Demokraattinen puolue (Italia)
| Demokraattinen puolue Partito Democratico |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 14. lokakuuta 2007 |
| Johto | Guglielmo Epifani (puoluesihteeri) |
| Ideologia | Sosiaalidemokratia[1] Sosiaaliliberalismi |
| Eurokansanedustajat | 22 / 73 |
| edustajainhuone | 292 / 630 [2] |
| senaatti | 105 / 301 [3] |
| Kotisivu | www.partitodemocratico.it |
Partito Democratico (PD) on italialainen syksyllä 2007 perustettu keskustavasemmistolainen puolue. Puolueen johtaja, eli puoluesihteeri, on Pier Luigi Bersani.
Puolue perustettiin 14. lokakuuta 2007 useiden vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden yhdistyessä. Puolueen muodostaneet puolueet olivat:
- Democratici di Sinistra, DS
- Democrazia è Libertà – La Margherita, DL
- Partito Democratico Meridionale, PDM
- Progetto Sardegna, PS
- Movimento Repubblicani Europei, MRE
- Repubblicani Democratici, RD
- Italia di Mezzo, IdM
- Alleanza Riformista
Puolueen edustajat europarlamentissa istuvat sekä sosialistien ja liberaalien ryhmissä ja sen johtajat ovat ottaneet osaa sekä sosialistisen internationaalin että EDP:n kokouksiin.lähde?
Demokraattinen puolue kärsi pian perustamisensa jälkeen keväällä 2008 vaalitappion Silvio Berlusconin oikeistoblokille.
Ylimääräinen puoluekokous valitsi helmikuussa 2009 puoluejohtajaksi äänin 1047–92 Franceschinin. Puoluesihteeriksi valittiin lokakuussa 2009 Pier Luigi Bersani.[4]
Vuonna 2013 Demokraattinen puolue sai edustajainhuoneen vaaleissa 25,42 prosenttia äänistä ja senaatin vaaleissa 27,43 prosenttia. Puolue kuului keskustavasemmiston liittoumaan, jonka johdossa oli Bersani. Tästä liitoumasta tuli edustajainhuoneen suurin ryhmä ja senaatissa toiseksi suurin.[3][2] Bersani erosi puolueen johdosta, kun kaksi hänen ehdokastaan Italian presidentiksi eivät olleet saaneet puolueen parlamenttiryhmältä riittävää tukea.[5] Presidentiksi valittiin uudestaan puolueen ehdokas Giorgio Napolitano.[6] Myös pääministeri, Enrico Letta, tuli Demokraattisesta puolueesta, kun puolue muodosti yhteishallituksen Silvio Berlusconin johtaman Vapauden kansa -puolueen kanssa.[7] Toukokuussa 2013 Guglielmo Epifani valittiin "väliaikaiseksi" puoluesihteeriksi.[8]
Tausta [muokkaa]
Italian poliittinen kenttä meni uusiksi 1990-luvun alussa ns. Tangentopoli-lahjusjutun vuoksi, jolloin maata puoli vuosisataa hallinnut kristillisdemokraattinen puolue hajotettiin. Myös Italian kommunistinen puolue hajosi 1991 ja sen kannattajat muodostivat Partito Democratico della Sinistran (vasemmistodemokraatit; PDS), joka muodosti myöhemmin Democratici di Sinistran (vasemmistopuolue; DS).
Taloustieteen professori ja entinen kristillisdemokraattien jäsen Romano Prodi kokosi laajan Oliivipuukoalition (L'Ulivo: PDS+PPI+Verdi+RI+SI+UD ja PRC), joka voitti vuoden 1996 vaalit. Oliivipuu elvytettiin vuoden 2004 eurovaaleihin neljän puolueen voimin ja vuoden 2006 vaaleihin, joissa Prodi nousi pääministeriksi. DS ja DL pitivät huhtikuussa 2007 viimeisen puoluekokouksensa, jossa hyväksyivät yhdistymisen. 14. lokakuuta 2007 järjestettiin jäsenäänestys, jossa puolueelle valittiin johto. Äänestykseen osallistui kolmisen miljoonaa kannattajaa, joista 3/4 kannatti puheenjohtajaksi Walter Veltronia.[9] Helmikuussa 2009 Veltroni kuitenkin erosi puolueen hävittyä Sardinian paikallisvaalit.[10].
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Parties and elections in Italy Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 26.2.2013.
- ↑ a b Elezioni 2013 Camera 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Viitattu 27.2.2013.
- ↑ a b Elezioni 2013 Senato 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Viitattu 26.2.2013.
- ↑ Los votantes de la izquierda italiana eligen a su líder, El País
- ↑ Pier Luigi Bersani resignation plunges Italian politics into further chaos 20.4.2013. Guardian. Viitattu 24.4.2013.
- ↑ Giorgio Napolitano re-elected as Italy's president, prompting relief and protests 20.4.2013. Guardian. Viitattu 28.4.2013.
- ↑ Italiaan uusi hallitus 27.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.4.2013.
- ↑ Epifani eletto, è il nuovo segretario Pd 11.5.2013. Corriere della Sera. Viitattu 13.5.2013.
- ↑ Rooman pormestari valittiin Italian uuden suurpuolueen johtajaksi HS. Viitattu 14.01.2008.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/italian_oppositiojohtaja_eroaa_553245.html
