Kyproksen tasavalta
Sivulta puuttuu | Κυπριακή Δημοκρατία (kreik.) Kıbrıs Cumhuriyeti (turk.) Kyproksen tasavalta |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
 |
|||||||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
| Presidentti | Dimitris Christofias | ||||||
| Pääkaupunki | Nikosia (224 500 as.) |
||||||
| Muita kaupunkeja | Limassol (176 900 as.) Larnaka (79 000 as.) Pafos (52 800 as.) |
||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
5 496 Pohjois-Kypros 3355 km2 km² (sijalla 164) ei merkittävästi |
||||||
| Väkiluku (2005) – väestötiheys – väestönkasvu |
656 200 (sijalla 155) 119,4[1] / km² 0,54 % (2005) |
||||||
| Viralliset kielet | kreikka, turkki | ||||||
| Valuutta | euro (EUR) | ||||||
| BKT (2006) – yhteensä – per asukas |
sijalla 120 18 miljardia USD 20 214 USD |
||||||
| HDI (2010) | 0,810[2] (sijalla 35) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous 4,1 %, palvelut 19,9 %, teollisuus 76,0 % BKT:sta |
||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+2 +3 |
||||||
| Itsenäisyys Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
16. elokuuta 1960 |
||||||
| Lyhenne Maatunnus |
CY ajoneuvot: CY lentokoneet: 5B |
||||||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+357 | ||||||
| Motto | ei ole | ||||||
| Kansallislaulu | Imnos eis tin Eleftherian | ||||||
Kyproksen tasavalta (kreik. Κυπριακή Δημοκρατία, Kypriakī́ Dīmokratía; turk. Kıbrıs Cumhuriyetion) eli Kypros (kreik. Κύπρος, Kýpros; turk. Kıbrıs) on Välimerellä sijaitsevasta Kyproksen saaresta eteläistä kahta kolmasosaa hallitseva tunnustettu valtio. Kyproksen tasavalta kuuluu Euroopan unioniin, Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Kansainyhteisöön.
Kypros on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien kuparistaan, ja maan kreikkalaisesta nimestä juontuu suomenkielinen nimi kuparille.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
-
Pääartikkeli: Kyproksen maantiede
Kyproksen tasavalta hallitsee noin kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta. Saaren halki kulkee Kyrenean kalkkivuoret, joiden eteläpuolella Famagustan ja Morfoun kaupunkien välissä on hedelmällinen Mesaorian tasanko. Lähes puolet saaren pinta-alasta on viljelykelpoista.[3]
Troodosin massiivi muodostaa valtaosan Etelä-Kyproksesta. Kyseessä on hyvin mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi, joka on Kyproksen korkein vuoristo. Saaren korkein kohta, 1 951 metriä korkea Olympos-vuori, sijaitsee Troodoksessa. Myös molempien saaren pääjokien, Pedieaksen ja Karyotin, alkulähteet sijaitsevat massiivilla. Pedieas laskee mereen Famagustanlahdessa ja Karyoti Morfounlahdessa.[3]
Kyproksessa sijaitsee lauhkea välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja viileitä ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei saarella ole kesäisin niin kuuma kuin mantereella.
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Kyproksen historia
Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Britannian alaisuudesta kompromissina. Saaren kreikkalaisväestö olisi halunnut saaren liittyvän Kreikkaan (Enosis) ja turkkilaisväestö siirtomaavallan jatkumista, joten kompromissiksi perustettiin uusi valtio.[4] Maa ajautui kuitenkin sisällissotaan vuonna 1963, ja tilanne rauhoittui vasta YK:n johdolla 1964 aselevossa, jota valvomaan YK asetti kansainväliset UNFICYP-rauhanturvajoukot.
Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan.[4] Turkin miehittämät alueet julistautuivat itsenäiseksi vuonna 1975, ja alueelta pakeni yli 200 000 kyproksenkreikkalaista etelään, samalla kun etelästä pakeni noin 80 000 kyproksenturkkilaista pohjoiseen.lähde? Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon, jonka alueelle on muuttanut noin 90 000 siirtolaista Turkista.[4] Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3:aa saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu.
YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen - kesäkuussa 2011 mandaattia päätettiin jatkaa joulukuuhun 2011.[5] Suomalaiset ovat osallistuneet näihin joukkoihin operaation alusta vuoteen 2005 saakka.[6] Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa, Akrotiri ja Dhekelia.[7]
[muokkaa] Väestö
Kyproksen väestö jakautuu kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa henkilöä, jotka vuoteen 1974 asti asuivat yhdessä ainoassa kylässä. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Lisäksi Kyproksella asuu joitakin tuhansia armeniankielisiä.[8]
Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon standardikreikasta. Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaisiin murteisiin vaan on kehittynyt koinee-kreikasta.[9] Se on nykyään vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.[8]
[muokkaa] Hallinto ja politiikka
-
Pääartikkeli: Kyproksen tasavallan politiikka
Kyproksen presidentti on sekä valtion että hallituksen päämies. Vuoden 1960 perustuslain mukaan varapresidentti on kyproksenturkkilainen, paikka on nykyisin täyttämättä. Samoin Kyproksen parlamentin 80 paikasta 56 on varattu kreikkalaisille ja 24 turkkilaisille, mutta turkkilaisten paikat ovat täyttämättä. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein, samoin parlamentti.[10]
Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin taas 2004, ja 24. huhtikuuta 2004 molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys, jossa pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa.
Kyproksen tasavallan suurimmat puolueet ovat kommunistinen AKEL, keskusta-oikeistolainen DISY ja demokraattinen puolue DIKO.[10] Maan presidentti Dimitris Christofias edustaa AKELia, mutta hänen valintaansa tuki myös DIKO ja pienempi sosiaalidemokraattinen puolue EDEK.
[muokkaa] Hallinnollinen jako
-
Pääartikkeli: Kyproksen alueet
Koko Kypros on jaettu kuuteen alueeseen, jotka sijaitsevat kummallakin puolella Kyprosta. Alueet ovat (kreikan-/turkinkielinen nimi suluissa):
- Famagustan alue (Αμμόχωστος, Ammochostos / Gazimağusa tai Mağusa) (enimmäkseen turkkilaisten hallussa)
- Kyrenian alue (Κερύvεια, Keryneia / Girne) (kokonaan turkkilaisten hallussa)
- Larnakan alue (Λάρνακα, Larnaka / Larnaka tai İskele) (enimmäkseen tasavallan hallussa)
- Limassolin alue (Λεμεσός, Lemesos / Limasol tai Leymosun) (kokonaan tasavallalla)
- Nikosian alue (Λευκωσία, Lefkosia / Lefkoşa)
- Pafoksen alue (Πάφος, Pafos / Baf) (kokonaan tasavallalla)
[muokkaa] Talous
-
Pääartikkeli: Kyproksen tasavallan talous
Kupari on ollut Kyproksen tärkein luonnonvara jo antiikin ajasta lähtien. Nykyään kuitenkin kupariesiintymät on käytetty käytännössä loppuun, eikä niillä ole enää taloudellista merkitystä.[3][4] Merkittäviä luonnonvaroja ovat asbesti, kipsi, marmori ja meripihka.
Kyproksen tasavalta on teollistunut, ja teollisuuden osuus työllistäjänä on ohittanut maatalouden. Maatalous keskittyy perunan, sitrushedelmien, viinirypäleiden ja pienimuotoisesti viljan viljelyyn sekä karjan kasvatukseen. Tärkeimmät teollisuustuotteet ovat savukkeet, viini, vaatteet, kengät ja sementti.[3] Maan merkittävimmät vientituotteet ovat hedelmät ja tekstiilit.
Kyproksen tasavallan puolella on monipuolisempi aluerakenne, jonka vuoksi se on voinut kehittyä paremmin kuin pohjoinen naapurinsa. Talouden kulmakiviä ovat teollisuus, rahaa tuovat sotilastukikohdat ja tärkeimpänä kasvava turismi.[3] Kyproksen valtiot tekevät sen verran yhteistyötä, että etelässä tuotettua maalämpöä siirretään pohjoiseen, joka puolestaan antaa talousvettä etelään.[4]
Kyproksen tasavallan rahayksikkö on euro, joka syrjäytti vuoden 2008 alussa vanhan Kyproksen punnan.[11]
[muokkaa] Kulttuuri
Unescon maailmanperintöluettelossa on Kyprokselta kolme kohdetta: Choirokoitia, Pafosin kaupunki ja Troodosin maalatut kirkot.[12]
Halumi eli halloumi on Kyprokselta lähtöisin oleva lampaan- ja vuohenmaitojuusto.[13]
Kypros on osallistunut sekä talvi- että kesäolympialaisiin vuodesta 1980 alkaen. Se ei ole saanut yhtään mitalia.[14] Kyproksen jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan esiintynyt Euroopan- tai maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. FIFA-rankingissa se oli kesäkuussa 2011 sijalla 80.[15]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Polly Lyssiotis & Vasiliki Kokoti (toim): About Cyprus. Nikosia, Kypros: Press and Information Office, 2007. ISBN 978-9963-38-499-0. (englanniksi)
- ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 191. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
- ↑ a b c d e Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 340–342. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
- ↑ Resolution 1986 (2011) UN Security Council
- ↑ Rauhanturvaajat kotiin Kyproksesta Lehdistötiedote Valtioneuvosto 2004
- ↑ Sovereign Base Areas - Akrotiri and Dhekelia Britlink
- ↑ a b Languages of Cyprus Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International. Viitattu 17.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Thie Greek Language of Cyprus Thersaurus of Cypriot Greek. Viitattu 18.12.2010 (englanniksi)
- ↑ a b The World Factbook: Cyprus CIA. (englanniksi)
- ↑ Cyprus Euro Conversion 2008 Angloinfo
- ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 20.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Cyprus Halloumi
- ↑ Cyprus in Olympics Sport Reference. Viitattu 17.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Associations Cyprus FIFA. Viitattu 19.7.2010 (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
.svg){kind=small}
 Antigua ja Barbuda |  Australia |  Bahama |  Bangladesh |  Barbados |  Belize |  Botswana |  Brunei |  Dominica |  Etelä-Afrikka |  Fidži |  Gambia |  Ghana |  Grenada |  Guyana |  Intia |  Jamaika |  Kamerun |  Kanada |  Kenia |  Kiribati |  Kypros |  Lesotho |  Malawi |  Malesia |  Malediivit |  Malta |  Mauritius |  Mosambik |  Namibia |  Nauru |  Nigeria |  Pakistan |  Papua-Uusi-Guinea |  Ruanda |  Saint Kitts ja Nevis |  Saint Lucia |  Saint Vincent ja Grenadiinit |  Salomonsaaret |  Sambia |  Samoa |  Seychellit |  Sierra Leone |  Singapore |  Sri Lanka |  Swazimaa |  Tansania |  Tonga |  Trinidad ja Tobago |  Tuvalu |  Uganda |  Uusi-Seelanti |  Vanuatu |  Yhdistynyt kuningaskunta |
