Nizzan sopimus
Wikipedia
| Maa | äänet | väkiluku (miljoonia) |
|---|---|---|
|
|
||
| Saksa | 29 | 82.0 |
| Iso-Britannia | 29 | 59.4 |
| Ranska | 29 | 59.1 |
| Italia | 29 | 57.7 |
| Espanja | 27 | 39.4 |
| Puola | 27 | 38.6 |
| Alankomaat | 13 | 15.8 |
| Kreikka | 12 | 10.6 |
| Tšekki | 12 | 10.3 |
| Belgia | 12 | 10.2 |
| Unkari | 12 | 10.0 |
| Portugali | 12 | 9.9 |
| Ruotsi | 10 | 8.9 |
| Itävalta | 10 | 8.1 |
| Slovakia | 7 | 5.4 |
| Tanska | 7 | 5.3 |
| Suomi | 7 | 5.2 |
| Liettua | 7 | 3.7 |
| Irlanti | 7 | 3.7 |
| Latvia | 4 | 2.4 |
| Slovenia | 4 | 2.0 |
| Viro | 4 | 1.4 |
| Kypros | 4 | 0.8 |
| Luxemburg | 4 | 0.4 |
| Malta | 3 | 0.4 |
Nizzan sopimus on Eurooppa-neuvoston Nizzassa omaksuma sopimus kahden Euroopan unionin perustamissopimuksen uudistamiseksi. Perustamissopimukset olivat Maastrichtin sopimus ja Euroopan talousyhteisön ja atomienergiayhteisön perustanut Rooman sopimus. Nizzan sopimus astui voimaan 1. helmikuuta 2003.
Sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli uudistaa toimielinten rakennetta kestämään Euroopan unionin laajentuminen. Jo Amsterdamin sopimuksen (1997) oli määrä täyttää kyseinen tehtävä, mutta se epäonnistui useimpien kysymysten käsittelyssä.
Eurooppa-neuvoston hyväksymä sopimus joutui monien hyökkäyksen kohteeksi. Saksa vaati sen suuren väliluvun heijastumista suurempana määränä ääniä neuvostossa. Ranska puoletaan vastusti vaatien Ranskan ja Saksan välisen symbolisen yhdenmukaisuuden säilyttämistä.
