Kyproksen tasavalta

Kyproksen tasavalta on eteläistä kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta hallitseva tunnustettu valtio Välimeressä. Valtio kuuluu Euroopan unioniin ja Kansainyhteisöön. Kypros on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien kuparistaan, ja maan kreikkalaisesta nimestä juontuu suomenkielinen nimi kuparille.^[1]

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Maantiede
3 Väestö
4 Hallinto ja politiikka
- 4.1 Hallinnollinen jako
5 Talous
6 Lähteet

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kyproksen historia

Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Britannian alaisuudesta kompromissina. Saaren kreikkalaisväestö olisi halunnut saaren liittyvän Kreikkaan ja turkkilaisväestö siirtomaavallan jatkumista, joten kompromissiksi perustettiin uusi valtio.^[2] Maa ajautui kuitenkin sisällissotaan vuonna 1963, ja tilanne rauhouttui vasta YK:n johdolla 1964 aselevossa, jota valvomaan YK asetti kansainväliset UNFICYP-rauhanturvajoukot. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan.^[2] Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja alueelta pakeni yli 200 000 kyproksen kreikkalaista etelään, samalla kun etelästä pakeni noin 80 000 kyproksen turkkilaista pohjoiseen. Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon, jonka alueelle on muuttanyt noin 90 000 siirtolaista Turkista.^[2] Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu.

Kyproksen tasavallassa otettiin käyttöön euro 1. tammikuuta 2008.

YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen (2005). Suomalaiset ovat osallistuneet näihin joukkoihin vuoteen 2005 saakka. Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa, Akrotiri ja Dhekelia.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kyproksen maantiede

Kyproksen tasavalta hallitsee noin kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta. Saaren halki kulkee Kyrenean kalkkivuoret, joiden eteläpuolella Famagustan ja Morfoun kaupunkien välissä on hedelmällinen Mesaorian tasanko. Lähes puolet saaren pinta-alasta on viljelykelpoista.^[1]

Troodosin massiivi muodostaa valtaosan Etelä-Kyproksesta. Kyseessä on hyvin mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi, joka on Kyproksen korkein vuoristo. Saaren korkein kohta, 1 951 metriä korkea Olympos-vuori, sijaitsee Troodoksessa. Myös molempien saaren pääjokien, Pedieaksen ja Karyotin, alkulähteet sijaitsevat massiivilla. Pedieas laskee mereen Famagustanlahdessa ja Karyoti Morfounlahdessa.^[1]

Kyproksessa sijaitsee lauhkea Välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja viileitä. ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei saarella ole kesäisin niin kuuma kuin matereella.

[muokkaa] Väestö

Kyproksen väestö jakautuu kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa henkilöä, jotka vuoteen 1974 asti asuivat yhdessä ainoassa kylässä. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille.

Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon standardikreikasta. Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaisiin murteisiin, vaan on kehittynyt koinee-kreikasta. Se on nykyään vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Kyproksen alueet ja hallinnollinen jako.

Pääartikkeli: Kyproksen tasavallan politiikka

Kyproksen parlamentin 80 paikasta 56 on varattu kreikkalaisille ja 24 turkkilaisille, mutta turkkilaisten paikat ovat täyttämättä.

Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin taas 2004 ja 24. huhtikuuta 2004 molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys, jossa pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa.

Kyproksen tasavallan suurimmat puolueet ovat kommunistinen AKEL, keskusta-oikeistolainen DISY ja demokraattinen puolue DIKO. Maan presidentti Dimitris Christofias edustaa AKELia, mutta hänen valintaansa tuki myös DIKO ja pienempi sosiaalidemokraattinen puolue EDEK.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Kyproksen alueet

Koko Kypros on jaettu kuuteen alueeseen, jotka sijaitsevat kummallakin puolella Kyprosta. Alueet ovat (kreikan-/turkinkielinen nimi suluissa):

Famagustan alue (Αμμόχωστος, Ammochostos/Gazimağusa tai Mağusa)
Kyrenian alue (Κερύvεια, Keryneia/Girne)
Larnakan alue (Λάρνακα, Larnaka/Larnaka tai İskele)
Limassolin alue (Λεμεσός, Lemesos/Limasol tai Leymosun)
Nikosian alue (Λευκωσία, Lefkosia/Lefkoşa)
Pafoksen alue (Πάφος, Pafos/Baf)

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Kyproksen tasavallan talous

Kupari on ollut Kyproksen tärkein luonnonvara jo antiikin ajasta lähtien. Nykyään kuitenkin kupariesiintymät on käytetty käytännössä loppuun, eikä niillä ole enää taloudellista merkitystä.^[1]^[2] Merkittäviä luonnon varoja ovat asbesti, kipsi, marmori ja meripihka.

Kyproksen tasavalta on teollistunut, ja teollisuuden osuus työllistäjänä on ohittanut maatalouden. Maatalous keskittyy perunan, sitrushedelmien, viinirypäleiden ja pienimuotoisesti viljan viljelyyn sekä karjan kasvatukseen. Tärkeimmät teollisuustuotteet ovat savukkeet, viini, vaatteet, kengät ja sementti.^[1] Maan merkittävimmät vientituotteet ovat hedelmät ja tekstiilit.

Kyproksen tasavallan puolella on monipuolisempi aluerakenne, jonka vuoksi se on voinut kehittyä paremmin kuin pohjoinen naapurinsa. Talouden kulmakiviä ovat teollisuus, rahaa tuovat sotilastukikohdat ja tärkeimpänä kasvava turismi.^[1] Kyproksen valtiot tekevät sen verran yhteistyötä, että etelässä tuotettua maalämpöä siirretään pohjoiseen, joka puolestaan antaa talousvettä etelään.^[2]

Kyproksen tasavallan rahayksikkö on euro, joka syrjäytti vuoden 2008 alussa vanhan Kyproksen punnan.

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 ^1,3 ^1,4 ^1,5 Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 191. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 ^2,3 ^2,4 Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 340-342. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.