Euroopan parlamentin jäsen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Euroopan parlamentin jäsen (myös nimityksiä europarlamentaarikko, eurokansanedustaja, MEP (Member of the European Parliament)[1] ja meppi[1] käytetään) on Euroopan parlamentin vaaleilla valittu kansanedustaja. Edustajia on yhteensä 754. Euroopan parlamentin jäsen on henkilö, joka on valittu Euroopan parlamenttiin edustamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden noin 500 miljoonaa kansalaista.

Euroopan parlamentin jäsenet on vuodesta 1979 alkaen valittu suorilla europarlamenttivaaleilla. Vuodesta 2004 alkaen vaalit on järjestetty samanaikaisesti kaikissa jäsenmaissa. Kukin valtio päättää itse edustajiensa valintatavasta. Vaikka edustajat parlamenttiin valitaankin kansallisten puolueiden listoilta, kuuluvat he parlamentissa europuolueiden alaisiin europarlamenttiryhmiin.

Parlamentin kotipaikka on Strasbourgissa Ranskassa, jossa pidetään vuosittain 12 neljän päivän pituista täysistuntoa. Täysistunnoissa parlamentti käsittelee komissiosta tulleita säädösaloitteita valiokuntiensa laatimien mietintöjen pohjalta ja tekee päätöksiä (antaa päätöslauselmia). Lisäksi Brysselissä pidetään parin päivän mini-istuntoja. Valiokunnat ja poliittiset ryhmät kokoontuvat pääasiassa Brysselissä. Sihteeristöstä osa toimii Luxemburgissa. [2]

Euroopan parlamentin jäsenet saivat vuoteen 2009 asti samaa palkkaa kuin parlamentin jäsenet siinä valtiossa, josta heidät on valittu. Järjestelmä kuitenkin muuttui 14.7.2009, kun kesäkuun vaaleissa valittava uusi Euroopan parlamentti aloitti toimintansa. Euroopan parlamentin jäsenten palkkaus yhdenmukaistettiin ja palkan alkoi maksaa Euroopan parlamentti edustajan jäsenmaan sijaan. Palkan suuruus on noin 7.600 euroa. Siitä peritään yhteisövero ja kansallinen vero, jos jäsenvaltio haluaa verotusoikeuttaan käyttää. Muiden muassa Suomi on ilmoittanut tekevänsä näin.

Myös edustajien kulukorvausjärjestelmä muuttuu yleisesti toteutuneisiin kustannuksiin perustuvaksi. Suurin muutos on matkakulujen korvaamisessa, jossa vanhan laskennallisen korvauksen sijasta alettin käyttää matkan tosiasialliseen hintaan perustuvaa korvausta. [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.