Hanhikorppikotka
| Hanhikorppikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Korppikotkat Gyps |
| Laji: | fulvus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gyps fulvus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Hanhikorppikotka (Gyps fulvus) on Aasiassa ja Etelä-Euroopassa pesivä korppikotkalaji, joka on eksynyt joitakin kertoja myös Suomeen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhikorppikotkan pituus on 93–110 cm ja siipien kärkiväli 234–269 cm. Aikuinen hanhikorppikotka painaa 6,2–11,3 kg (ääritapauksissa 4,25–15 kg), 15 eteläeurooppalaisen yksilön keskipaino oli 7,436 kg.[2][3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhikorppikotkia elää Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa laji on tavattu 14 kertaa, ensi kertaa noin vuonna 1910 Kuusamossa ja viimeksi 22. huhtikuuta – 1. toukokuuta 2007 Kymenlaaksossa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä.[4][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhikorppikotka viihtyy auringossa ja on aktiivisimmillaan auringon paistaessa. Alpit ja muut korkeat vuoristot ovat hanhikorppikotkien eniten suosimaa elinaluetta.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhikorppikotka munii kerrallaan vain yhden munan. Haudonta-aika on 48–58 ja pesäpoikasaika 120–132 vuorokautta.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhikorppikotka syö pääasiassa haaskoja.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Gyps fulvus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Ferguson-Lees & Christie: Raptors of the World. Houghton Mifflin Company, 2001. ISBN 0-618-12762-3. (englanniksi)
- ↑ Dunning: CRC Handbook of Avian Body Masses, Second Edition, s. 51. CRC Press, 2007. ISBN 1-4200-6444-4. (englanniksi)
- ↑ RK:n hyväksymät havainnot Suomesta BirdLife Suomi. Arkistoitu 1.4.2016. Viitattu 24.7.2009.
- ↑ Helsingin Sanomat 23.4.2007 Luettu 23.4.2007
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laine, Lasse 1976: Hanhikorppikotka Gyps fulvus* tavattu lounaissaaristossa 1974. - Lintumies 1.1976 s. 30. SLY.
- Hanhikorppikotka Lintukuva-verkkopalvelussa
- Harvinainen etelän petolintu joutui surman suuhun hyökätessään ihmisten kimppuun Hiitolan Mykrällä, Käkisalmen Sanomat 08.06.1939, nro 63, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot