Viron keskustapuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viron keskustapuolue
Eesti Keskerakond

Viro Kesk.png

Perustettu 12. lokakuuta 1991
Johto Edgar Savisaar (pj.)
Enn Eesmaa (vpj.)
Mailis Reps (vpj.)
Ideologia Keskustalaisuus
Sosiaaliliberalismi
Populismi
Toimisto Toom-Rüütli 3/5
Tallinna 10130
Äänenkannattaja Seitse Päeva
Kansanedustajat 21 / 101
Eurokansanedustajat 0 / 6
Kansainväliset jäsenyydet ALDE
Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Liberal International
Kotisivu www.keskerakond.ee

Viron keskustapuolue (viroksi Eesti Keskerakond, EK) on virolainen keskustalainen sosiaaliliberaalinen populistipuolue. Puolue on Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen. Yhdistyttyään Viron eläkeläisten puolueen (Eesti Pensionäride Erakond) kanssa 20. elokuuta 2005 sen jäsenmäärä nousi 9 000:een ja se on nykyään Viron toiseksi suurin puolue jäsenmäärältään. Tällä hetkellä jäsenmäärä on yli 10 000 jäsentä. 18. elokuuta 1999 lähtien puolueen kuukausijulkaisu on ollut Seitse Päeva -lehti (Seitsemän päivää).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron keskustapuolue perustettiin 12. lokakuuta 1991 Viron itsenäisyysliikkeen, Kansanrintaman (Rahvarinne) pohjille. Kansanrintama oli hajonnut tuolloin jo useisiin eri puolueisiin. Vuoden 1992 parlamenttivaaleihin puolue osallistui Edgar Savisaaren johtamana Kansanrintaman (Rahvarinne) nimellä ja sai 56 124 äänellä (12,25 % äänistä) 15 paikkaa 101:stä ja nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Puolue jäi kuitenkin oppositioon. Vuoden 1995 parlamenttivaaleihin puolue osallistui nykyisellä nimellään ja sai 16 paikkaa ja 76 634 ääntä (14,17 % äänistä) ja pysyi kolmanneksi suurimpana puolueena. Keskustapuolue muodosti hallituksen Viron kokoomuspuolueen ja sitä tukeneiden maalaispuolueiden (vaaleihin osallistunut nimellä Kokoomuspuolue ja Maakansan liitto (Koonderakond ja Maarahva Ühendus, KMÜ)) kanssa pian 5. maaliskuuta pidettyjen vaalien jälkeen, mutta hallitus kaatui jo lokakuussa ns. nauhaskandaaliin, jossa selvisi, että toisten poliitikkojen keskusteluja oli nauhoitettu. Kaiken lisäksi sisäministeri Savisaar oli sekaantunut tähän skandaaliin, joten puolue joutui siirtymään oppositioon. Savisaaren käyttäytymiseen tympääntyneet puolueen jäsenet perustivat tässä tilanteessa uuden puolueen. Keskustapuolue jäi poliittiseen paitsioon menettäessään hallitusluottamuksensa aina vuoteen 2001 asti.

Vuoden 1996 presidentinvaaleissa keskustapuolueen ehdokas oli Siiri Oviir. Pääehdokkaat vaaleissa kuitenkin olivat Isänmaaliiton Lennart Meri ja Kansanliiton Arnold Rüütel. Vuoden 1999 parlamenttivaaleissa puolue nousi Riigikogun suurimmaksi saatuaan 113 378 ääntä (23,41 % äänistä) ja 28 paikkaa eli lisäystä 12 paikan verran. Puolueen iskulause vaaleissa oli progressiivinen tuloverotus. Puolue kuitenkin suljettiin pois hallitusyhteistyöstä, kun hallituksen muodostivat Isänmaaliitto, Viron reformipuolue, Kansanliitto, Maltilliset ja Kansanpuolue. Jälkimmäiset kuitenkin yhdistyivät pian Maltilliseksi kansanpuolueeksi, jolloin syntyi Kolmiliitoksi (Kolmikliit) kutsuttu hallitus.

Keskustapuolue 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustapuolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar vuonna 2006.

Vuoden 2001 presidentinvaaleissa puolueen ehdokas oli Peeter Kreitzberg. Isänmaaliiton Mart Laarin hallitus kaatui kiistaan kommunismin kieltämisestä. Lopulta Reformipuolueen Siim Kallas kutsui keskustapuolueen muodostamaan vähemmistöhallituksen kanssaan loppuvaalikaudeksi. Hallituspohja oli 47 paikkaa Riigikogussa. Kallasin hallitus pysyi pystyssä 28. tammikuuta 2002 seuraaviin vaaleihin 10. huhtikuuta 2003 asti. Vuoden 2003 parlamenttivaaleissa puolueen odotettiin saavan ainakin kaksi lisäpaikkaa, mutta se säilytti 125 709 äänellä (25,40 % äänistä) 28 paikkaansa. Res Publica söi keskustapuolueen ääniä ja sai myös 28 paikkaa.

Vuoden 2003 puoluekokouksessa enemmistö asettui vastustamaan Viron jäsenyyttä Euroopan unionissa. Savisaar ei kuitenkaan esittänyt tarkkaan mielipidettään asiaan. Toukokuussa 2004 puolueesta tuli Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen.

Syksyllä 2004 puolueen sisäiset erimielisyydet purkautuivat, kun joukko keskustapuolueen jäseniä erosi puolueesta ja syytti Savisaarta autoritaarisista ja yksinvaltaisista toimista ja vastusti puolueen EU-vastaista asennetta. Nämä puolueen Riigikogun jäsenet muodostivat sosiaaliliberaalisen ryhmän. Ryhmä hajosi ja sosiaaliliberaalit siirtyivät Viron reformipuolueeseen ja Viron sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, johon liittyivät 10. toukokuuta 2005 keskustapuolueen entinen presidenttiehdokas, sosiaaliliberaalien Peeter Kreitzberg ja entinen keskustapuolueen puolustusministeri Sven Mikser.Yksi keskustapuolueesta eronnut sosiaaliliberaali kansanedustaja palasi sittemmin vanhaan puolueensa.

Reformipuolue, Keskustapuolue ja Kansanliitto muodostivat Andrus Ansipin ensimmäisen hallituksen 13. huhtikuuta 2005. Hallituksessa puolueella oli viisi ministerinsalkkua. Keskustapuolueen edustus Riigikogussa oli sosiaaliliberaalien lähdön jälkeen supistunut 19 edustajaan.

Viron kunnallisvaaleissa 16. lokakuuta 2005 keskustapuolue menestyi erinomaisesti. Se sai 32 paikkaa 63 paikkaisesta Tallinnan kaupunginvaltuustosta ja sai kunnassa siten ehdottoman enemmistön. Yksi merkittävä tekijä vaalimenestyksen takana oli se, että puolueen kannatus oli kasvanut venäläisväestön keskuudessa. Joulukuussa 2004 solmittu yhteistyösopimus Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän ja Viron keskustapuolueen kanssa vahvisti erityisesti keskustapuolueen kannatusta vironvenäläisten keskuudessa.

Tallinnassa keskustapuolue yritti muodostaa kaupunginhallituksen sosiaalidemokraattien tai Viron reformipuolueen kanssa, mutta lopulta marraskuussa 2005 keskustapuolueen muodosti kaupunginhallituksen yksin johtajanaan 27-vuotias pormestari Jüri Ratas. Savisaar korvasi Rattaan 5. huhtikuuta 2007. Keskustapuolue on mukana kaupunginhallituksissa useissa muissakin Viron tärkeissä kaupungeissa, kuten Pärnussa ja Tartossa.

Alun perin Savisaar oli toiminut Tallinnan pormestarina jo vuosina 2001–2004. Vuonna 2004 Savisaar oli saanut epäluottamuslauseen ja joutunut eroamaan. Savisaaren eroa pormestarin tehtävistä vaadittiin jälleen hänen esiinnyttyään patsaskiistan aikana vastustajiensa mielestä liian venäläismielisenä.

Saatuaan vuoden 2007 parlamenttivaaleissa 31 paikkaa Viron reformipuolue nousi Riigikogun suurimmaksi ryhmäksi. Kun keskustapuolue lisäsi paikkamääräänsä yhdellä edellisiin vaaleihin verrattuna ja sai 29 paikkaa, se jäi parlamentin toiseksi suurimmaksi. Itse asiassa puolue nosti paikkalukuunsa kymmenellä, koska puolueen sosiaaliliberaalien erottua kesken kauden paikkaluku romahti 19 edustajaanselvennä. Puolue sai 143 528 ääntä (26,1 % äänistä) ja äänimäärän osuus kasvoi 0,7 prosenttia. Keskustapuolue jäi kuitenkin opposition suurimmaksi puolueeksi, kun Viron reformipuolueen Andrus Ansip muodosti toisen hallituksensa Isänmaan ja Res Publican liiton ja Sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa.

Huhtikuussa 2012 ilmoitti kahdeksan keskeistä puolueen jäsentä eroavansa puolueesta. Perusteluna lausunnossa on puolueen johdon avoimuuden puute ja arvojen pettäminen. Eroajat ovat europarlamentaarikot Siiri Oviir ja Vilja Savisaar-Toomast, entiset sisäministerit Ain Seppik ja Toomas Varek sekä kansanedustajat Deniss Boroditš, Inara Luigas, Lembit Kaljuvee ja Rainer Vakra. He muodostavat oppositioon oman ryhmän.[1]

Puolueen aatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustapuolueen virallinen aatesuunta on keskustalaisuus. Kuitenkin perinteisesti sosiaaliliberalismilla on ollut vankka asema puolueessa. Keskustapuolueen kannattajakuntaan kuuluu pääasiassa alempaa keskiluokaa, eläkeläisiä ja muita vähemmän varakkaita. Keskustapuolue on vastustanut erityisesti Viron reformipuolueen ajamaa joissain asioissa hyvinkin liberaalia talouspolitiikkaa, ja se onkin ajautunut ristiriitoihin liberaalien kanssa. Puoluehan on kannattanut siirtymistä tasaverosta Suomen mallin mukaiseen progressiiviseen tuloverotukseen.

Keskustapuolueen toimintaan kuuluu myös populismi, jolla sen on sanottu houkutelleen erityisesti maan venäläisväestöä puolueen kannalle. Erityisesti puolueen suuri kannatus venäläisten keskuudessa (yli 80 prosenttia) on herättynyt voimakkaita tunteita virolaisten keskuudessa. Juuri patsaskiistan aikana keskustapuolue ja erityisesti Savisaarta on syytetty venäläisten liiallisesta mielistelystä. Puolueen ja Savisaaren läheinen toiminta Yhtenäisen Venäjän kanssa ja Viron entisten miehittäjien kanssa on saanut vastusta kansallismielisten, isänmaallisten ja konservatiivisten puolueiden ja piirien keskuudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron puolueet
Riigikogun edustus:

Reformipuolue (33) | Isänmaan ja Res Publican liitto (22) | Keskustapuolue (21) | Sosiaalidemokraatit (19) | Itsenäiset (6)

Euroopan parlamentin edustus:

Reformipuolue (2) | Keskustapuolue (1) | Isänmaan ja Res Publican liitto (1) | Sosiaalidemokraatit (1) | Itsenäiset (1)

Muut puolueet:

Konservatiivinen kansanpuolue | Vihreät | Itsenäisyyspuolue | Vasemmisto

Historialliset puolueet
Vuosina 1988–2012:

Kansanliitto | Kansanrintama | Viron kokoomuspuolue | Kristillisdemokraatit | Isänmaa | Res Publica | Tasavaltalaisten ja konservatiivien kansanpuolue | Perustuslakipuolue | Viron vasemmistopuolue | Venäläinen puolue | Kommunistipuolue | Yöpuolue

Vuosina 1918–1940:

Maarahva Liit | Vapsit | Kommunistipuolue