Italian kristillisdemokraattinen puolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Democrazia Cristiana.png

Italian kristillisdemokraattinen puolue (ital. Democrazia Cristiana, DC) oli keskustaoikeistolainen Italian johtava puolue kylmän sodan ajan. Länsiliittoutuneet tukivat sitä voimakkaasti kilpailevaa kommunistipuoluetta vastaan. Puolue oli hallitusvastuussa yhtämittaisesti puoli vuosisataa.[1]

Kristillisdemokraatteja edelsi vuosina 1919–1926 toiminut Italian kansanpuolue.[2]

Puolueen perustaja Alcide De Gasperi oli nuoruudessaan aktiivinen fasismin vastustaja, ja joutui vankeuteen vuonna 1926 julkaistuaan hallitusta arvostellutta lehteä. Kristillisdemokraattisen puolueen perustaminen tuli mahdolliseksi vuoden 1943 lopussa Mussolinin kukistuttua. Jo joulukuussa 1945 De Gasperi nousi maan pääministeriksi ja puoli vuotta myöhemmin Italiasta tuli tasavalta (lopullisesti vuoden 1948 alusta uuden perustuslain myötä). De Gasperi toimi pääministerinä vuoteen 1953.[3]

Puolueen aatteellinen perusta oli roomalaiskatolisuus, sosiaalinen kehitys sekä taloudellinen liberalismi ja vapaa kilpailu.

Myöhempiä Italian kristillisdemokraattisia johtomiehiä olivat Amintore Fanfani, Aldo Moro ja Giulio Andreotti sekä kylmän sodan jälkeisten vuosien Romano Prodi. Puolue yhdistettiin 1990-luvulla moniin korruptioskandaaleihin, esimerkiksi Andreotti oli syytteessä mafiayhteyksistä. Samanlaisia syytteitä esitettiin tosin jo 1960-luvulla. Erityisesti 1990-luvun niin sanottu Tangentopoli-skandaali ("lahjuskaupunki") oli puolueen maineelle tuhoisa. Puoli vuosisataa hallituksessa istunut puolue hajosi osiin ja sen kanssa hallitusyhteistyötä tehnyt sosialistipuolue (Partito Socialista Italiano) luhistui kokonaan. Italian “ensimmäisen tasavallan” aika oli päättynyt. Sen paikan ottivat uudet keskustaoikeiston puolueet Forza Italia ja Alleanza Nazionale.[1]

Kristillisdemokraattinen puolue lakkautettiin tammikuussa 1994 ja sen seuraajaksi perustettiin uusi Italian kansanpuolue, joka jäi vaaleissa pienpuolueeksi, mutta osallistui maan hallitukseen vuosina 1996–2001. Se sulautui vuonna 2002 osaksi Democrazia è Libertà – La Margherita -nimistä keskustapuoluetta, joka vuonna 2007 liittyi Demokraattiseen puolueeseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maatiedosto Italia, Poliittinen järjestelmä 7.1.2013. Suomen Rooman-suurlähetystö. Viitattu 11.4.2013.
  2. a b Italian Popular Party (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.3.2014.
  3. Ole Kristian Grimnes: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 18. Jakautunut maailma, s. 67. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09319-3.