Sosiaalidemokraattinen puolue (Viro)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sosiaalidemokraattinen puolue
Sotsiaaldemokraatlik Erakond

Viron sosiaalidemokraattinen puolue.png

Perustettu 8. syyskuuta 1990
Johto Sven Mikser (pj.)
Toimisto Ahtri 10a, 5. kerros
Tallinna 10151
Kansanedustajat 19 / 101 (2011)
Eurokansanedustajat 1 / 6 (2009)
Kansainväliset jäsenyydet ESP PES
Nuorisojärjestö Noored Sotsiaaldemokraadid
Kotisivu www.sotsdem.ee

Sosiaalidemokraattinen puolue (viroksi Sotsiaaldemokraatlik Erakond, arkikielessä sotsid eli sotsit) on virolainen sosiaalidemokraattinen puolue. Puoluetta johtaa Sven Mikser, ja se on ollut 16. toukokuuta 2004 lähtien Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen sekä marraskuusta 1990 lähtien Sosialistisen internationaalin jäsen.

Puolue tunnettiin aiemmin nimellä Kansanpuolue Maltilliset (Rahvaerakond Mõõdukad). Puolue vaihtoi nimensä takaisin Viron sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi 7. helmikuuta 2004. Puolueen nuorisojärjestö on Noored Sotsiaaldemokraadid (Nuoret sosiaalidemokraatit).

Puolueella on nykyisin 19 edustajaa Viron parlamentissa ja yksi edustaja Euroopan parlamentissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokratia Virossa ensimmäisen tasavallan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokratia syntyi Virossa 1900-luvun alussa ja se sai vaikutteita niin Länsi-Euroopan kuin Venäjänkin aatteista. Sosiaalidemokraattiset ideat tulivat esiin vuoden 1905 tapahtumien ansiosta, ja kesällä 1905 virolaiset perustivat ensimmäisen sosiaalidemokraattisen puolueen nimeltään Viron sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Ühendus). Sosiaalidemokraattien toiminta oli vaikeuksissa tsaarin aikana. Sanomalehtiä lakkauttettiin ja poliitikkoja pakotettiin maanpakoon tai painettiin maan alle.

Kun vuonna 1917 puolueet sallittiin jälleen, sosiaalidemokraatit muodostivat Viron sosiaalidemokraattisen yhdistyksen (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Ühendus). Se oli isänmaallinen ja kansallismielinen yhdistys, joka taisteli Viron itsenäisyyden ja vapauden sekä parempien sosiaalisten olojen puolesta. Puolue vaihtoi nimekseen Viron sosiaalidemokraattiseksi työväenpuolueeksi (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Tööliste Partei) ja voitti Viron perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa vuonna 1919 kolmasosan paikoista eli 41 paikkaa 120:stä. Maareformi toteutettiin demokraattisesti ja talonpojat saivat suurmaanomistajilta maansa. Vuonna 1925 sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyi Viron itsenäisen sosisialistisen työväenpuolueen (Eesti Isesisev Sotsialistlik Töölispartei) kanssa Viron sosialistiseksi työväenpuolueeksi (Eesti Sotsialistlik Tööliste Partei). Puolue oli vallassa vuodet 19241925 ja 19281929 sekä voitti vaalit vuonna 1926, jolloin sai 24 paikkaa 100:sta, ja vuonna 1929, jolloin sai 25 paikkaa 100:sta. Puolue menestyi hyvin Virossa ja oli yksi suurimmista virolaisista puolueista. Puolue oli jäsenenä Työväen ja sosialistien internationaalissa, joka oli nykyisen Sosialistisen internationaalin edeltäjä, sekä sillä oli yhteyksiä Euroopan eri sosiaalidemokraatteihin. Puolue keskittyi ajamaan kulttuurin ja koulutuksen asioita, esimerkiksi se loi kulttuurisen itsemäärämisoikeuden lain.

Puolue jakaantui kolmeen osaan vuonna 1934, kun Viron sisäpoliittinen tilanne radikalisoitui ja horjui. Puolueen vasemmistosiipi, nuorsosialistit erotettiin puolueesta, kun taas oikeistosiipi lähti mukaan yhteyistyöhön Konstantin Pätsin hallinnon kanssa. Puolueen keskusta yritti pitää puolueen yhdessä, mutta epäonnistui. Vuotta myöhemmin, vuonna 1935 puolue lakkautettiin, kun Konstantin Päts julistautui autoritaariseksi johtajaksi ja demokratia Virossa lakkautettiin. Puolueen johto kuitenkin yritti toimia puolilaillisesti, mutta Neuvostoliiton miehittäessä Viron vuonna 1940 toiminta loppui kokonaan. Viron sosialistinen työväenpuolue pakeni Ruotsiin, Tukholmaan ja perusti siellä Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistyksen (Eesti Sotsialistliku Partei Välismaakoondis).

Vuodesta 1989 nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perestroikan ja Viron vapautumisen myötä sosiaalidemokraatiset liikkeet yhdistyivät 8. syyskuuta 1990 Viron sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Partei, ESDP). Yhdistyneet liikkeet olivat Viron demokraattinen työväenpuolue (Eesti Demokraatlik Tööerakond), Viron sosiaalidemokraattinen itsenäisyyspuolue (Eesti Sotsiaaldemokraatlik Iseseisvuspartei), Viron venäläinen sosiaalidemokraattinen puolue (Vene Sotsiaaldemokraatlik Partei Eestis) ja Viron sosialistisen puolueen ulkomaanyhdistys (Eesti Sotsialistliku Partei Välismaa Koondis).

ESDP:n ensimmäinen johtaja oli Marju Lauristin, joka uusi suhteet Sosialistiseen internationaaliin marraskuussa 1990. Puolue muodosti vaaliliiton vuonna 1990 perustetun keskustaoikeistolaisen maalaispuolue Viron maa-keskustapuolueen (Eesti Maa-Keskeskerakond) kanssa vuosien 1992 ja 1995 vaaleissa. Vuonna 1996 vaalitappion jälkeen nämä puolueet yhdistyivät Maltillisiksi (Mõõdukad).

Vuonna 1999 Maltilliset liittyivät keskustaoikeistolaiseen Viron kansanpuolueeseen (Eesti Rahvaerakond), joka oli syntynyt toukokuussa 1998 pienen Talonpoikaispuolueen (Eesti Talurahva Erakond) ja Tasavaltalaisten ja konservatiivien kansanpuolueen (Vabariiklaste ja Konservatiivide Rahvaerakond) yhdistyessä. Jälkimmäinen puolue oli Isänmaaliitosta eronnut siipi. Vuoden 1999 vaaleissa Maltilliset saivat yhdessä Kansanpuolueen kanssa 17 paikkaa Riigikoguun.

Sosiaalidemokraatit 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokraattien Toomas Hendrik Ilves valittiin vuonna 2006 Viron presidentiksi.

Vuonna 2003 Kansanpuolue Maltilliset liittyi Euroopan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Samana vuonna Maltillinen kansanpuolue sai vaaleissa Riigikoguun kuusi paikkaa. 7. helmikuuta 2004 puolue vaihtoi nimekseen Sosiaalidemokraattinen puolue. Vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleissa puolue menestyi kansallisesti parhaiten ja sai 36,8 % kansallisista äänistä ja kolme edustajaa europarlamenttiin. 10. toukokuuta 2005 sosiaaliliberaalit Peeter Kreitzberg ja Sven Mikser liittyivät Viron sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Tämän jälkeen 25. marraskuuta Mark Soosaar liittyi uudelleen puolueeseen, joten sosiaalidemokraattien edustajamäärä Riigikogussa nousi yhdeksään kansanedustajaan.

23. syyskuuta 2006 Viron sosiaalidemokraattisen puolueen europarlamentaarikko Toomas Hendrik Ilves valittiin Viron presidentiksi valitsijamiesneuvoston äänin 174–162, kun vastassa oli istuva presidentti Arnold Rüütel. Ilves oli myös kansan suosikki presidentiksi, hänet olisi halunnut virkaan noin 70 prosenttia virolaisista.[1]

Viron parlamenttivaaleissa 4. maaliskuuta 2007 sosiaalidemokraatit olivat vaalivoittajia nostaessaan paikkamääränsä kuudesta kymmeneen. Vuodesta 2005 pääministerinä toiminut Andrus Ansip jatkoi tehtävässään, ja Viroon muodostettiin Reformipuolueen, Isänmaan ja Res Publican liiton sekä sosiaalidemokraattisen puolueen koalitiohallitus. Sosiaalidemokraattien tyytymättömyys hallituksen budjettileikkauksiin ja työlainsäädännön muutoksiin johtivat siihen, että pääministeri Ansip erotti puolueen hallituksesta toukokuussa 2009.[2]

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa puolueen ainoaksi valituksi edustajaksi jäi Ivari Padar.[3] Parlamenttiin valittiin kuitenkin myös sitoutumattomana Indrek Tarand, jonka isä Andres Tarand on toiminut aiemmin sosiaalidemokraattien edustajana Euroopan parlamentissa.[4]

Vuoden 2011 Riigikogun vaaleissa puolueen kansanedustajien määrä nousi yhdeksääntoista aiemman kymmenen edustajan sijasta. Puoleen kannatus vaaleissa oli 17.1%, mikä nosti SDE:n yhdeksi Viron neljästä suuresta puolueesta. Pienemmät puolueet vihreät ja Kansanliitto putosivat viiden prosentin vaalikynnyksen myötä parlamentista, joten SDE:n asema on vakiintunut osaksi Viron päivänpolitiikan puoluekenttää. Vaalivoiton syynä ei suinkaan vähiten ollut karismaattisen, 37-vuotiaan SDE:n puheenjohtajan Sven Mikserin suuri suosio.

Puolueen arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen arvot ovat sosiaalinen markkinatalous, työn arvostus, tasa-arvoisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja hyvinvointivaltio. SDE on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ohella Euroopan ainoa sosiaalidemokraattinen puolue, jonka puoluelauluna ei ole "Kansainvälinen".

Puoluejohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkamäärät Riigikogussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1992: 12 paikkaa (Maltillisten vaaliliitto, eli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen ja Maaseudun keskustapuolueen yhteislista.)
  • 1995: 6 paikka (Maltillisten vaaliliitto, eli Viron sosiaalidemokraattisen puolueen ja Maaseudun keskustapuolueen yhteislista.)
  • 1999: 17 paikkaa (Maltilliset, joihin kuuluivat Kansanpuolueen ehdokkaat.)
  • 2003: 6 paikkaa (Kansanpuolueen ehdokkaina.)
  • 2007: 10 paikkaa
  • 2011: 19 paikkaa

Puolue hallituksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalidemokraatit olivat Mart Laarin ensimmäisessä hallituksessa 19921994, Andres Tarandin "Joulurauha-hallituksessa" 19941995 ja Mart Laarin toisessa eli "Kolmiliitto"-hallituksessa 19992001. Puolue muodosti nämä kolme keskustaoikeistolaista hallitusta yhdessä Isänmaaliiton ja Reformipuolueen kanssa. Näissä hallituksissa sosiaalidemokraatit olivat itse vain pieni vähemmistö.

Puolueen jäsenet Riigikogussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viron presidentiksi nousi sosiaalidemokraattien Ilves Yle.fi. 23.9.2006. YLE Uutiset. Viitattu 21.12.2008.
  2. Sosiaalidemokraatit erotettiin Viron hallituksesta Iltasanomat.fi. 21.5.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.1.2011.
  3. Estonia: Elected MEPs (PDF) europarl.europa.eu. 13.7.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 4.1.2011.
  4. Keskusta voitti eurovaalit Virossa HS.fi. 7.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron puolueet
Riigikogun edustus:

Reformipuolue (35) | Isänmaan ja Res Publican liitto (22) | Keskustapuolue (21) | Sosiaalidemokraatit (21) | Itsenäiset (2)

Euroopan parlamentin edustus:

Isänmaan ja Res Publican liitto (1) | Reformipuolue (1) | Sosiaalidemokraatit (1) | Sitoutumattomat (3)

Muut puolueet:

Konservatiivinen kansanpuolue | Vihreät | Itsenäisyyspuolue | Vasemmisto

Historialliset puolueet
Vuosina 1988–2012:

Kansanliitto | Kansanrintama | Viron kokoomuspuolue | Kristillisdemokraatit | Isänmaa | Res Publica | Tasavaltalaisten ja konservatiivien kansanpuolue | Perustuslakipuolue | Viron vasemmistopuolue | Venäläinen puolue | Kommunistipuolue | Yöpuolue

Vuosina 1918–1940:

Maarahva Liit | Vapsit | Kommunistipuolue