Suomen Kristillisdemokraatit

Wikipedia

Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p.
Perustettu	1958
Johto	Päivi Räsänen (pj.) Peter Östman (vpj.) Asmo Maanselkä (vpj.) Marjo Anttoora (vpj.) Sari Essayah (puoluesihteeri)
Poliittinen ideologia	Konservatismi, Kristillisdemokratia
Äänenkannattaja	KD
Kansanedustajia	7 (2007)
Eurokansanedustajia	1 (2009)
Kunnanvaltuutettuja	351 (2008)[1]
Kotisivu	www.kristillisdemokraatit.fi

Suomen Kristillisdemokraatit (ruots. Kristdemokraterna i Finland r.p., lyh. KD; aiemmin Suomen Kristillinen Liitto, SKL) on Suomessa toimiva rekisteröity poliittinen puolue. Kristillistä maailmankuvaa edustava puolue sijoittuu poliittisessa kentässä keskustaoikeistoon. Kuitenkin monissa sosiaalisissa kysymyksissä puolueen kannanotot esimerkiksi lapsiperheiden ja pienituloisten puolesta ovat lähempänä vasemmiston perinteisiä näkemyksiä.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on vuodesta 2004 ollut Päivi Räsänen.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Puolue nykyään 3 Ideologia 4 Vaalimenestys 4.1 Europarlamenttivaalit 5 Organisaatio 5.1 Puheenjohtajat 6 Eduskuntaryhmä 7 Lähteet 7.1 Viitteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Puolue perustettiin Helsingissä 1958, jolloin joukko yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarvetta kokevia henkilöitä katsoi isompien puolueiden vaarallisesti alkaneen lipsua kristillisten ja perinteisten arvojen tinkimättömästä puolustamisesta. Ensimmäisen kansanedustajan puolue sai eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa, mistä lähtien puolue onkin istunut Suomen eduskunnassa yhtäjaksoisesti.

Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa puolue sai 4 edustajaa ja kasvatti paikkalukuaan 3:lla. Seuraavissa vaaleissa (1975) puolue kasvatti paikkalukuaan 5:lla ja sai 9 edustajaa ja saman verran vuonna 1979. Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa puolue kärsi vaalitappion saaden vain 3 edustajaa. Puolueen puheenjohtajana toimi tuolloin Esko Almgren, joka oli kansanedustajana yhteensä 12 vuoden ajan 1979–1991. Puolue sai 2 edustajaa lisää vuonna 1987 ja 3 lisää vuonna 1991. Tuolloin puolue sai 8 paikkaa ja sai yhden ministerisalkun Esko Ahon hallitukseen.

Hallituksessa oli vuosina 1991–1994, jolloin kehitysyhteistyöministerinä toimi kansanedustaja Toimi Kankaanniemi. Puolue erosi silloisesta hallituksesta syynään Suomen hakeutuminen EU:n jäseneksi.

Puolueen kansanedustaja Vesa Laukkanen erosi puolueesta 1992 ja perusti Vaihtoehto Suomelle-eduskuntaryhmän ja jätti eduskunnan vuoden 1995 vaaleissa. Vuoden 1995 vaaleissa puolue sai 7 edustajaa, ja näistä vain 3 (Bjarne Kallis, Jouko Jääskeläinen ja Toimi Kankaanniemi) oli valittu myös vuoden 1991 vaaleissa. Edustajat Eeva-Liisa Moilanen, Pirkko Laakkonen, Ismo Seivästö ja Leea Hiltunen putosivat. Uusina edustajina nousivat Päivi Räsänen, Sakari Smeds, Tauno Pehkonen ja Matti Ryhänen. Bjarne Kallis valittiin puolueen johtajaksi vaalien jälkeen. Matti Ryhänen loikkasi vuonna 1996 Suomen Keskustan eduskuntaryhmään.

Vuoden 1999 vaaleissa puolue sai 10 paikkaa, joka oli sille kaikkien aikojen paras tulos. Leea Hiltunen ja Ismo Seivästö tekivät paluun kansanedustajiksi. Uusina edustajina nousivat Leena Rauhala, Kari Kärkkäinen ja Marja-Leena Kemppainen. Tauno Pehkonen putosi eduskunnasta.

Puolue muutti nimensä nykyiseen muotoon Jyväskylän puoluekokouksessa 25. toukokuuta 2001. Muutosta yritettiin jo kahdessa edellisessä puoluekokouksessa; tarvittava kahden kolmasosan enemmistö tuli äänin 223–101.

Vuoden 2003 vaaleissa puolue kärsi suuren vaalitappion menettämällä 3 paikkaa. Ismo Seivästö jätti eduskunnan ja Jouko Jääskeläinen, Leea Hiltunen, Sakari Smeds ja Marja-Leena Kemppainen jäivät ulos eduskunnasta. Uusina edustajina nousivat Sari Essayah ja Lyly Rajala, joka sai täpärästi enemmän ääniä kuin Marja-Leena Kemppainen. Rajala siiryi Kokoomuksen eduskuntaryhmään joulukuussa 2003. Vuoden 2007 vaaleissa paikkaluku säilyi ennallaan 7:ssä, vaikka se menettikin jonkin verran ääniä. Puolue sai jälleen edustajat Uudenmaan vaalipiiristä ja Kymen vaalipiiristä, kun Tarja Tallqvist ja Sari Palm nousivat kansanedustajiksi. Sari Essayah putosi eduskunnasta.

[muokkaa] Puolue nykyään

Nykyään puolue on yhä selkeämmin profiloitunut yhteiskunnallisia asioita kristilliseltä arvopohjalta hoitavaksi yleispuolueeksi. Puolue on lisännyt poliittisten ohjelmien tekoa ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuonut oman sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvan vaihtoehdon päätöksenteossa.

Kristillisdemokraatit ovat tehneet useissa eduskuntavaaleissa vaaliliittoyhteistyötä varsinkin Keskustapuolueen, sittemmin Suomen Keskustan kanssa. Onnistuneiden vaaliliittojen ansiosta puolue on monesti saanut äänimääräänsä suuremman edustuksen eduskunnassa.

Vuoden 2003 vaaleissa KD solmi tekniset vaaliliitot Kansallisen Kokoomuksen kanssa kolmessa vaalipiirissä, eikä lainkaan Keskustan kanssa. Vaaliliitoista hyötyivät molemmat osapuolet jonkin verran. Muina vaaliliittokumppaneina olivat mm. perussuomalaiset. Kuudessa vaalipiirissä KD osallistui vaaleihin omalla listalla.

Vuoden 2003 vaaleissa vaaliliitot eivät tuoneet KD:lle merkittävää hyötyä niin kuin aikaisemmin. Puolueen äänimäärä kasvoi yli 37 000:lla, mutta lisäpaikat jäivät osittain saamatta suurien äänikynnysten vuoksi monissa pienemmissä vaalipiireissä. Kansanedustajien määrä väheni 10:stä seitsemään. Lisäksi sitoutumattomana KD:n listalta Oulun vaalipiiristä valittu Lyly Rajala siirtyi pian vaalien jälkeen Kokoomuksen ryhmään.

Puolueen kannatus on pysynyt viime vuosina keskimäärin 4–5,5 prosentin tuntumassa.

Vuoden 2006 presidentinvaalissa puolueen ehdokas Bjarne Kallis sai 2,0 % kannatuksen.

[muokkaa] Ideologia

Puolueen periaateohjelman mukaan Suomen Kristillisdemokraatit r.p. kannattaa ekologista ja sosiaalista markkinataloutta, joka muodostuu yksityisistä yrityksistä sekä osuuskunnista ja valtion omistuksesta. Kristillisdemokraattien mukaan yhteiskunnan tulee turvata perustarpeet kaikille, mutta toisaalta ihmisten täytyy kantaa vastuuta omasta elämästään.

Lisäksi Kristillisdemokraattien ohjelmassa korostuvat kristinusko politiikan lähtökohtana, perhekeskeisyys sekä vastuullinen vapaus. Puolue esimerkiksi puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto. Puolue vastustaa homojen ja lesbojen parisuhteiden rekisteröintiä sekä naisparien ja yksinäisten naisten hedelmöityshoitoa.

Kristillisdemokraatit ajavat erityisesti lasten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ihmisarvoa. Muun muassa lasten oikeus elämään tulee esille kristillisdemokraattien yleisohjelmassa, jonka mukaan esimerkiksi abortti tulee sallia vain, jos raskaana olevan naisen henki on vaarassa.

[muokkaa] Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Edustajat Kannatus 1958 0 3 358 0,17 % 1966 0 10 646 0,45 % 1970 1 28 228 1,40 % 1972 4 65 228 2,53 % 1975 9 90 599 3,29 % 1979 9 138 244 4,77 % 1983 3 90 410 3,03 % 1987 5 74 209 2,58 % 1991 8 83 151 3,05 % 1995 7 82 311 2,96 % 1999 10 111 835 4,17 % 2003 7 148 987 5,34 % 2007 7 134 790 4,86 %

Kunnallisvaalit Vuosi Valtuutetut Kannatus 1968 3 1972 134 49 877 1,99 % 1976 322 85 792 3,20 % 1980 333 100 800 3,68 % 1984 257 80 455 2,98 % 1988 273 71 614 2,72 % 1992 353 84 481 3,17 % 1996 353 75 494 3,18 % 2000 443 95 009 4,27 % 2004 392 94 666 3,96 % 2008 351 106 836 4,18 %

[muokkaa] Europarlamenttivaalit

Vuosi	Mepit	Kannatus
1996	0	63 279	2,81 %
1999	1	29 637	2,39 %
2004	0	70 845	4,28 %
2009	1	69 458	4,17 %

Presidentinvaalit valitsijamiesten vaalit Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus 1978 Raino Westerholm 24 215 244 8,8 % 1982 Raino Westerholm 0 59 885 1,9 %

suorat kansanvaalit Vuosi Ehdokas Kannatus 1994 Toimi Kankaanniemi 1k 31 453 1k  1,0 % 2006 Bjarne Kallis 1k 61 483 1k  2,0 %

[muokkaa] Organisaatio

KD:n ylin päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva puoluekokous. Puoluekokousten välillä päätösvaltaa käyttää puoluevaltuusto ja toimintaa johtaa puoluehallitus. Puolueella on noin 13 000 jäsentä ja 300 paikallisosastoa. KD:n pää-äänenkannattaja on kerran viikossa ilmestyvä KD (vuoteen 2005 Kristityn Vastuu).

Puolueen nuorisojärjestö on vuonna 1971 perustettu Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret ja naisjärjestö vuodesta 1973 toiminut Suomen Kristillisdemokraattiset Naiset.

[muokkaa] Puheenjohtajat

• Olavi Päivänsalo (1958–1964)
• Ahti Tele (1964–1967)
• Eino Sares (1967–1970)
• Olavi Majlander (1970–1973)
• Raino Westerholm (1973–1982)
• Esko Almgren (1982–1989)
• Toimi Kankaanniemi (1989–1995)
• Bjarne Kallis (1995–2004)
• Päivi Räsänen (2004–)

[muokkaa] Eduskuntaryhmä

• Päivi Räsänen, lääketieteen lisensiaatti, puolueen puheenjohtaja, Riihimäki, Hämeen vaalipiiri
• Kari Kärkkäinen, puolueen 2. varapj., nuorisotyönohjaaja, Varkaus, Pohjois-Savon vaalipiiri
• Bjarne Kallis, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, VTM, rehtori, Kokkola, Vaasan vaalipiiri
• Toimi Kankaanniemi, ryhmän 2. varapj., sosionomi, Uurainen, Keski-Suomen vaalipiiri
• Leena Rauhala, ryhmän 1. varapj., yliopiston lehtori, Tampere, Pirkanmaan vaalipiiri
• Sari Palm, erityisopettaja, Kouvola, Kymen vaalipiiri
• Tarja Tallqvist, toimittaja, Espoo, Uudenmaan vaalipiiri

[muokkaa] Lähteet

• Suomen kristillisdemokraattien periaateohjelma, 6. kesäkuuta 1997
• Suomen kristillisdemokraattien yleisohjelma, 26. toukokuuta 1995

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Päivi Räsänen esittelee lasten raamattuja 1996
• Suomen Kristillisdemokraattien ohjelmat (Pohtiva)

	Suomen Kristillisdemokraattien piirijärjestöt
	Etelä-Pohjanmaa| Etelä-Savo| Helsinki | Häme| Keski-Suomi | Pohjois-Savo | Kymi | Lappi | Pirkanmaa | Pohjanmaa | Pohjois-Karjalan piiri | Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu | Satakunta | Uusimaa | Varsinais-Suomi