Kristillinen sosialismi
Tätä sivua ei ole | Osa politiikan artikkelisarjaa |
| Sosialismi |
| Käsitteet |
|
Internationaali |
| Suuntaukset |
|
Afrikkalainen sosialismi |
| Järjestöt |
| Katso myös |
|
Ammattiliitto · Egalitarismi |
| Sosialismi Suomessa |
|
SDP · Vasemmistoliitto |
Kristillinen sosialismi on aate, joka yhdistää sosialismin periaatteet ja kristilliset arvot ja maailmankuvan. Marxilaisuus edusti ateismia, mutta monet halusivat yhdistää sosialistisen yhteiskuntateorian ja kristillisen uskon, sillä niitä ei nähty toistensa vastakohtina, vaan yhteensopivina.
1800-luvulla useimmat kirkonmiehet vastustivat kaikkia sosialismin muotoja marxilaisen ateismin takia. 1850-luvulla Britanniassa syntyi kuitenkin kristittyjen sosialistien ryhmä, jota johtivat John Ludlow, Charles Kingsley ja Frederick Denison Maurice. Sekä marxilaista ateismia vastustavat papit että marxilaiset ateistit vastustivat ryhmää. Jo muutaman vuoden kuluttua liike hajosi.[1] Myöhemmin Britanniassa kristillinen sosialismi on saanut merkittävästi jalansijaa anglokatolisuudessa.[2]
Suomessa Kristillisen Työväen Liitolla oli useita kansanedustajia 1900-luvun alussa.
Kolmannen maailman vapautuksen teologiaksi kutsuttu kristillissosialistinen liike sai myöhemmin 1900-luvulla huomiota.
Merkittäviin kristillissosialisteihin lukeutuvat muun muassa Ghanan presidentti Kwame Nkrumah, Venezuelan presidentti Hugo Chávez, Ecuadorin presidentti Rafael Correa, Nicaraguan presidentti Daniel Ortega, El Salvadorin arkkipiispa Oscar Romero, brittiläinen parlamentaarikko George Galloway, teologi Paul Tillich, teologi Dorothy Day, teologi Karl Barth, Haitin entinen presidentti Jean-Bertrand Aristide sekä filosofi Simone Weil.
