi keskittyä tehtäviinsä Euroopan unionissa, mutta että hän aikoi "jossakin vaiheessa" palata myös kotimaan politiikkaan.[97] Elokuussa 2011 Rehn lopulta kieltäytyi ehdokkuudesta.[98]
  • Keskustan forssalainen kansanedustaja ja entinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila harkitsi asettumista presidenttiehdokkaaksi, mutta päätti olla ryhtymättä ehdokkaaksi.[99]

Vasemmistoliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi 20. marraskuuta 2011 puolueen ehdokkaaksi puheenjohtaja Paavo Arhinmäen,[100] joka vasta kaksi päivää aiemmin oli ilmoittanut olevansa käytettävissä[101]. Vasemmistoliitto päätti jo elokuussa asettavansa oman ehdokkaan presidentinvaaliin. Vuosien 2000 ja 2006 vaaleissa puolue ei asettanut omaa ehdokasta, vaan tuki SDP:n ehdokasta Tarja Halosta.

Ehdokkaan löytäminen oli vasemmistoliitolle vaikeaa, sillä useat puolueen varteenotettavat poliitikot kieltäytyivät ehdokkuudesta.[102] Itsekin kieltäytynyt puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie ehti jo lokakuussa ilmoittaa julkisuudessa, ettei puolue välttämättä tarvitse omaa ehdokasta.[103]

Suomen ruotsalainen kansanpuolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP esitteli 30. elokuuta 2011 ehdokkaanaan vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet'n.[104] Biaudet'ta pidettiin jo pitkään RKP:n todennäköisimpänä ehdokkaana. 29. elokuuta 2011 puolue ilmoitti järjestävänsä seuraavana päivänä presidentinvaaleja koskien tiedotustilaisuuden, johon osallistuisi myös ministeri Elisabeth Rehn, mikä herätti myös mahdollisuuden aiemmin Biaudet'ta avoimesti tukeneen Rehnin omasta ehdokkuudesta.[104] Biaudet'n nimesi virallisesti ehdokkaaksi ylimääräinen puoluekokous Vaasassa 22. lokakuuta.[62]

Muita varhaisissa veikkailuissa esillä olleita ovat myös entisen puheenjohtaja ja ministeri Christoffer Taxell,[88] europarlamentaarikko Carl Haglund ja puolueen puheenjohtaja Stefan Wallin.

Vihreä liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustaja Pekka Haavisto valittiin yksimielisesti vihreiden ehdokkaaksi puoluekokouksessa 11. kesäkuuta 2011.[105] Haavistoa esitettiin ehdokkaaksi jo vuonna 2009 silloisen kansanedustajan Kirsi Ojansuun toimesta.[106]

Suomen Kristillisdemokraatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen puheenjohtaja sisäministeri Päivi Räsänen ilmoitti kesällä 2011, ettei puolue aseta kisaan omaa ehdokastaan. Tämän jälkeen Kristillisdemokraattien arveltiin asettuvan tukemaan kokoomusehdokasta yhteisenä oikeistoehdokkaana. Lokakuun 2011 lopussa Essayah antoi suostumuksensa ehdokkaaksi, ja puheenjohtaja Räsänen ilmoitti esittävänsä häntä puoluevaltuustolle.[107] Bjarne Kallis totesi, ettei asetu enää ehdolle.

Muut puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Köyhien Asialla keräsi kannattajakortteja saadakseen puheenjohtajansa Terttu Savolan presidenttiehdokkaaksi, mutta puolue ei ehtinyt keräämään kortteja määräajassa.[108]
  • Muutos 2011 -puolueen hallituksen jäsen, toimittaja-muusikko Petri Kaivanto ilmoitti 30.12.2010 olevansa käytettävissä presidenttiehdokkaaksi [109], mutta koska puolue ei saanut kansanedustajia huhtikuun 2011 eduskuntavaaleissa, ehdokkuus olisi edellyttänyt kannattajakorttien keräämistä.
  • Piraattipuolue ilmoitti ensin tukevansa puoluesihteeri Harri Kivistöä presidenttiehdokkaaksi.[110] Myöhemmin puolue kuitenkin tiedotti, että viranomaisten kieltäytyminen kannattajakorttien keräämisestä sähköisesti ja keräyksen kalleus johtivat siihen, että puoluekokous päätti olla osallistumatta presidentinvaaliin.[111]

Sitoutumattomat ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg ilmoitti syyskuussa 2011 sanomalehti Karjalaisessa aikovansa tavoitella presidenttiehdokkuutta kansalaisliikkeen riveistä[112], mutta luopui lokakuun lopulla ehdokkuuden tavoittelusta vedoten muun muassa perhesyihin. Hän kertoi olleensa tehtävästä pitkään kiinnostunut.[113]

Median rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalistiliiton toimeksiannosta vaalien aikana vaaliuutisointia analysoinut mediatutkija Lars Lundsten arvosteli toimittajien työtä voimakkaasti. Hänen mukaansa ”toimittajat käsittelivät ehdokkaita voittajien ja häviäjien rooleissa, nöyryyttivät heitä ja keskittyivät presidentin valinnan kannalta epäolennaisuuksiin, kuten vaalikampanjoihin”. Edelleen Lundsten syytti toimittajia populismista, päällepuhumisesta ja ammattitaidottomuudesta ja katsoi, ettei harrastettu journalismi todella palvele äänestäjien tietotarpeita ja demokratiaa. Tutkijan mielestä ”voidaan myös ajatella, että toimittajien kertomukset ehdokkaista ja näiden kampanjoista eivät yritäkään olla tärkeitä demokratian kannalta, vaan silkkaa viihdettä”.[114]

Äänestäminen ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleissa oli tehty kaikkien aikojen ennätys ennakkoäänestäneiden määrässä ulkomailla. Suomen ulkomaanedustustoissa kävi alustavien tietojen mukaan presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestyksen aikana antamassa äänensä yhteensä 47 524 henkilöä. Äänestäjiä oli ministeriön mukaan yli 50 prosenttia enemmän kuin vuoden 2006 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin edustustoissa äänesti 30 298 ja laivoilla 291 henkilöä.

Ulkomailla vakinaisesti asuvia äänioikeutettuja oli vuonna 2012 yli 230 000. Presidentinvaalin ennakkoäänestys järjestettiin tänä vuonna 90 maassa. Eniten ääniä eli 12 040 annettiin perinteiseen tapaan Ruotsissa. Toiseksi eniten ääniä annettiin Espanjassa, 7 361 ääntä. Seuraavaksi vilkkaimmin äänestettiin Saksassa 3 287 ääntä, Yhdysvalloissa 3 279 ääntä, Isossa-Britanniassa 2 851 ääntä, Thaimaassa 2 161 ja Belgiassa 1 475 ääntä.[115]

Nuorisovaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi järjesti nuorisovaalit, joissa ensimmäisellä kierroksella äänensä antoi 76 417 nuorta 650 koulusta. Nuorisovaaleissa äänioikeutetuista nuorista 63,5 % oli yläkoululaisia, 33 % lukiolaisia ja 10 % toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opiskelijoita. Äänet jakautuivat ehdokkaiden kesken seuraavasti (pyöristetty ensimmäiseen desimaaliin):[116]

Ehdokas Äänet (*%)
Sauli Niinistö 36,1
Timo Soini 20,3
Pekka Haavisto 16,2
Paavo Arhinmäki 7,9
Paavo Väyrynen 7,4
Paavo Lipponen 5,3
Eva Biaudet 4,5
Sari Essayah 2,4

Nuorisovaalien toisella kierroksella Sauli Niinistö sai 76,5 prosenttia äänistä ja Timo Soini 23,5 prosenttia. Toisella kierroksella annettiin 48 555 hyväksyttyä ääntä.[117]

Ääntenlaskentaa Vuosaaressa

Vaalikuoret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa ennakkoäänestyksessä käytettävistä kirjekuorista oli viallisia. Kirjekuorien liimapinta ei pitänyt, eivätkä kuoret pysyneet kiinni. Oikeusministeriön mukaan auenneiden kirjekuorien ääniä ei nykyisen lainsäädännön mukaan hylätä. Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoo, että ministeriö sai tiedon viallisista kirjekuorista heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Vaalitoimitsijoita oli sen jälkeen kehotettu käyttämään kirjekuorien sulkemiseen liimaa.[118][119]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maija Aalto: Sauli Niinistö on Suomen 12. presidentti Helsingin Sanomat. 5.2.2012. Viitattu 5.2.2012.
  2. Vaalit.fi
  3. Suomen perustuslaki Finlex
  4. Presidentinvaalien ehdokasluettelo vahvistettiin Hs.fi. 15.12.2011. Sanoma. Viitattu 16.12.2011.
  5. Ennakkoon äänestäneitä viime vaaleja enemmän Helsingin Sanomat. 17.1.2012. Viitattu 19.1.2012.
  6. Ulkomailla äänestettiin presidenttiä ennätysvilkkaasti Helsingin Sanomat. 19.1.2012. Viitattu 19.1.2012.
  7. Haavisto kiilasi Väyrysen ohi kakkospaikalle Helsingin Sanomat 22.1.2012
  8. Vaalikone – Presidentinvaalit 2012 Helsingin Sanomat. Viitattu 28.1.2012.
  9. Vaalit.fi - Äänioikeutettujen lukumäärätilastot 20.1.2012 kello 10:45. Oikeusministeriö. Viitattu 22.1.2012.
  10. Vaalit.fi - Koko maan tulos 22.1.2012 Klo 22:44. Oikeusministeriö. Viitattu 22.1.2012.
  11. Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelu Oikeusministeriö. Viitattu 22.1.2012.
  12. Oikeusministeriön kuulutus tasavallan presidentin vaalin ensimmäisen vaalin tuloksesta Viitattu 24.1.2012.
  13. a b c Oikeusministeriön tieto- ja tulospalvelu Viitattu 9.2.2012.
  14. Matalin äänestysprosentti sitten vuoden 1950 Yle 5.2.2012. Viitattu 9.2.2012.
  15. Presidentinvaaleissa hylättyjen äänien ennätys HS 6.2.2012. Viitattu 9.2.2012.
  16. Ehdokasesittely - Pekka Haavisto 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  17. Haavisto2012.fi - Pekka Haaviston uudenvuodenpuhe 31.12.2011. Viitattu 22.1.2012.
  18. Ehdokasesittely - Timo Soini Nelonen.fi. 20.12.2011. Viitattu 4.1.2012.
  19. a b TimoSoini.fi - Timo Soini vieraili tiistaina Lahdessa Viitattu 22.1.2012.
  20. Yle Lappi: Timo Soini pitää puolustusleikkauksia teurastuksena Viitattu 22.1.2012.
  21. Ehdokasesittely - Paavo Väyrynen 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  22. Presidenttinä vastustan tiukasti keskittämispolitiikkaa 6.1.2012. Vayrynen.com. Viitattu 15.1.2012.
  23. Kymmenen tuhannen Väyrys-mukin haamuraja lähestyy 10.1.2012. Yle.fi. Viitattu 15.1.2012.
  24. Heli Suominen: Väyrynen aloittaa tv-mainoskampanjan Helsingin Sanomat. 30.12.2011. Viitattu 17.1.2012.
  25. Ehdokasesittely - Paavo Lipponen 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  26. PaavoLipponen.fi - Kampanjateesit Viitattu 22.1.2012.
  27. Ehdokasesittely - Sauli Niinistö 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  28. Niinisto.fi - Puheeni Finlandia-talolla 22.10.2011 Viitattu 22.1.2012.
  29. Joonas Laitinen: Niinistö haluaa työryhmän nuorten hätään Helsingin Sanomat. 24.1.2012. Viitattu 25.1.2012.
  30. Ehdokasesittely - Sari Essayah 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  31. Essayah on jättänyt ennakkoilmoituksen vaalirahoituksestaan 21.1.2012. essayah2012.fi. Viitattu 22.1.2012.
  32. Ehdokasesittely - Eva Biaudet 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  33. Mielipideilmasto huolestuttaa Biaudet'a enemmän kuin talous Helsingin Sanomat. 22.11.2011. Viitattu 21.1.2012.
  34. Haaviston vaalibudjetti karttunut yksityislahjoituksilla, Väyrysen mukimyynnillä Helsingin Sanomat. 21.1.2012. Viitattu 21.1.2012.
  35. Ehdokasesittely - Paavo Arhinmäki 20.12.2011. Nelonen.fi. Viitattu 4.1.2012.
  36. Arhinmäki kampanjoi vapaudella ja tasa-arvolla Helsingin Sanomat. 16.12.2011. Viitattu 17.1.2012.
  37. Arhinmäki syytti muita ehdokkaita Naton "salarakkaiksi" Helsingin Sanomat. 20.11.2011. Viitattu 17.1.2012.
  38. Niinistöllä selkeä etumatka presidenttikisassa Yle. 2.2.2012.
  39. MTV3 Uutisten kysely: Niinistö johtaa selvästi Mtv3 Uutiset. 1.2.2012.
  40. Juha-Pekka Raeste: HS-gallup näyttää yhä isoa eroa: Niinistö 64 – Haavisto 36 prosenttia. Helsingin Sanomt, 31.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  41. Timo Hakkarainen: IL-kysely: Niinistö johtaa kirkkaasti. Iltalehti, 27.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  42. Mika Koskinen: Ensimmäinen mielipidemittaus: Niinistö 65%, Haavisto 35%. Ilta-Sanomat, 25.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  43. Haavisto kakkosena Ylen presidenttimittauksessa Yle uutiset. 19.1.2012.
  44. Haavisto ja Väyrynen kamppailevat tiukasti kakkossijasta Helsingin Sanomat. 17.1.2012. Viitattu 17.1.2012.
  45. MTV3:n vaaligallup: Väyrynen tai Haavisto matkalla toiselle kierrokselle 17.1.2012. MTV3.
  46. Ilta-Sanomien kysely: Väyrynen kakkosena, Haavisto hengittää niskaan Helsingin Sanomat. 14.1.2012. Viitattu 14.1.2012.
  47. IS: Sauli Niinistölle 49 prosentin kannatus Viitattu 14.1.2012.
  48. Yle Uutiset, 5.1.2012.
  49. Juha Keskinen: Väyrynen kiilasi kakkoseksi. Iltalehti, 5.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  50. Marjo Ollikainen: Haaviston kannatus nousussa. Helsingin Sanomat, 3.1.2012. Artikkelin verkkoversio.
  51. Ilta-Sanomat: Niinistö on edelleen selvä suosikki presidentiksi 23.12.2011. Yle. Viitattu 23.12.2011.
  52. Pekka Kinnunen: Niinistön ylivoima kaventuu Yle Uutiset. 15.12.2011.
  53. Marko Junkkari: Niinistön etumatka pitää edelleen. Helsingin Sanomat, 17.12.2011. Artikkelin verkkoversio.
  54. Marko Junkkari: Lipposen kannatus jumiutunut seitsemään prosenttiin. Helsingin Sanomat, 29.11.2011.
  55. Juha Keskinen: IL-presidenttigallup: Niinistö ylivoimainen!. Iltalehti, 2.12.2011. Artikkelin verkkoversio.
  56. Hopeasta tiukka kisa, Niinistö ylivoimainen 18.11.2011. Yle Uutiset. Viitattu 18.11.2011.
  57. Väyrysen kannatus ampaisi nousuun 15.11.2011. Helsingin Sanomat.
  58. MTV3:n kysely: Niinistö edelleen ylivoimainen presidenttisuosikki, muut kaukana takana 9.11.2011. Mtv3.
  59. HS-gallup: Niinistö yhä ylivoimainen suosikki presidentiksi 18.10.2011. Helsingin Sanomat.
  60. Tommi Parkkonen: IL-presidenttigallup: "Vauhti ei riitä". Iltalehti, 1.10.2011. Artikkelin verkkoversio.
  61. Niinistö lähtee presidenttiehdokkaaksi HS.fi. Viitattu 28.6.2011.
  62. a b Niinistö ja Biaudet valittiin presidenttiehdokkaiksi Yle uutiset. 22.10.2011.. Viitattu 22.10.2011.
  63. Pirjo Kukko-Liedes: Stubb haluaa Niinistön presidentiksi Kaleva.plus. 1.11.2008. Viitattu 1.11.2008.
  64. a b Laatikainen: Ollilasta keskustan ja kokoomuksen yhteinen presidenttiehdokas Yle. 11.6.2010. Viitattu 11.6.2010.
  65. Lipponen presidenttikisaan Yle. 11.8.2011. Viitattu 11.8.2011.
  66. a b c Paavo Lipponen SDP:n presidenttiäänestyksen ykkönen sdp.fi. 13.9.2011. Viitattu 13.9.2011.
  67. Paavo Lipponen presidenttiehdokkaaksi Demari.fi. 8.10.2011. Uutispäivä Demari. Viitattu 9.10.2011.
  68. Vuosaaren demarit
  69. Mitro Repo halutaan ehdolle Sdp:n presidenttiehdokkaaksi Hs.fi. 20.6.2011.
  70. Arno Rydman: Maria Guzenina-Richardsonia esitetty presidenttiehdokkaaksi Verkkouutiset.fi. 13.6.2011.
  71. Ilkka Kantola ei vetäydy ehdokaskisasta Lipposen tieltä HS. 11.8.2011. Viitattu 11.8.2011.
  72. Vappu Kaarenoja: Heinäluoma tukee todennäköisesti Lipposta esivaalissa HS.fi. 15.8.2011. Viitattu 15.8.2011.
  73. Liisa Jaakonsaari ei asetu ehdolle Sdp:n presidenttikisaan HS.fi. 15.8.2011. Viitattu 15.8.2011.
  74. Heinäluoma tarjoaa Suvi-Anne Siimestä Sdp:n presidenttiehdokkaaksi HS.fi. 24.5.2008. Viitattu 27.5.2008.
  75. Heinäluoman Siimes-ehdotus ei innosta demarien eturiviä HS.fi. 24.5.2008. Viitattu 7.3.2009.
  76. Erkki Liikanen haluaa jatkaa Suomen Pankissa IS.fi. 7.3.2009. Viitattu 7.3.2009.
  77. Tuomioja: Ei ikinä presidenttiehdokkaaksi HS.fi. 25.5.2008. Viitattu 27.5.2008.
  78. Lehtinen vetäytyy presidenttikisasta Yle. 11.8.2011. Viitattu 11.8.2011.
  79. Maiju Majamaa: Yllätysnimi: Voisiko tämä mies olla SDP:n presidenttiehdokas? IIlta-Sanomat. 13.5.2011. Viitattu 18.6.2011.
  80. Soini haluaa presidentiksi 23.11.2009. Viitattu 26.11.2009.
  81. Soini lähtee presidenttikisaan 24.9.2011. Viitattu 24.9.2011.
  82. Soini yksimielisesti perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 15.10.2011. Viitattu 15.10.2011.
  83. Puoluehallitus esittää Paavo Väyrystä Keskustan presidenttiehdokkaaksi 9.9.2011. Keskusta. Viitattu 13.9.2011.
  84. Paavo Väyrysestä keskustan presidenttiehdokas HS. 9.9.2011. Viitattu 10.9.2011.
  85. Väyrynen: Minulla on erinomaiset mahdollisuudet nousta presidentiksi Hs.fi. 11.8.2011. Viitattu 11..2011.
  86. Paavo Väyrynen pyrkii presidenttiehdokkaaksi HS. 22.3.2011. Viitattu 19.5.2011.
  87. a b c d Keskustan Korhonen tarjoaa Jäätteenmäkeä presidentiksi HS.fi. 1.5.2009. Viitattu 8.6.2009.
  88. a b Yllätysnimi pulpahti presidenttipeliin uusisuomi.fi. 30.10.2009. Viitattu 31.10.2009.
  89. Keskusta kohotti kunnallisvaali-huumaa pikkujouluristeilyllä Turun Sanomat. 10.12.2007. Viitattu 7.3.2009.
  90. a b Jäätteenmäkeä tyrkitään presidentiksi HS.fi. 2.2.2009. Viitattu 7.3.2009.
  91. Vanhanen haluaa naisen keskustan presidenttiehdokkaaksi HS.fi. 1.5.2009. Viitattu 8.6.2009.
  92. Jäätteenmäki ei ota kantaa presidenttiehdokkuuteen HS.fi. 1.5.2009. Viitattu 8.6.2009.
  93. Jäätteenmäki -- mutta millaisin valtaoikeuksin? kaleva.fi. 5.5.2009. Viitattu 8.6.2009.
  94. Vanhanen ei tähtää enää presidentiksi HS.fi. 25.1.2009. Viitattu 7.3.2009.
  95. Maakuntalehdet: Kiviniemi ei lähde presidenttikisaan hs.fi. 3.9.2010. Viitattu 31.10.2010.
  96. Kääriäinen ei pyri presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 15.8.2011. Viitattu 15.8.2011.
  97. Rehn ei ole ajatellut presidenttiehdokkuutta Verkkoapila. 8.5.2010. Viitattu 11.6.2010.
  98. Olli Rehn ei pyri keskustan presidenttiehdokkaaksi Yle. 21.8.2010. Viitattu 24.8.2010.
  99. Anttila ei tavoittele presidenttiehdokkuutta Yle. 24.8.2011. Viitattu 24.8.2011.
  100. Arhinmäki vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi Yle. 20.11.2011. Viitattu 20.11.2011.
  101. Tuula Kärki: Presidenttiehdokkaaksi yhteiskunnassa nousevaa vihaa vastaan Kansan Uutiset. 18.11.2011. Viitattu 20.11.2011.
  102. Tieto vasemmistoliitosta: Paavo Arhinmäki presidenttikisaan Suomen Kuvalehti.
  103. Lapintie: Vasemmistoliitto ei tarvitse omaa presidenttiehdokasta Yle. 10.10.2011.. Viitattu 13.10.2011.
  104. a b Eva Biaudet mukaan presidenttikisaan hs.fi. 30.10.2009. Viitattu 30.8.2011.
  105. Haavisto taputettiin presidenttiehdokkaaksi Yle.fi. 11.6.2011, päivitetty 11.30. Yle Uutiset. Viitattu 11.6.2011.
  106. Pekka Haavistoa esitetään vihreiden presidenttiehdokkaaksi Yle.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.1.2012.
  107. Hellevi Mauno: Sari Essayah Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi IS. 31.10.2011, päivitetty 16.13. Iltasanomat.fi. Viitattu 31.10.2011.
  108. Köyhien asialla -puolue Köyhien asialla. joulukuu 2011. Viitattu 12.12.2011.
  109. Petri Kaivannon uudenvuodenpuhe 30.12.2010 30.12.2010. Viitattu 30.12.2010.
  110. Piraattipuolue pyrkii presidenttikilpaan Piraattipuolue. 6.5.2011. Viitattu 6.5.2011.
  111. Piraattien presidenttihaaveet tyssäsivät kankeaan byrokratiaan Piraattipuolue. 4.7.2011. Viitattu 4.7.2011.
  112. Pekka Hallberg lähdössä mukaan presidenttikilpaan Karjalainen. 20.9.2011. Viitattu 21.9.2011.
  113. Pekka Hallberg vetäytyi presidenttikisasta HS.fi. 25.10.2011. Viitattu 25.10.2011.
  114. Jessica Aro: Journalistin vaalitarkkailija: Vaalijutut epäreiluja. Journalisti, 2012, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  115. +50% – Presidentinvaaleissa tehtiin jo ennätys UusiSuomi.
  116. Nuorisovaalien tulos selvä: Toiselle kierrokselle Niinistö ja Soini, IL
  117. Niinistö voitti nuorisovaalit Soinia vastaan 1.2.2012. Yle. Viitattu 6.2.2012.
  118. Ennakkoäänestyskuoret eivät pysy kiinni Yle:.
  119. Ennakkoäänestyskuoret eivät pysy kiinni Julkaisu = Uutisaalto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen presidentinvaali 2012.

Ennakkoäänestyspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalikoneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidenttikyselyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]