Andrus Ansip

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrus Ansip
Portrait Andrus Ansip.jpg
Ansip vuonna 2012
EU:n digitaalisista sisämarkkinoista vastaava komissaari
Junckerin komissio
1.11.2014–
Edeltäjä Neelie Kroes
Viron pääministeri
Ansipin I hallitus
13.4.2005–5.4.2007
Ansipin II hallitus
5.4.2007–6.4.2011
Ansipin III hallitus
6.4.2011–26.3.2014
Presidentti Arnold Rüütel
Toomas Hendrik Ilves
Edeltäjä Juhan Parts
Seuraaja Taavi Rõivas
Viron talous- ja viestintäministeri
Partsin hallitus
13.9.2004–13.4.2005
Edeltäjä Meelis Atonen
Seuraaja Edgar Savisaar
Euroopan parlamentin jäsen
1.7.2014–31.10.2014
Seuraaja Urmas Paet
Tiedot
Syntynyt 1. lokakuuta 1956 (ikä 58)
Tartto
Puolue Reformipuolue
Puoliso Anu Ansip
Allekirjoitus Accession Treaty 2011 Andrus Ansip signature.svg

Andrus Ansip (s. 1. lokakuuta 1956 Tartto) on virolainen poliitikko, joka on toiminut EU:n digitaalisista sisämarkkinoista vastaavana komissaarina Jean-Claude Junckerin johtamassa komissiossa marraskuusta 2014 lähtien. Ansip toimi aiemmin Viron pääministerinä vuosina 2005–2014. Hän on Viron pitkäaikaisin pääministeri ja ensimmäinen, joka on säilyttänyt pääministerin paikkansa koko vaalikauden ajan. Ansip edustaa liberaalia Reformipuoluetta, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 2004–2014.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansip syntyi Tartossa 1. lokakuuta 1956 Gunnar ja Alma Ansipin kolmilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa sisarusta: sisko Eve ja veli Ivar.[2] Ansip on naimisissa Anu-vaimonsa (s. 1956) kanssa, joka työskentelee gynekologina. Heillä on kolme tytärtä, joista vanhin Reet (s. 1977) on hammaslääkäri, keskimmäinen tytär Tiina (s. 1981) työskentelee journalistina ja nuorin tytär Liisa (s. 1997).[3][4]

Ansip opiskeli orgaanista kemiaa Tarton valtionyliopistossa vuosina 1974–1979. Valmistuttuaan hän työskenteli yliopistolla vanhemman insinöörin tehtävässä vuosina 1979–1987, lukuun ottamatta kaksivuotista asepalvelustaan vuosina 1981–1983. Ansip oli kommunistisen puolueen jäsenenä vuosina 1978–1989. Reformipuolueen jäseneksi hän liittyi 1994, kun puolue perustettiin.[5]

Ansipilla on takanaan opintoja myös Viron maatalousyliopistossa, jossa hän opiskeli maataloustiedettä vuosina 1987–1989.[6] Äidinkielensä viron lisäksi Ansip puhuu englantia, venäjää ja hiukan saksaa.[5]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansip liittyi kommunistiseen puolueeseen ja nousi Tarton alueen organisaatio-osaston johtajaksi vuosiksi 1986–1988. Vuoden 1991 Viron itsenäistymisen jälkeen hän työskenteli pankki- ja investointialalla Rahvapankin johtokunnassa, Livonia Privatization IF:n hallituksen puheenjohtajana ja Fondiinvesteeringu Maakler AS:n toimitusjohtajana. Ansip oli myös mukana perustamassa Radio Tartua, jossa hän toimi hallituksen puheenjohtaja vuosina 1994–1998.[6]

Vuosina 1998–2004 Ansip toimi Tarton kaupungin pormestarina.[6] Vuonna 2004 hänestä tuli Reformipuolueen puheenjohtaja, kun puolueen perustaja ja merkittävin henkilö Siim Kallas, entinen pääministeri, valittiin EU-komissaariksi Brysseliin.[7] Kun Juhan Partsin hallituksen talous- ja viestintäministeri Meelis Atonen joutui eroamaan syyskuussa 2004, Ansipista tuli hänen seuraajansa.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Arnold Rüütel pyysi 4. huhtikuuta 2005 Ansipia muodostamaan maahan uuden hallituksen Juhan Partsin hallituksen 24. maaliskuuta 2005 tapahtuneen eron jälkeen. Eronneen pääministeri Partsin johtama Res Publica -puolue yhdessä Isänmaaliiton kanssa pyrkivät ensin muodostamaan oikeistohallituksen Reformipuolueen kanssa. Hanke kuitenkin kaatui Res Publican vastustaessa Andrus Ansipin ehdokkuutta pääministeriksi.[8]

Ansip onnistui lopulta kokoamaan hallituksensa Keskustapuolueen ja Kansanliiton kanssa. Ansipin mukaan hallitusneuvotteluiden vaikein kysymys oli verotus. Reformipuolue pyrki verojen jatkuvaan alentamiseen Keskustapuolueen kannattaessa progressiivista verotusta. Keskustapuolue suostui veronalennuksiin, mutta alennusvauhtia luvattiin hidastaa. Riigikogu hyväksyi hallituskokoonpanon 12. huhtikuuta 2005.[9]

Ansip ilmoitti toukokuussa 2006 haluavansa siirtää kansallisuuskiistoja herättäneen ja vandalisoidun Pronssisotilas-patsaan Tallinnan keskustasta. Patsaalla alettiin huhtikuussa 2007 kaivaukset vainajien siirtämiseksi pois, ja se siirrettiin paikaltaan yöllä 27. huhtikuuta. Seuranneissa mellakoissa kuoli yksi ihminen ja kolmattasataa pidätettiin.[10][11]

Maaliskuun 2007 vaaleissa Reformipuolue sai 27 % äänistä ja kasvatti paikkalukuaan 19:sta 31:een. Ansip sai yli 22 500 ääntä, enemmän kuin kukaan parlamenttiehdokas Viron historiassa. Presidentti Toomas Hendrik Ilves nimitti Ansipin jälleen hallituksen muodostajaksi. Tällä kertaa hallitus muodostettiin Isänmaan ja Res Publican liiton ja Sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa. Ansipin toinen kausi pääministerinä alkoi 5. huhtikuuta 2007.

Talouskriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansip (keskellä) Tallinnan laulujuhlissa 2009 yhdessä vaimonsa Anu Ansipin (vasemmalla) ja presidentti Ilveksen vaimon Evelin Ilveksen (oikealla) kanssa.

Kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seurannut maailmanlaajuinen taloustaantuma iski Viroon voimakkaasti vuoden 2008 aikana. Loppuvuodesta 2008 Viron hallitus joutui leikkaamaan noin 2,5 miljardia kruunua (noin 160 miljoonaa euroa) menoja terveydenhuollosta ja puolustuksesta.[12] Huhtikuussa 2009 hallitus päätti keskeyttää valtion maksut eläkerahastoihin kahdeksi vuodeksi. Tilapäisellä maksujen jäädyttämisellä tavoiteltiin Ansipin mukaan Maastrichtin lähentymiskriteerin täyttämistä, jotta Viro voisi ottaa euron käyttöön.[13][14] Toukokuussa päätettiin lisäksi nostaa polttoaineen ja tupakan veroja.[15]

Ansip erotti Sosiaalidemokraattisen puolueen ministerit eli talous-, sisä- ja väestöministerin hallituksesta 21. toukokuuta 2009. Sosiaalidemokraatit olivat vastustaneet budjettileikkauksia ja työlainsäädännön muutoksia. Tilalle kutsuttiin Kansanliitto -puolue[16], jota ei kuitenkaan saatu mukaan hallitukseen, joka jatkoi vähemmistöhallituksena[17] pitäen paikkansa vaalikauden loppuun asti.

Viron liittyminen euroalueeseen toteutui vuoden 2011 alussa. Pääministeri Ansip arvioi euron käyttöönoton syventävän taloudellista yhteistyötä Suomen kanssa ja muuttavan Viron entistä houkuttelevammaksi investointikohteeksi. Hänen mukaansa myös Latvia ja Liettua hyötyvät Viron liittymisestä euroalueeseen.[18]

Vuoden 2011 vaalien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansipin johtama Reformipuolue voitti maaliskuussa 2011 pidetyt Riigikogun vaalit ja jatkoi Viron suurimpana puolueena saaden Riigikoguun kaksi lisäpaikkaa. Ansip ilmoitti vaalitulosten selvittyä haluavansa jatkaa hallitusyhteistyötä Isänmaan ja Res Publican liiton kanssa.[19] Kuukauden kestäneiden hallitusneuvottelujen tuloksena Ansip jatkoi pääministerinä Reformipuolueen ja Isänmaan ja Res Publican liiton muodostamassa hallituksessa, jonka presidentti Toomas Hendrik Ilves nimitti virkaansa 5. huhtikuuta 2011.[20]

Helmikuussa 2012 Ansip kuvaili euroalueen ja euron olleen Virolle menestystarina. Viron talous piristyi kasvaneen viennin ansiosta ja talouskasvu oli EU-maiden huipputasoa. Ansipin mukaan ulkomaiset investoinnit vauhdittivat maan talouskasvua ja paransivat työllisyyttä.[21]

Viron talouskasvu alkoi hidastua vuoden 2013 lopulla. Samaan aikaan Ansipin johtaman Reformipuolueen kannatus oli laskenut voimakkaasti puoluetta ravistelleiden skandaalien myötä. Puolueen kannatus oli vain 18 % marraskuussa 2013, mikä oli alhaisin lukema sitten vuoden 2005. Tammikuussa 2014 Reformipuolueen kannatus nousi 24 prosenttiin mikä teki siitä maan toiseksi suurimman puolueen heti oppositiossa olleen Keskustapuolueen jälkeen.[22]

Televisiopuheessaan 23. helmikuuta 2014 Ansip tiedotti eroavansa pääministerin tehtävistä maaliskuun alussa. Ansipin eroilmoitus oli odotettu, sillä hän oli jo aiemmin kertonut ettei aio muodostaa seuraavaa hallitusta vuoden 2015 Riigikogun vaalien jälkeen.[23] Tarton yliopiston professori Andres Kasekamp arvioi Ansipin kauden olleen menestyksekäs, mutta kansan olevan jo kyllästynyt Ansipiin ja tämän hallituksiin. Lisäksi hänen mukaansa virolaiset ovat tunteneet, että viime vuosina asiat eivät ole menneet parempaan suuntaan.[22]

Euroopan komission varapuheenjohtajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ansip oli ehdolla Euroopan parlamenttiin toukokuussa 2014 järjestetyissä eurovaaleissa. Hän sai yli 45 000 ääntä, mikä teki hänestä Viron ääniharavan. Reformipuolue oli myös vaalien voittaja saaden yhden lisäpaikan parlamenttiin.[24]

Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nimesi Ansipin 10. syyskuuta 2014 tulevan komission yhdeksi varapuheenjohtajaksi vastuualueenaan digitaaliset sisämarkkinat.[25] Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa lokakuussa 2014 Ansip kertoi muun muassa haluavansa vauhdittaa julkisten palvelujen viemistä verkkoon ja sähköistä hallintoa.[26] Ansip istui Euroopan parlamentissa lokakuun 2014 loppuun asti,[27] jolloin hän aloitti komissaarina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ajalugu reform.ee. Reformipuolue. Viitattu 13.10.2014. (viroksi)
  2. Vahter, Tarmo: Andrus Ansip kui unistuste isane ekspress.delfi.ee. 23.2.2012. Ekspress. Viitattu 13.10.2014. (viroksi)
  3. Andrus Ansip: Pere miksike.ee. Viitattu 18.6.2012. (viroksi)
  4. Chairman reform.ee. Reformierakond. Viitattu 18.6.2012. (englanniksi)
  5. a b CV Andrus Ansip (PDF) elections2014.eu. Viitattu 11.10.2014. (englanniksi)
  6. a b c Prime Ministers and Ministers: Andrus Ansip valitsus.ee. 6.4.2011. Viitattu 16.6.2012. (englanniksi)
  7. Reigas, Anneli: Viron hallituskriisi voi johtaa pääministerin eroon ts.fi. 14.2.2005. Turun Sanomat. Viitattu 18.6.2012.
  8. Reigas, Anneli: Rüütel: Andrus Ansip pääministeriehdokkaaksi ts.fi. 1.4.2005. Turun Sanomat. Viitattu 27.2.2014.
  9. Reigas, Anneli: Tarton johtajana tunnetuksi tullut Andrus Ansip aloittaa pääministerinä ts.fi. 13.4.2005. Turun Sanomat. Viitattu 27.2.2014.
  10. Estonian PM wants Soviet monument taken out of central Tallinn RIA. Viitattu 27.4.2007. (englanniksi)
  11. Mellakan aiheuttanut neuvostosotilaan patsas on siirretty Tallinnassa hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.4.2007.
  12. Viro leikkaa terveys- ja puolustusmenoja yle.fi. 12.11.2008. Yle Uutiset. Viitattu 26.9.2009.
  13. Kunnas, Kaja: Viro pysäyttää maksut eläkerahastoihin Helsingin Sanomat. 13.4.2009. Viitattu 26.9.2009.
  14. Malin, Risto: Viro vaihtoi euroon, eläkkeistä viis Talouselämä. 15.4.2009. Talentum. Viitattu 28.10.2010.
  15. Viron hallitus päätti leikata meoja yle.fi. 21.5.2009. Yle Uutiset. Viitattu 3.10.2009.
  16. Sosiaalidemokraatit erotettiin Viron hallituksesta Ilta-Sanomat. 21.5.2009. Viitattu 3.10.2009.
  17. Viro sai vähemmistöhallituksen hs.fi. 3.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.10.2009.
  18. Savikko, Mikko: Andrus Ansip: Viron euro hyödyksi koko Baltialle The Baltic Guide. Viitattu 19.1.2013.
  19. Viron pääministeri: Nykyinen hallitus jatkaa HS.fi. 7.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.3.2011.
  20. Viro sai uuden hallituksen hs.fi. 5.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.4.2011.
  21. Niemitalo, Merja: Euro on vauhdittanut Viron talouskasvua 4.3.2012. Kaleva. Viitattu 19.1.2013.
  22. a b Ummelas, Ott: Estonian Premier Ansip to Resign Bloomberg News. 23.2.2014. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  23. Kiviranta, Varpu: Viron pääministeri aikoo erota yle.fi. 23.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2014.
  24. Kangro, Karin: Reform wins EU elections, gets two MEP seats Postimees in English. 26.5.2014. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  25. Junckerin komission salkkujako ja rakenne ts.fi. 10.9.2014. Turun Sanomat. Viitattu 11.10.2014.
  26. Hartikainen, Jarno: Virolaiskomissaari haluaa eroon paperista 6.10.2014. Kauppalehti. Viitattu 11.10.2014.
  27. Andrus Ansip Euroopan parlamentti.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paas, Kadri – Krjutškova, Katariina: Andrus Ansip – halva iseloomuga tark poiss. Tallinna: Vaba Kiri, 2014. ISBN 978-9949-33-595-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Andrus Ansip -sitaatteja.
Viron vaakuna Viron pääministerit
Edgar Savisaar* (1990–1992) | Tiit Vähi* (1992) | Mart Laar (1992–1994) | Andres Tarand (1994–1995) | Tiit Vähi (1995–1997) | Mart Siimann (1997–1999) | Mart Laar (1999–2002) | Siim Kallas (2002–2003) | Juhan Parts (2003–2005) | Andrus Ansip (2005–2014) | Taavi Rõivas (2014–)