Olli Rehn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olli Rehn
Olli Rehn (2).jpg
Rehn toukokuussa 2011
EU:n talous- ja raha-asioista vastaava komissaari
Barroson II komissio
9.2.2010–30.6.2014
Edeltäjä Joaquín Almunia
Seuraaja Jyrki Katainen
EU:n laajentumisasioista vastaava komissaari
Barroson I komissio
22.11.2004–31.10.2009
Barroson II komissio
1.11.2009-9.2.2010
Edeltäjä Günter Verheugen
Janez Potočnik
Seuraaja Štefan Füle
EU:n teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komissaari
Prodin komissio
12.7.2004–22.11.2004
Edeltäjä Erkki Liikanen
Seuraaja Günter Verheugen
Euroopan parlamentin jäsen
1.1.1995–10.11.1996
1.7.2014–
Kansanedustaja
22.3.1991–23.3.1995
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 31. maaliskuuta 1962 (ikä 52)
Mikkeli
Puolue Suomen Keskusta

Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli) on suomalainen poliitikko, Euroopan parlamentin jäsen ja entinen Euroopan unionin komissaari. Hän toimi talous- ja raha-asioista vastaavana komissaarina ja Euroopan komission varapuheenjohtajana José Manuel Barroson toisen komission toimikaudella 2010–2014.[1] Vuosina 2004–2009 Rehn toimi EU:n laajentumisasioista vastaavana komissaarina Barroson ensimmäisessä komissiossa.

Rehn edustaa keskustaa. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 2014 vaaleissa keskustan suurimmalla äänimäärällä.[2] Heinäkuussa 2014 Rehn valittiin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi ensimmäisenä suomalaisena.[3]

Koulutukseltaan Rehn on filosofian tohtori. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989 ja väitteli filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1996 pääaineenaan poliittinen taloustiede. Rehn on kirjoittanut kolumneja eri lehtiin vuodesta 1985 alkaen ja on kirjoittanut myös useita kirjoja.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen uransa alussa Rehn toimi Keskustanuorissa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1989. Vuonna 1988 hänet valittiin Suomen Keskustan varapuheenjohtajaksi, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1994.[4] Rehn nousi eduskuntaan vuonna 1991 Helsingin vaalipiiristä. Kansanedustaja-aikanaan hän toimi talousvaliokunnan jäsenenä sekä silloisen pääministerin Esko Ahon poliittisena erityisavustajana. Erityisavustajana hän toimi toukokuusta 1992 maaliskuuhun 1993. Hän oli myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuodet 1991–1995 ja Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean puheenjohtaja vuodet 1993–1994. Rehn oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1994.

Vuoden 1994 lopussa eduskunta valitsi Rehnin Euroopan parlamentin jäseneksi. Rehn toimi parlamentissa muun muassa liberaaliryhmän varapuheenjohtajana. Hän putosi EU-parlamentista vuoden 1996 syksyllä järjestetyissä eurovaaleissa, minkä jälkeen hän muun muassa suoritti tohtorintutkinnon ja toimi vuoden Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana.

Rehn siirtyi komissaari Erkki Liikasen kabinettipäälliköksi vuonna 1998. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2002 asti ja pyrki samana vuonna keskustan puheenjohtajaksi, mutta jäi toiseksi Anneli Jäätteenmäelle. Puheenjohtajaehdokkaisiin lukeutuivat Jäätteenmäen ja Rehnin lisäksi muun muassa sittemmin pääministeriksi noussut Matti Vanhanen ja puolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen.[5] Syksyllä 2002 Rehnin pitkäaikainen ystävä Alpo Rusi joutui vakoiluepäilyjen kohteeksi. Rehn päätti luopua tavoittelemasta kansanedustajuutta eduskuntavaaleissa 2003 ja keskittyi ystävänsä tukemiseen. Syksyllä 2003, kun Rusi oli todettu syyttömäksi törkeään vakoiluun, Rehn ja Rusi kirjoittivat yhdessä kirjan Kylmä tasavalta, jossa Suojelupoliisin toiminta joutuu kriittisen tarkastelun kohteeksi.[6]

Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli professorina Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä aina kesään 2004 asti, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi Romano Prodin johtamaan Euroopan komissioon. Marraskuussa 2004 hän aloitti laajentumiskomissaarina Barroson komissiossa.

José Manuel Barroso ehdotti marraskuussa 2009 Rehniä talous- ja raha-asioista vastaavaksi komissaariksi seuraavaan komissioon toimikaudelle 2010–2014. Nimitykselle tarvittiin Euroopan parlamentin hyväksyntä, josta oli määrä äänestää tammikuussa 2010.[1] Äänestys kuitenkin lykkääntyi helmikuuhun.[7]

Rehn on arvostellut edeltäjiään siitä, että nämä ovat päästäneet Kreikan liittymään Euroopan talousalueeseen. Tämä osaltaan johti 2009–2010 EU:n talouskriisiin, jonka hallitsemiseen EU:lla ei Rehnin mukaan ollut tarvittavia valmiuksia.[8] Rehn oli itse ollut virassaan jo lähes 6 vuotta kriisin ilmaantuessa. Toisaalta Rehniä itseään on varsinkin vasemmalta arvosteltu kriisimaiden sosiaalisen katastrofin aiheuttajaksi.[9]

Perhe ja harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Rehnin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Tauno Ilmari Rehn ja kansanedustaja Vuokko Rehn (o.s. Valjakka).[4] Rehn on naimisissa Merja Maria Rehnin (ent. Mäenpää, o.s. Hakkarainen) kanssa. Heillä on yksi lapsi, tytär Silva (s. 1998).[4] Rehn harrastaa muun muassa jalkapalloa, lukemista ja rock- ja jazzmusiikin kuuntelua. Hän pelasi jalkapalloa myös Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa vuosina 1979–1982.

Olli Rehnin sisar oli auto-onnettomuudessa nuorena kuollut lupaava hiihtäjä Sirpa Rehn (1965−1987).

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liike vai puolue? – kansalaisdemokratian mahdollisuudet 90-luvun Suomessa. Helsinki: Painokaari, 1989. ISBN 978-951-8-91617-1.
  • Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995. Väitöskirja. University of Oxford, 1996.
  • Pieni valtio Euroopan unionissa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 978-951-2-64199-4.
  • Suomen EU-puheenjohtajuuden eurooppalaiset haasteet. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 1998. ISBN 978-951-5-31726-1.
  • Rusi, Alpo M. & Rehn, Olli: Kylmä tasavalta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28559-5.
  • Europe's Next Frontiers. Baden-Baden: Nomos, 2006. ISBN 978-383-2-92417-1.
  • Suomen eurooppalainen valinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32588-9.
  • Myrskyn silmässä. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26250-3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b EP valmistautuu kuulemaan komissaariehdokkaita 1.12.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 15.12.2009.
  2. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  3. Olli Rehn valittiin EU-parlamentin varapuhemieheksi Helsingin Sanomat. 1.7.2014. Viitattu 1.7.2014.
  4. a b c Edustajamatrikkeli: Olli Rehn 14.10.2009. Eduskunta. Viitattu 15.10.2010.
  5. Jäätteenmäki odotetusti keskustan johtoon mtv3.fi. 15.06.2002. MTV3. Viitattu 11.2.2009.
  6. Mokka, Roope: Poikien välisestä ystävyydestä. Ylioppilaslehti, 3.10.2003, nro 13. Artikkelin verkkoversio Viitattu 11.2.2009.
  7. Komissaarikuulemiset: mitä seuraavaksi? 25.1.2010. Euroopan parlamentti. Viitattu 30.1.2010.
  8. Rehn MTV3:lle: Kreikkaa ei olisi pitänyt päästää euroon hs.fi. 7.4.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.4.2012.
  9. Ruotsin vasemmistojohtaja: Rehn on sosiaalikatastrofin arkkitehti ts.fi. 12.2.2014. Turun Sanomat. Viitattu 12.2.2014.
  10. Olli Rehn on vuoden ulkosuomalainen yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 7.10.2011.
  11. Arkkipiispa Mäkiselle, Antti Herlinille ja Olli Rehnille korkeimmat kunniamerkit HS.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Erkki Liikanen
Suomen EU-komissaari
2004–2014
Seuraaja:
Jyrki Katainen


 
Euroopan komissio (2004–2009: Barroson komissio)
European Flag

Joaquín Almunia | Catherine Ashton (2008–) | José Manuel Barroso | Jacques Barrot | Joe Borg | Stavros Dimas | Benita Ferrero-Waldner | Ján Figeľ | Mariann Fischer Boel | Franco Frattini (2004–2008) | Dalia Grybauskaitė | Danuta Hübner | Siim Kallas | László Kovács | Neelie Kroes | Meglena Kuneva (2007–) | Markos Kyprianou (2004–2008) | Peter Mandelson (2004–2008) | Charlie McCreevy | Louis Michel | Leonard Orban (2007–) | Andris Piebalgs | Janez Potočnik | Viviane Reding | Olli Rehn | Vladimír Špidla | Antonio Tajani (2008–) | Androulla Vassiliou (2008–) | Günter Verheugen | Margot Wallström