Euroskeptisismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotkettu kyltti Puolassa 2003

Euroskeptisismi (myös EU-vastaisuus tai EU-kriittisyys) on Euroopassa ilmenevää epäilyä tai vastustusta Euroopan unionia, siihen liittymistä tai jäsenenä oloa tai EU-yhteistyön tiivistämistä kohtaan.

Euroopan unionin maiden kansalaisista 48 % vastasi kevään 2006 eurobarometrissä myöntävästi kysymykseen ”luotatko EU:hun?” Keskimääräistä matalampi luottamus oli jäsenvaltiossa Alankomaissa (48 %), Itävallassa (48 %), Latviassa (43 %), Saksassa (41 %), Ranskassa (41 %), Suomessa (41 %), Ruotsissa (39 %) ja Isossa-Britanniassa (31 %). EU:n ulkopuolisista maista Kroatiassa luottamus oli 38 % ja Turkissa 35 %.[1]

EU-vastaisuuden menneisyyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Britannian pääministeri Margaret Thatcher vastusti voimakkaasti Eurooppalaista Unionia , jota kuvaili "mantereen uudeksi isoksi sosialistiseksi supervallaksi" ja halusi säilyttää Euroopan valtiot itsenäisinä ja vapaina yhteisessä vapaamarkkina-alueessa. Thatcher varoitti tanskalaisia liittymästä "virkavaltaiseen ja epädemokraattisen Euroopan liittoon".

Kritiikin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-kritiikkiin kuuluu useita osa-alueita.

  1. Itsenäisyyden ja kansallisen päätösvallan menettäminen. Euroopan unionin perussopimuksilla on siirretty valtaa EU:n toimielimille ja direktiivit ohjeistavat kansallista lainsäädäntöä. ”Tällöin valtio on menettänyt kansallisen itsemääräämisoikeutensa ja valtiollisen itsenäisyytensä. Suurin osa päätöksistä tehdään ulkomailla.”
  2. Demokratiavaje ja byrokratia. Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin ja Euroopan parlamentin valta on kansallisia edustuslaitoksia vähäisempi. Europarlamentin vaaleissa äänestysaktiivisuus on jäänyt yleensä alhaiseksi. Parlamentin vastuuttomuus kenellekään[2]
  3. Euroopan unionin uusliberalistiseksi mielletty talouspolitiikka.[3][4], kritiikki yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) ja kalastuspolitiikkaa (CFP) kohtaan.

Daily Express julkaisi tammikuussa 2011 erikoisnumeron, jossa vaadittiin Britannian eroa Euroopan unionista. Päätoimittaja kirjoitti EU-poliitikkojen ja -byrokraattien pilkkaavan demokratiaa, mikä käy ilmi esimerkiksi siinä, että Lissabonin sopimuksesta järjestettiin Irlannissa toinen kansanäänestys, kun ensimmäisen tulos oli kielteinen. Toinen esimerkki on se, että EU-tuomioistuin on kumonnut jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä. Päätoimittajan mukaan EU hallitsee ihmisiä säännöksillä, jotka vähentävät ihmisten vapauksia.[5]

Kritiikki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisempia EU-kriittisiä puolueita tai liikkeitä ovat olleet muun muassa Muutos 99 -liike, Vapaan Suomen liitto ja Vaihtoehto EU:lle eli VEU. EU-vastainen Vapaan Suomen liiton puheenjohtaja Ilkka Hakalehto oli presidenttiehdokkaana vuonna 2000.

Suomessa on useita euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on Suomen vallan lisääminen EU:ssa tai unionista kokonaan eroaminen. Suomen eduskuntapuolueista EU-kriittisimpiä ovat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Eduskunnan ulkopuolisista EU:ta kritisoi etupäässä Suomen kommunistinen puolue. Täysin EU-vastaisia ovat Kommunistinen Työväenpuolue ja Itsenäisyyspuolue, joista vain ensin mainittu on EU-parlamentin vaaleja boikotoiva puolue.

Lokakuun 1994 kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä jäsenyyden vastustajien osuus oli yli puolet Suomen Kristillisen Liiton (90 % vastusti), SMP:n (80 %), Vasemmistoliiton (76 %) ja Keskustan (64 %) kannattajien parissa. Maanviljelijöistä peräti 94 % vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Myös Pohjois-Suomessa asuvista sekä pelkän kansakoulun käyneistä yli puolet vastusti Suomen EU-jäsenyyttä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eurobarometri 65 kevät 2006, sivu 18.[1]
  2. Esimerkiksi Tuomiojan kommentit 2005, myös Alexander Stubb on arvostellut parlamenttia samasta aiheesta.[2]
  3. SKP:n edustajakokouksen teesit[3]
  4. Suomalainen tupo on EU:ssa harvinaisuus Unionin työlainsäädäntö on lapsen kengissä, KD, 25.08.2005[4]
  5. Hill, Peter W.: Why we must break free from the EU dictatorship. Daily Express, 8.1.2011, s. 2. Special edition. [/pdfs/GetBritainOutoftheEU.pdf Lehti verkossa] (PDF) Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  6. Tapio Raunio: EU:n vaikutus Suomen poliittiseen järjestelmään Viitattu 13.4.2012.

EU- Peto vai pelastaja?, Thoralf Gilbrant, s. 30-31, ISBN 931-606-383-7

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thoralf Gilbrant

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]