Euroopan talousalue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
  EFTA-maat (paitsi Sveitsi)
  EU-maat

Euroopan talousalue (ETA[1]) laajentaa Euroopan unionin yhteismarkkinat EU:n jäsenmaiden lisäksi Islantiin, Liechtensteiniin ja Norjaan, ilman että näitä maita koskevat EU:n jäsenyyteen liittyvät velvoitteet ja edut.

ETA-sopimus ei ainoastaan ulota EFTAn jäsenvaltioihin sisämarkkinoita koskevia EY:n perustamissopimuksen perussääntöjä, vaan se sisältää myös kaikki sääntöjen täytäntöönpanemiseksi yhteisössä annetut lait, toisin sanoen sekundaarilainsäädännön eli yhteisön säännöstön. Lainsäädäntö sisällytetään ETA-sopimuksen pöytäkirjoihin ja liitteisiin, ja sopimus kattaa noin 1 600 yhteisön säädöstä, kuten

– asetuksia, direktiivejä, päätöksiä ja ei-sitovia säädöksiä, jotka

– koskevat lähinnä neljää vapautta ja niihin liittyviä politiikkoja sekä vähemmässä määrin rinnakkaispolitiikkoja[2]

Koska EFTA-maat joutuvat noudattamaan suurta määrää EU-lainsäädäntöä, ilman, että ne pääsevät vaikuttamaan lakien sisältöön on tilannetta Norjassa kutsuttu "faksi-demokratiaksi". Brysselistä vain faksataan direktiivit joita Norjan tulee noudattaa.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Euroopan yhteisön 12 jäsenvaltiota ja kaikki Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenet paitsi Sveitsi, mukaan lukien myös Suomi, neuvottelivat sopimuksen Euroopan talousalueesta. Sen tarkoituksena oli laajentaa Euroopan sisämarkkinoiden etuja. Sopimus allekirjoitettiin Portossa toukokuussa 1992 ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1994 (Liechtensteinin osalta 1. toukokuuta 1995).

Sveitsi ei liittynyt Euroopan talousalueeseen, koska sveitsiläiset äänestivät kansanäänestyksessä liittymistä vastaan. Kolmesta EFTA-maasta on myöhemmin tullut EU:n jäseniä, joten EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluu ainoastaan kolme EU:n ulkopuolista maata: Islanti, Liechtenstein ja Norja. Perustamisensa jälkeen ETA on laajentunut EU:n uusien jäsenmaiden myötä.

Maailman suurimmat markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ne 30 maata, jotka muodostavat ETA:n, muodostavat suurimmat yhtenäiset markkinat koko maailmassa. Markkinat ulottuvat Pohjoiselta jäämereltä Välimerelle asti. Alueella asuu yli 500 miljoonaa kuluttajaa. ETA:n ansiosta Euroopan sisämarkkinoiden neljä perusvapautta - tavaroiden (maataloustuotteita lukuun ottamatta), palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus - on laajennettu koskemaan EU:n lisäksi myös EFTA-maita.

EFTA-maat ottivat käyttöön Euroopan unionin sisämarkkinoiden säännöt, eli kaikki direktiivit, asetukset ja päätökset, jotka ovat tarpeellisia, jotta sisämarkkinat toimisivat kunnolla. Lisäksi EFTA-maat toimivat yhteistyössä joillakin sisämarkkinoita tukevilla aloilla, kuten tutkimus, ympäristönsuojelu ja kuluttajansuoja.

ETA-maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet:[4]

ETA:n toimielimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ETA-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja kehittämiseksi on perustettu erilliset toimielimet:

  • ETA:n neuvosto on poliittisesti korkein toimielin, ja se koostuu ETA:n 30 jäsenvaltion ulkoministereistä. Se laatii suuntaviivat ETA-sopimuksen täytäntöönpanolle ja sen kehittämiseksi edelleen.
  • ETA:n sekakomitea vastaa sopimuksen käytännön hallinnoinnista. Se tekee päätöksiä, joilla uusia EU:n sääntöjä sisällytetään sopimukseen, jotta EFTA-maiden lainsäädäntö vastaisi EU:n lainsäädäntöä.
  • ETA:n parlamentaarinen sekakomitea koostuu Euroopan parlamentin ja EFTA-maiden parlamenttien jäsenistä. Se voi esittää kantojaan kertomusten ja päätöslauselmien muodossa.
  • EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-maiden työnantajien ja työntekijöiden edustajat tapaavat toisensa ETA:n konsultatiivisessa komiteassa, jolla on neuvoa-antava tehtävä.

ETA-sopimuksen mukaisesti EFTA-mailla on tietty oikeus tulla kuulluksi EU:n päätöksissä. Esimerkiksi valmisteltaessa lainsäädäntöehdotuksia ETA-sopimuksen kattamilla aloilla Euroopan komissio kuulee myös EFTA-maiden asiantuntijoita. ETA:n sekakomiteassa EFTA-maille tiedotetaan ja heitä kuullaan komission tekemistä lainsäädäntöehdotuksista. EFTA-mailla ei kuitenkaan ole oikeutta osallistua päätöksentekoon.

Maatalous ja kalastus eivät kuulu ETA-sopimuksen kattamiin aloihin. Maataloustuotteiden kauppaa on kuitenkin helpotettu sopimuksen liitteiden ja pöytäkirjojen avulla. Koska ETA ei muodosta tulliliittoa, sillä ei ole yhteisiä ulkoisia tariffeja. Tästä syystä tullimenettelyt on säilytetty EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-maiden välisillä rajoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]