Nizzan sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nizzan sopimuksen määrittelemät suhteelliset äänimäärät Euroopan unionin neuvostossa 1. marraskuuta 2004 lähtien
Valtio Äänet Väkiluku
(milj. as.)

Saksa 29 82,0
Iso-Britannia 29 59,4
Ranska 29 59,1
Italia 29 57,7
Espanja 27 39,4
Puola 27 38,6
Alankomaat 13 15,8
Kreikka 12 10,6
Tšekki 12 10,3
Belgia 12 10,2
Unkari 12 10,0
Portugali 12 9,9
Ruotsi 10 8,9
Itävalta 10 8,1
Slovakia 7 5,4
Tanska 7 5,3
Suomi 7 5,2
Liettua 7 3,7
Irlanti 7 3,7
Latvia 4 2,4
Slovenia 4 2,0
Viro 4 1,4
Kypros 4 0,8
Luxemburg 4 0,4
Malta 3 0,4

Nizzan sopimus on Eurooppa-neuvoston Nizzassa omaksuma sopimus kahden Euroopan unionin perustamissopimuksen uudistamiseksi. Perustamissopimukset olivat Maastrichtin sopimus ja Euroopan talousyhteisön ja atomienergiayhteisön perustanut Rooman sopimus. Nizzan sopimus astui voimaan 1. helmikuuta 2003.

Sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli uudistaa toimielinten rakennetta kestämään Euroopan unionin laajentuminen. Jo Amsterdamin sopimuksen (1997) oli määrä täyttää kyseinen tehtävä, mutta se epäonnistui useimpien kysymysten käsittelyssä.

Eurooppa-neuvoston hyväksymä sopimus joutui monien hyökkäyksien kohteeksi. Saksa vaati sen suuren väkiluvun heijastumista suurempana määränä ääniä neuvostossa. Ranska puolestaan vastusti vaatien Ranskan ja Saksan välisen symbolisen yhdenmukaisuuden säilyttämistä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.