Petri Sarvamaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Petri Sarvamaa Ilta-Sanomien eurovaaliväittelyssä Sanomatalossa vuonna 2014.

Petri Ilari Sarvamaa[1] (s. 15. syyskuuta 1960 Joensuu)[2] on suomalainen kokoomusta edustava europarlamentaarikko vuodesta 2012. Ennen politiikkaan siirtymistä hän työskenteli toimittajana.

Sarvamaa nousi Euroopan parlamenttiin toiselta varasijalta maaliskuussa 2012 Ville Itälän luovuttua paikasta. Vuoden 2014 eurovaaleissa Sarvamaa nousi parlamenttiin jälleen varasijalta kun Alexander Stubb valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi, eikä näin ollen ottanut paikkaa vastaan.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Sarvamaa on valtiotieteiden kandidaatti.[2] Ennen lähtöään politiikkaan hän teki pitkän uran toimittajana. Sarvamaa työskenteli Yle TV1:llä useissa uutis- ja ajankohtaistehtävissä vuoteen 2010 asti, jolloin hän irtisanoutui yhtiön palveluksesta voidakseen toteuttaa kampanjaansa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[4]

1990-luvulla Sarvamaa toimitti useita kansainvälisiä erikoisohjelmia, enimmäkseen Euroopasta ja Yhdysvalloista. 1990-luvun puolivälin jälkeen Sarvamaa esiintyi yhtä aikaa tiukkana asiajournalistina A-studiossa (muun muassa Ulf Sundqvistin haastattelu 1997) ja fiktiivisenä Uutisvideokasettimiehenä ajankohtaisohjelmassa A-bros.

Vuosina 1997–2002 Sarvamaa työskenteli Ylen TV-uutisten ulkomaantoimituksen esimiehenä ja päällikkönä.[5] Vuosituhannen vaihteessa hän esiintyi myös Aamu-TV:n juontajana. Vuosina 2002–2006 Sarvamaa oli Ylen pääkirjeenvaihtaja Washingtonissa. Hän oli työskentellyt Yhdysvalloissa jo ennen kirjeenvaihtajavuosiaan, muun muassa vuonna 1989 Atlantassa CNN-uutiskanavan International Professional Program -koulutusohjelmassa. Viimeksi Sarvamaa nähtiin televisiossa A-studion journalistisessa vetovastuussa.

Marraskuusta 2011 helmikuuhun 2012 Sarvamaa työskenteli Rekrytointipalvelu Sihti Oy:n kehitysjohtajana.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarvamaa oli kokoomuksen ehdokas vuoden 2009 eurovaaleissa ja sijoittui toiselle varasijalle Risto E. J. Penttilän jälkeen.[6] Hän oli kokoomuksen ehdokas myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joissa hän sijoittui Helsingin vaalipiirin kolmannelle varasijalle Laura Rädyn ja Fatbardhe Hetemaj’n jälkeen.[7]

Sarvamaa nousi toiselta varasijalta Euroopan parlamenttiin maaliskuussa 2012 Ville Itälän siirryttyä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi ja Penttilän luovuttua vapautuneesta paikasta.[8] Hän kuuluu Euroopan kansanpuolueen ryhmään (EPP) ja on vuodesta 2012 talousarvion valvontavaliokunnan jäsen ja vuodesta 2014 budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja[9]. Vuosina 2012–2014 hän oli jäsen myös liikenne- ja matkailuvaliokunnassa sekä EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan valtuuskunnassa. Varajäsen hän on ollut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa (2014–), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa (2012–2014) sekä suhteista Yhdysvaltoihin vastaavassa valtuuskunnassa (2012–2014).[2]

Vuosina 2012–2013 Sarvamaa oli parlamentin pääneuvottelija EU:n ja Israelin sekä Sri Lankan välisissä lentoliikennesopimuksissa ja EU:n erillisvirastojen vuoden 2012 vastuuvapausasioissa. Hän on ollut pääneuvottelija myös useissa EPP-ryhmän lausunnoissa ja mietinnöissä.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarvamaa on naimisissa toimittaja Sari Helinin kanssa.[11] Hänellä on kaksi 2000-luvulla syntynyttä sekä kolme aikuista lasta.[6]

Sarvamaan isä Boris Saharov syntyi vuonna 1908 Pietarissa ja muutti Venäjän vallankumouksen aikaan Terijoen kautta Joensuuhun. Perhe otti vuonna 1930 sukunimekseen Sarvamaan. Petri Sarvamaan veli on Valamon luostarin munkki isä Trifon, siviilinimeltään Pekka Lepistö. Ortodoksisuus tulee Sarvamaalle sukujuurista ja hänet kastettiin lapsena ortodoksiseen kirkkoon. Käytännön syistä hän kuitenkin kuului useita vuosia luterilaiseen kirkkoon.[12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sarvamaan vaalirahoitusilmoitus Uusi Suomi. 1.3.2012. Viitattu 4.7.2014.
  2. a b c Petri Sarvamaa Euroopan parlamentti. Viitattu 4.7.2014.
  3. Metelinen, Sami: Petri Sarvamaa: "On mahdollisuus voittaa vaalit komeasti" Verkkouutiset. 14.6.2014. Viitattu 4.7.2014.
  4. Sarvamaa kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin HS.fi. 14.10.2010. Viitattu 26.10.2010.
  5. Kuka kukin on 2001-2009. Otava, Helsinki. 2. Ulf Sundqvist, Kärpäsjahti (2000). WSOY, Helsinki.
  6. a b Realistinen idealisti, idealistinen realisti. (Eurovaalit '09 extra) Nykypäivä, 30.4.2009, nro 18B, s. 38-39. Kokoomus.
  7. Eduskuntavaalit 2011: Ehdokkaiden saamat äänimäärät suuruusjärjestyksessä sekä vertausluku 2011. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2014.
  8. Petri Sarvamaa aloitti Itälän tilalla EU-parlamentissa iltasanomat.fi. 14.3.2012. Viitattu 14.3.2012.
  9. Members elect chairs and vice-chairs of parliamentary committees 7.7.2014. Euroopan parlamentti. Viitattu 7.7.2014. (englanniksi)
  10. Neuvotteluvastuut Petri Sarvamaa. Viitattu 24.9.2013.
  11. Kiviniemi, Kirsikka: Seuraa heitä Linnan juhlissa! iltasanomat.fi. 6.12.2012. Viitattu 6.12.2012.
  12. Suomalainen ortodoksi nousemassa europarlamenttiin Ortodoksi.net. 16.9.2011. Viitattu 4.7.2014.
  13. Tegelberg, Kari: Veljekset Petri Sarvamaa ja isä Trifon Valamon rauhassa. Suur-Saimaa, 29.4.2009, s. 32-33.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]