Olli Rehn
Wikipedia
Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli) on keskustalainen poliitikko. Hän toimii Euroopan unionin laajentumisasioista vastaavana komissaarina José Manuel Barroson johtamassa Euroopan komissiossa. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori. Hän on valmistunut Oxfordin yliopistosta pääaineenaan poliittinen taloustiede.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Poliittisen uransa alussa Rehn toimi Keskustanuorissa. Hän oli järjestön puheenjohtaja vuosina 1987–1988. Vuonna 1988 hänet valittiin puolueensa varapuheenjohtajaksi ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1994. Rehn nousi eduskuntaan vuonna 1991 Helsingin vaalipiiristä. Kansanedustaja-aikanaan hän toimi talousvaliokunnan jäsenenä sekä silloisen pääministerin Esko Ahon poliittisena erityisavustajana. Erityisavustajana hän toimi toukokuusta 1992 maaliskuuhun 1993. Hän oli myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuodet 1991–1995 ja Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean puheenjohtaja vuodet 1993–1994. Rehn oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1994.
Vuoden 1994 lopussa eduskunta valitsi Rehnin Euroopan parlamentin jäseneksi. Rehn toimi parlamentissa muun muassa liberaaliryhmän varapuheenjohtajana. Hän putosi EU-parlamentista vuoden 1996 syksyllä järjestetyissä eurovaaleissa, minkä jälkeen hän muun muassa suoritti tohtorintutkinnon ja toimi vuoden Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana.
Vuonna 1998 Rehn siirtyi komissaari Erkki Liikasen kabinettipäälliköksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2002 asti.
Vuonna 2002 Rehn pyrki keskustan puheenjohtajaksi jääden kuitenkin toiseksi Anneli Jäätteenmäen tultua valituksi. Puheenjohtajaehdokkaisiin lukeutuivat Jäätteenmäen ja Rehnin lisäksi muun muassa sittemmin pääministeriksi noussut Matti Vanhanen ja puolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen.[1]. Syksyllä 2002 Rehnin pitkäaikainen ystävä Alpo Rusi joutui vakoiluepäilyjen kohteeksi. Rehn päätti luopua tavoittelemasta kansanedustajuutta eduskuntavaaleissa 2003 ja keskittyi ystävänsä tukemiseen. Syksyllä 2003, kun Rusi oli todettu syyttömäksi törkeään vakoiluun, Rehn ja Rusi kirjoittivat yhdessä kirjan Kylmä tasavalta, jossa Suojelupoliisin toiminta joutuu kriittisen tarkastelun kohteeksi.[2]
Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli professorina Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä aina kesään 2004 asti, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi Romano Prodin johtamaan Euroopan komissioon. Marraskuussa 2004 hän aloitti laajentumiskomissaarina Barroson komissiossa.
Olli Rehn on naimisissa Merja Rehnin (o.s. Mäenpää) kanssa. Heillä on yksi lapsi, tytär Silva (s. 1998). Rehn harrastaa muun muassa jalkapalloa, lukemista ja rock- ja jazzmusiikin kuuntelua. Hän pelasi jalkapalloa myös Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa vuosina 1979–1982. Rehn on kirjoittanut kolumneja eri lehtiin vuodesta 1985 alkaen ja on kirjoittanut myös useita kirjoja.
[muokkaa] Julkaisuja
- Liike vai puolue? (1989)
- Suomen integraatiopolitiikka kylmän sodan aikana ja sen käännekohdassa 1989–1992 (1993)
- Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995 (väitösk.) (1996)
- Pieni valtio Euroopan unionissa (1996)
- Suomen EU-puheenjohtajuuden eurooppalaiset haasteet (1998)
- Kylmä tasavalta (2003)
- Liberalism in the European Union. The Way Forward (2004)
- Europe's Next Frontiers (2006)
- Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa (WSOY, 2006)
[muokkaa] Lähteet
- Komissaarin viralliset verkkosivut
- Olli Rehn Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Jäätteenmäki odotetusti keskustan johtoon MTV3.fi. 15.06.2002.
- ↑ Mokka, Roope: Poikien välisestä ystävyydestä. Ylioppilaslehti, 03.10.2003, nro 13. Artikkelin verkkoversio.
Johannes Virolainen (1950–1954) | Pekka Silvola (1954–1959) | Heikki Hasu (1960–1964) | Jouko Loikkanen (1964–1968) | Markus Onnela (1968–1970) | Risto Volanen (1970–1974) | Esko Aho (1974–1980) | Matti Vanhanen (1980–1983) | Timo Toropainen (1983–1987) | Olli Rehn (1987–1989) | Anu Vehviläinen (1989–1991) | Olli Riikonen (1991–1995) | Mikko Alkio (1995–1997) | Antti Kaikkonen (1997–2001) | Sami Sulkko (2001–2003) | Perttu Nousiainen (2003–2005) | Tuomo Puumala (2005–)
|
|
 |
|---|---|
|
Joaquín Almunia | Catherine Ashton (2008–) | José Manuel Barroso | Jacques Barrot | Joe Borg | Stavros Dimas | Benita Ferrero-Waldner | Ján Figeľ | Mariann Fischer Boel | Franco Frattini (2004–2008) | Dalia Grybauskaitė | Danuta Hübner | Siim Kallas | László Kovács | Neelie Kroes | Meglena Kuneva (2007–) | Markos Kyprianou (2004–2008) | Peter Mandelson (2004–2008) | Charlie McCreevy | Louis Michel | Leonard Orban (2007–) | Andris Piebalgs | Janez Potočnik | Viviane Reding | Olli Rehn | Vladimír Špidla | Antonio Tajani (2008–) | Androulla Vassiliou (2008–) | Günter Verheugen | Margot Wallström |
|
| Edeltäjä: Erkki Liikanen |
Suomen EU-komissaari 2004- |
Seuraaja: - |
