Europarlamenttivaalit 2009

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan unioni
Flag of Europe.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Euroopan unionin politiikka


Perussopimukset
Rooma · Maastricht
Amsterdam · Nizza · Lissabon
Toimielimet
Euroopan parlamentti

Puhemies Martin Schulz
Jäsenet (2014–2019)


Eurooppa-neuvosto

Puheenjohtaja: Herman Van Rompuy


Neuvosto

Puheenjohtajuus: Italia (loppuvuosi 2014)


Euroopan komissio

Puheenjohtaja Jean-Claude Juncker
Nykyinen komissio (2014–2019)


Euroopan unionin tuomioistuin

Puheenjohtaja · Ensimmäisen asteen tuomioistuin
Virkamiestuomioistuin


Euroopan keskuspankki

Pääjohtaja: Mario Draghi


Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Vaalit
Vaalit 2009 · Vaalit 2014 · Vaalipiirit
Puolueet · Parlamenttiryhmät · Kansanäänestykset Euroopan unionista
Liittyvät aiheet
Jäsenvaltiot · Laajentuminen · Ulkomaan suhteet
Laki · EMU · Muut instituutiot · Erillisvirastot
 n  k  m 

Europarlamenttivaalit järjestettin 4.–7. kesäkuuta 2009 Euroopan unionin 27 jäsenmaassa. Europarlamenttiin valittiin yhteensä 736 meppiä. Bulgaria ja Romania osallistuivat vaaleihin ensimmäistä kertaa samanaikaisesti muiden kanssa.

Vaaliteemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamentin PR-materiaaleissa sanottiin, että äänestäjän valitsema meppi joutuisi pohtimaan kysymyksiä kuten ”Kuinka sinä yhdistäisit perheen ja työn? Kuinka avoimia rajojemme pitäisi olla? Millaista energiaa sinä haluat? Pitäisikö rahoitusmarkkinoita säännellä tiukemmin?”[1]

Europarlamentin perinteisesti yhdentymismieliset sosialistit olivat vaalien alla huolissaan siitä, että kolmannes Ranskan sosialistiehdokkaista vastusti Euroopan perustuslakia. Vastustajat olivat lisäksi ehdokaslistansa kärkipäässä. Europarlamentaarikko Jo Leinenin mukaan varsinkaan sosialisteilla ei olisi varaa euroskeptisismiin tai eurovastaisuuteen. [2]

Liberaalit nostivat kampanjansa keskiöön kansalaisvapaudet. Talouskriisiin liittyen he korostivat kampanjansa avajaisissa vapaata markkinataloutta. [3] Sosialistit puolestaan halusivat maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän reformin, jotta talouskriisi ei uusiutuisi.[4]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentin paikkajako vuodesta 2009:
  GUE/NGL: 35 (4,8 %)
  S&D: 184 (25,0 %)
  G/EFA: 55 (7,5 %)
  ALDE: 84 (11,4 %)
  EPP: 265 (36,0 %)
  ECR: 54 (7,3 %)
  EFD: 32 (4,3 %)
  NI (ryhmättömät): 27 (3,7 %)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eurooppavaalit 2009: Sinä valitset! 27.3.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 10.5.2009.
  2. French socialists in disarray with Euro elections approaching 23.3.2009. Euronews. Viitattu 10.5.2009. (englanniksi)
  3. European Liberals launch election campaign 16.4.2009. Euronews. Viitattu 10.5.2009. (englanniksi)
  4. People first. A new direction for Europe (PDF) Euroopan sosialidemokraattinen puolue. Viitattu 10.5.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]